Men In Black, voisin väittää, että aika monelle ihmiselle maailmassa vähintäänkin nimeltä tuttu leffa tai leffasarja. Men In Black sarja sai alkunsa vuonna 1997 ja ainakin itse pidän sitä aika monen örkki-elokuvan pioneerina. Men In Black International tuli nähtyä jokin aika sitten striimattuna ja nykyään se löytyy myös hyllystä UHD-versiona. Tuo kyseinen leffa tuli itselleni hankittua lähinnä sen takia, että leffassa on aivan älyttömän hyvät äänet. Tuo on nyt kuitenkin saanut odottaa viellä uusintaa hyllyssä, sillä päätin ensin katsoa kaikki vanhemmat kolme leffaa alta pois. Pohdin pitkään millä formaatilla nuo katsoisin, mutta sitten kun Torissa lykästi ja löysin koko setin UHD-versioina, niin päätös oli lopulta aika helppo.
Tänään oli sitten ensimmäisen vuoro, ja tämä leffa on kyllä nähty ja hyvin muistissa. Ei kuitenkaan haitannut tippaakaan, sen verran hyvästä leffasta on kyse. Leffassa on paljon hyvää huumoria, ja Will Smith on parhaimmillaan. Jos jotkut näyttelijät profiloituvat jonkin leffan mukaan, niin Will Smith monista hyvistä rooleistaan huolimatta kyllä muistetaan erityisesti näistä. Jep, eikä Tommy Lee Jones todellakaan jää yhtään sen huonommaksi.
Se mistä olin tänään äärimmäisen iloinen oli leffan äänet. Jos tehdään vanhaan leffaan Atmos-restorointi, tässä mallia siitä kuinka se pitää tehdä. Panning oli todella mallikasta, ja sen lisäksi koko kenttää käytettiin hyvin laajasti hyväksi. Erityisen iloista oli huomata Mummyn jälkeen se, että tässä leffassa äänet tuntuivat olevan paljon paremmin tasapainossa ja katsoja niin sanotusti leffan sisällä. Toki nämä leffat muutenkin sopivat hyvin Atmos-maailmaan, mutta erityisen makea kohtaus oli tuo pallon lentely ympäri toimistoa. Usein lentää luoteja, mutta nyt Atmoksella leikittiin oikein huolella. Toinen mikä sai todella hymyilyttämään (ja pitämään korvista kiinni) oli tuo metallipöydän siirtäminen. Äärettömän ikävä ääni niin leffassa kuin elävässäkin elämässä, mutta nyt se kuulosti vielä astetta terävämmältä kuin aikaisemmin.
Hyvää viihdettä siis tänään ja ilolla odottelen jo seuraavaa osaa. Kyllä 90-luvulla vaan osattiin tehdä hyviä leffoja, siitä on nyt jo aika monta todistetta tässäkin blogissa. Vaihteeksi kuitenkin voisi taas katsella mitä löytyy Netflixin puolelta, saas nähdä josko vaikka jo illalla keksii jotain etsiä.
Leffafriikki 