Aamusta tuli ihmeteltyä, että mitäpä sitä tänään katsoisi ja sattumalta eteen hyökkäsi ensimmäinen Fast &Furious. Mainitsin kiinnostuksesta näihin aikaisempiin Fast & Furious leffoihin jokin aikaa sitten ja kyllä kannatti. Leffa on jo oikeasti aika vanha, vuodelta 2001 ja sen huomasi monesta asiasta. Kuvanlaatu ei ole priimaa, ja äänetkin vain luokkaa ok. Tuolloinhan vasta haaveiltiin esim. Atmos äänistä. En ole varma olenko kyseistä pätkää koskaan edes nähnyt, mutta tykkäsin paljon. Ymmärrän hyvin, että tykkään myös uudemmista.

Ennen kaikkea se mikä lämmitti mieltä oli se, että samoja näyttelijöitä on edelleen todella paljon mukana. Muutenkin jätti paljon miettimisen sijaa siitä, miten uusimpaan versioon on päästy. Paljon on matkalla tapahtunut ja tämä leffakokemus ehdottomasti osoitti sen, että muutkin osat täytyy jostain kaivaa vielä esiin. Jos jollain on tämä sarja elokuvia vielä näkemättä niin nyt ehdottomasti tutustumaan, takuuvarmaa viihdettä tiedossa.

Eilen sunnuntain ratoksi työpäivän mittainen puuhastelu leffahuoneessa. Agendalla etuseinän muokkaus, niin, että kallion kokoinen subbari saadaan skriinin alle. Olin mitannut asian niin, että syvyydeltään subbari mahtuisi juuri ja juuri skriinin taakse, kunhan johtojen kohdalle tekisi hieman tilaa päädyn eristeisiin. Haasteita kuitenkin riitti, esimerkiksi se, että ylöskääntyvän skriinin kehikko tulee nyt alemmas kuin tukirakenteet, eli toisin sanoen subbarin piti joko mahtua kokonaan skriinin etulinjan taakse tai vastaavasti skriiniäkin muokattava ylemmäs. Vuosi sitten tapahtuneen tykin vaihdon jälkeen tosin skriinissäkin olisi hieman varaa muokata, nyt tilaa ylä ja alapuolella on yhteensä noin 8-10 cm ylimääräistä. Oli kuitenkin alusta lähtien selvää, että itse kankaaseen en halua koskea, vaan muokkaus tapahtuisi reunuksia muokkaamalla.

Hommasta muodostui lopulta yllättävän rankka ja vaativa projekti. Koko etuseinän alimpia rakenteita piti nostaa noin viisi senttiä, jotta subbari mahtui alle. Kaikkea en ihan saanut niin tehtyä kun halusin, se olisi vaatinut skriinin irrottamista, joka tällä erää olisi ollut hieman liian suuri projekti. Päädyin lopulta sellaiseen ratkaisuun, että valkokangas on noin 4 senttiä irti rungosta ala-osastaan, eli toisin sanoen ei aivan suorassa. Tykki on kuitenkin katossa, joten järkeilin asian niin, että kankaan kulman kääntäminen lievästi vain parantaisi kankaan, kuvan ja katsojan kulmaa. Lopulta kuitenkin subbari paikoillaan ja mielestäni kaikki ihan olosuhteisiin nähden hyvällä mallilla. Kello kuitenkin oli jo sen verran että testailut ja säätämiset jäivät seuraavaan päivään.

Tänään aamulla ennen töihin lähtöä sitten nopeasti pari REW mittausta (todetakseni että metri subbaria taaksepäin muuttaa ääntä kuuntelupaikalla aika paljon) Audyssay tulille, ja säätämään. Kaikki näytti alkuun kohtuulliselta, lukuunottamatta järkyttävää dippiä noin 40hz kohdalla. Siinä olikin sitten pureksittavaa kerrakseen. Lopulta löysin asiaan kuitenkin kohtuullisen ratkaisun, eli kääntämällä tuolia aavistuksen pystympään ja siirtämällä mikkiä muutama sentti eteenpäin ongelma parantui. Mittaus ei ole täydellinen, mutta saa tällä erää kelvata. Se minkä tässä opin, on se, että mittausta ei kannata liian tarkasti tuijottaa, sillä kyseessä on kuitenkin vain yksi pieni kohta huonetta. Minun tuoleissani pään asento saattaa muuttua leffan aikana jopa 30-40 senttiä, jolloin mittauskin muuttuu jo paljon. Yhdellä supparilla pelatessa koko huonetta ei kuitenkin saa tasaiseksi, ja siinä juuri piilee tuo useamman subbarin ero. Nyt koitetaan säätää tasot yhdelle kuuntelupaikalle mahdollisimman hyviksi eikä murehdita liikaa.

Jos on muutama testileffa ollut pettymys niin tällä kertaa valintana oli takuuvarmaa materiaalia. Olen odottanut Alita Battle Angel leffaa kuin kuuta nousevaa. Jotenkin ollut koko ajan sellainen fiilis, että tämä leffa on pakko nähdä, sillä niin moni on sitä hehkuttanut. Leffan alettua käy kuitenkin nopeasti selväksi, että tämä leffa on joko jatko-osa, tai sitten olen tämän jo jossain nähnyt. En käy juurikaan leffassa ja elokuva on juuri ilmestynyt Itunesiin, joten miten se oikein on mahdollista. Mietin, mietin, enkä saa päähäni mikä tässä nyt mättää. Otan jopa googlen avuksi, mutta en keksi ratkaisua. Sitten yhtäkkiä tajuan, että tämä tosiaan on tullut nähtyä leffassa ja leffana taisi olla vielä kaiken lisäksi Itiksen juuri avattu IMAX. Tässä yksi suuri syy miksi olen kyseistä leffaa varmaankin niin paljon odottanut.

Jos olen päässäni paljon viime päivinä miettinyt oliko uuden subbarin hankinta perustelua, niin ei tarvitse miettiä enää. Jostain syystä uusin Audyssein ajo oli säätänyt äänet aika pienelle, mutta kun äänet löytyi kohdalleen, ei jäänyt epäselvää siitä mitä olin bassopäältä kaivannut. Vaikka säädöt vielä vaiheessa niin tämä subbari jopa yksi valtasi koko huoneen täysin. Basson oli todella napakkaa ja iskevää. SVS:ssä on niin paljon voimaa reservissä, että basso tosiaan liikkuu helposti ja vie toiston aivan uudelle tasolle. Se mistä tykkään erityisen paljon ei edes ole se ”murina” (mitä tässä elokuvassa ei paljoa edes ollut) vaan tilanteet, joissa esim isot metalliovet sulkeutuvat. Sellaista kristallin kirkasta paksua ääntä, mikä nimenomaan yleensä tulee koettua vain leffassa.

En edes muistanut, että missä olin tämän elokuvan nähnyt, mutta voin sanoa, että tuntuma leffasta jälkikäteen oli paljon parempi kuin leffassa. Pidän edelleen IMAXIA esim. Isenseä huonompana salina ja nyt myös kotona tuntuma alkaa olla sama. En vaan ole IMAX fani ainakaan Itiksen perusteella. Valitsen paljon mielummin Isense salin, jos leffaan menen. Alita leffana oli ihan hyvä ja etenkin koska sen jaksoi todella hyvin katsoa myös uudelleen, täytyi siinä jotain olla. Huonetta tärisyttävän hyviä kohtia siinä oli muutama, mutta ne sitten sitäkin parempia. Parissa kohdassa tunsin jopa massiivisten tuolien tärisevän. Rosa Salazar Alitan roolissa on loistava, muistuttaa oikeasti robotti-ihmistä. Roolitus toimii muutenkin hyvin ja elokuvaa on helppo katsoa. Juoni nyt on mitä on, keskiarvoa parempia tällaiseen leffaan, mutta mitää valtavia juonenkäänteitä tässäkään leffassa ei nähdä. Erittäin nautinnollinen pari tuntia joka tapauksessa.

Ikivanhan leffan uudellen masterointi, mutta eipä taida olla alkuperäistäkään koskaan tullut katsottua. Eikä sinällään ihme, ei nimittäin yhtään leffa minun makuuni ja kaiken lisäksi aika huono leffa muutenkin. Leffan tunnusbiisi on tarttuva ja tuttu nuoruudesta, mutta siihen ne ilonaiheet sitten jäävätkin. En oikein tykännyt näyttelijöistä tai ylipäätään koko rooleista. Jotenkin kovin tekaistun oloista ja tylsää. Joo, kyseessä on komedia, mutta eipä paljon kyllä edes naurattanut.

Äänien kannalta leffassa olisi varmasti ollut paljon potentiaalia. Uusi subbari oli nyt keskellä lattiaa ja ääntä joutui taas jossain vaiheessa nostamaan, kun tehoja ei oikein tullut. Lopulta sain kuitenkin sen verran ääntä ulos, että voin hyvin todeta, että subbari tulee toimimaan edessä niin hyvin kuin se nyt yksinään voi toimia. Muutamia ihan mageita kohtauksia tässäkin elokuvassa oli, mutta ehkä leffan yleinen huonous vei niistäkin parhaan terän. Yksi siisti effekti oli tuo kuvassa näkyvä tehoste, jolla aseiden laaserit tuotiin näyttävästi mustien reunojen päälle. Tuo oli ensimmäinen kerta koskaan kun olen tuollaista nähnyt, mielenkiintoista.

Seuraavaksi sitten töihin, ja etuseinän kimppuun. Jos meinaan saada subbarin mahtumaan ”piiloon” etuseinän alle, jonkin verran tullaan tarvitsemaan vasaraa ja akkuporaa. Joka tapauksessa päätös on nyt tehty, eli annetaan SVS:lle mahdollisuus, eli laitetaan se paikalle ja testaillaan jonkin aikaa. Subbari on sata varmasti hyvä, sen se on jo osoittanut. Nyt kyse onkin sitten siitä, että millä aikataululla tarvitaan toinen subbari. Toivottavasti ei ihan heti!

Olen jo jonkin aikaa haaveillut hyvästä monikanavaisesta päätevahvistimesta, siitäkin huolimatta, että aika monesta suunnasta on tullut viestiä siitä, että sen merkitys huoneessani olisi todella marginaalinen. Nyt kuitenkin sellainen tuli yllättäen vastaan audiokauppa.fi sivustolla käytetyn Rotel RMB-1575 muodossa. Ajattelin koittaa kepillä jäätä ja kysyä kelpaisiko heille vaihdossa kesän ajan myynnissä olleet JBL4306:set, jotka minulla jäivät ylimääräisiksi. Sinällään aivan loistavat kajarit, mutta eivät kyllä aivan leffakäyttöön tarkoitetut. Tilalle siis tulivat Klipsch RP-280F, joihin olenkin ollut todella tyytyväinen. Keskustelu Audiokaupan kanssa kuitenkin meni myös siihen, että tuon vahvistimen hyöty setissäni voisi jäädä todella huomaamattomaksi. Rotel siis jäi hankkimatta, ja päätevahvistimen hankinta on nyt lopullisesti unohdettu.

Lopulta tässä kuitenkin kävi niin kuin siinä kuuluisassa keittiöremontissa, joka sitten yllättäen lähtikin käsistä. Kysäisin piruuttani löytyisikö sitten yhtään käytettyä SVS-subbaria hyllystä. Piti löytyä, mutta ei sitten ollutkaan enää yhtään jäljellä. Ajatuksenani siis on ihan vaan teoria tasolla se, että hankkisin joskus kahden Klipschin lisäksi vielä kolmannen, ehkä aavistuksen paremman. Ennen kaikkea suunnitelmissa on koko ajan ollut sellaisen tekeminen itse. Sain Audioikaupalta kuitenkin hyvän tarjouksen uudesta SVS-PB16 subbarissa, joka siis tunnetaan SVS:n lippulaivamallina, ja ehkä parhaana leffasubbarina mitä nyt vielä jotenkin järkevällä rahalla saa.

Oli kuitenkin päivänselvää, että rahat eivät tuhon yksinkertaisesti riitä. Audiokaupan myyjä oli kuitenkin sitä mieltä, että yksi SVS pesisi mennen tullen kaksi Klipschiä, joten mitä jos laitettaisiin nekin vaihtoon. Syvällisen harkinnan ja kohtuullisen välirahan jälkeen päätin tarttua täkyyn ja koittaa mihin suuntaan huone tästä menisi. Olen kuitenkin tässä kaiken aikaa tullut enemmän ja enemmän vakuuttuneeksi siitä, että jokainen leffahuone vaatii kaksi subbaria. Tämä seikka pelottaa tässä hankinnassa eniten, voiko yksi (loistava) korvata kaksi hyvää vai ollaanko taas kohta uusien hankintojen edessä. Loputon kierre, jonka viimeinen siirto oli JBL:ien myynti ja nyt hankinnat on hetkeksi tehty. Ainoa hankinta mitä voi vielä tulla on itse tehty subbari, mutta se tehdään sitten muista syistä ja silläkään ei ole minkäänlaista kiirettä.

SVS-PB16 on jättimäinen kooltaan ja etenkin paketin kanssa todella todella valtava. Lähdin kohti Audiokaupan Helsingin myymälää perheen pienellä Corsalla uskoen, että kyllä sen pitää kyytiin mahtua. Jo laatikon nähtyäni oli harvinaisen selvää, että ongelmia on edessä. Audiokaupan myymälä Helsingissä on todella hankalassa paikassa (vierailin nyt ensimmäistä kertaa) etenkin auton kanssa saapuessa ja isoja laatikoita siirrellessä. Omia parkkipaikkoja ei ole ja nytkin ainoa vaihtoehto oli auton pysäköiminen kadulle. Onneksi henkilökunta oli todella ystävällistä ja auttavaista. Vanhat laitteet nostettiin nopeasti autosta ulos ja sen jälkeen SVS tilalle. Käsittämätön yli 80 kiloa painava järkäle saatiin lopulta kolmeen pekkaan kyytiin, laatikko tosin jäi kadulle. Muutenkin Audiokaupan henkilökunta on ollut todella avuliasta, vastannut hyvin kaikkiin kysymyksiin ja ennen kaikkea viesteihin on vastattu nopeasti. Hyvää asiakaspalvelua kaikin puolin. Joten ei muuta kuin kotiin, subbari paikalleen ja testaamaan.

Ainoa järkevä sijoituspaikka näin valtavalle subbarille huoneessani on huoneen takaosassa. Laitoin subbarin paikalleen ja ajoin Audyssein uudelleen. Ja sitten se hienoin juttu, SVS appi on todella loistava kapistus ja säädöt saatiin kohdalleen hetkessä. Toki vain yksi subbari, mutta aikaa REW:in ja DSP:n kanssa meni todella marginaalinen aika verrattuna kahden Klipschin yhteensovittamiseen MiniDSP:n kanssa. Appia on uskomattoman helppoa ja nopeaa käyttää, muutokset tapahtuvat reaaliajassa ja ne oikeasti toimivat. Aivan mahtava ensifiilis apista. Tarkoitus nyt muutenkaan ei ollut viedä prosessia aivan millilleen maaliin, vaan saada vain säädöt sinne päin, jotta pääsisi testamaan. Tässä tulos.

Ei muuta kuin Atmos demo pyörimään. Ja sen jälkeen pettymys oli valtaisa. Joo SVS on varmasti loistava subbari, mutta tämä ei kuulosta hyvältä. Välittömästi tuli jotenkin tyhjä fiilis, huoneen etuosa on kuin ontto ja basso jää todella vaisuksi. Joo, bassoa on, mutta sen selkeästi tunnistaa tulevan takaa ja jättää skriinin tyhjäksi. Tuolini ovat massiiviset ja subbari siis jää niiden taakse. Tällä varmasti on jotain tekemistä asian kanssa. Päätän kuitenkin antaa SVS:lle mahdollisuuden ja kaivan Netflixistä jo jonkin aikaa odottaneen Dolby Atmos leffa Wheelmanin. Ja tähän väliin välikommentti, päivitin myös AppleTV:n softan (Beta), ja tällä kertaa Netflixin Atmos raita ei pätkäissyt kertaakaan. Johtuiko sitten tästä vai jostain muusta, mutta toivottavasti näin myös jatkossa.

Leffa oli hyvä. Tykkäsin todella paljon leffan juonesta ja näyttelijöistä. Leffa oli todella tiivistunnelmainen ja silmät pysyivät kuin naulattuina ruutuun koko elokuvan ajan. Leffa tosin oli kohtuu lyhyt, mutta ehkä juuri siksi juoni pysyi koko ajan mielenkiintoisena. Liian usein nykyään leffoja pitkitetään ihan turhaan ja jostain syystä leffan pitää aina kestää kaksi tuntia. Ääniraita oli ihan ok, etenkin tykkäsin parista kohdasta, jossa kamera istui auton takapenkillä ja ihmiset kiersivät auton ympärillä. Todella makeasti käytetty Atmosta hyväksi. Muutamat ajokohtaukset kuluttivat hyvin subbaria, mutta.. Edelleen jotain puuttuu. Bassot eivät tunnu olevan mukana elokuvassa ja skriini kuulostaa tyhjältä. Ääni ei tunnu, eikä osu syvälle. Jää todella tyhjä olo ja alkaa jo hieman harmittaa. Jossain vaiheessa lisään jo bassoa -4db, mutta siitäkin huolimatta, että ääni paranee, olen edelleen syvästi pettynyt. Rehellisesti sanottuna kaksi kappaletta Klipschejä kuulosti paljon paremmalta kuin tämä yksinäinen SVS. Se todella syvälle raapiva basso, jota SVS:ältä odotin loistaa poissaolollaan.

No, mutta ei auta. Kuten sanoin jo aikaisemmin, SVS on massiivinen. Niin massiivinen, että sitä ei minun skriinin alle saa mahtumaan muokkaamatta etuseinää. Korkeus ei riitä, eikä kyllä syvyyskään. Toisaalta, SVS on niin iso. että näyttää hölmöltä myös skriinin edessä, on kuin olisi keskellä lattiaa. Pakko kuitenkin tähän asiaan on joku ratkaisu löytää, joten päätin hinata (kirjaimellisesti hinata, eli matto alle ja vetämään, ei liiku muuten) etuseinälle, ja testata mitä subbarin sijoittaminen etuseinälle tekisi äänille. En tosiaan saanut subbaria sinne minne sen haluan (jos sen eteen jätän), sillä en ala etuseinää rakentamaan uudelleen ihan vaan kokeeksi. Latoin subbarin keskelle skriiniä ja lähdin mittailemaan.. Ensin REW, sitten Audyssey, sitten REW jne. Mittaukset eivät näytä hyvältä vaikka mitä tekisi, itseasiassa todella huonolta kaikki alle 30hz, eli juuri se tärkein osa. Tulokset ovat niin huonoja, että en oikein edes jaksa vielä mennä SVS asetuksiin, sillä nekään eivät tuohon pysty. Seuraavaksi sitten subbarin siirtelyyn, ensin pikkuhiljaa sivulle, ei parannusta. Takaisin keskelle ja siitä kohti toista reunaa ja hups, käyrät alkavat parantua huomattavasti. Tuon subbarin aivan vasempaan seinään kiinni ja siinä vaiheessa käyrä alkaa jo näyttää hyvältä. Päätän ajaa Audysseyn ja katsoa mitä tapahtuu. Audyssey saa käyrän todella lähelle, ja vain kahta PEG:iä säätämällä saan käyrän jo kuunneltavaa tilaan. Tämä siis vielä nopeasti tehtynä, joten varaakin vielä on. Tässä käyrä millä lähdin testailemaan Atmos levyn kanssa.

Käyrä ei paljon itseasiassa kuuntelupaikalla edes eroa siitä mitä se oli takana, mutta WOW. Game of Thrones demo on kuin toisesta maailmasta. Nyt basso puree todella syvälle ja paita heiluu. Tunnen kuinka äänenpaine puskee huoneeseen ja vie äänen syvälle. Nyt tämä alkaa kuulostaa siltä kuin parhaimmillaan elokuvissa ja ennen kaikkea siltä, mikä oli oletusarvoni SVS:n suhteen. Subbari ei ole viellä lähelläkään maksimia, ja säätöjäkin vielä paljon jäljellä. Voisiko tästä sittenkin tulla se odotettu huima parannus? Se mistä olen eniten toiveissani on kuitenkin se, että vaikka paineen selkeästi tuntee ja se kuulostaa hyvältä, huone ei vielä resonoi ja ääni kuulostaa oikeasti puhtaalta. Ääni ikäänkuin täyttää koko huoneen, muttei karkaa.

Kaiken säätämisen jälkeen tuntuu todella uskomattomalta, tosin ei vielä sanota viimeistä sanaa. Nyt tarvitaan lisää testailua ja ennen kaikkea sitä itseään, eli leffan katsomista. Jos kuitenkin päädyn siihen, että tämä on tullut jäädäkseen niin silloin myös pitäisi tehdä ratkaisuja, joilla subbari saadaan pois keskeltä huonetta. Mitä se tekee äänille? Mitä rakenteellisia muutoksia pitää tehdä? Mitä niistä seuraa? Mietin esim voiko subbaria laittaa kyljelleen? Mahtuuko se siltikään ilman muutoksia etuseinään? Se oleellisin kysymys nyt kuitenkin edelleen on ja pysyy, onko kakkonen ykkönen? Lähtökohta itsellä nyt on se, että tämä pysyy hetken yksin ja jossain vaiheessa rakennetaan sille itse kaveri.

Tuli tuossa jo viime postausta kirjoittaessani mietittyä, että onpas sitä tullut viime aikoina törmättyä yllättävän hyviin elokuviin yksi toisensa jälkeen. No nyt sitten tuli oikein pohjakosketus, ainakin elokuvan kiinnostavuuden osalta. Katsoin UHD-Levyltä Blade Runner Final Cut elokuvan, joka siis alunperin vuodelta 1982 jolloin Harrison Fordikin näytti vielä pikkupojalta. Myöhemmin ääniä ja kuvaa on paranneltu ja ilmeisesti myös jotain kohtauksia lisätty. Tiedän, että monelle tämä elokuva varmasti tippuu hyvin, mutta minä kyllästyin jo ensimmäisen varttin jälkeen ja loppuaika menikin sitten käynnykällä surffaille ja parempia hetkiä odotellen. Muutaman kerran kävi myös mielessä lopettaa koko katsominen, mutta vasten tahtoani katsoin elokuvan kuitenkin loppuun.

En vaan yksinkertaisesti tykännyt kyseisestä elokuvasta. Äänissä oli jotain ihan ok, mutta nekään ei niin hyviä kokonaisuudessa kuin olisin toivonut. Jopa basson tasoa oli nostettu tuo yks db, mutta silti jotain puuttui. Tosin basson kanssa jouduin paljon miettimään, onko se nyt jo liian kovalla vai oliko se vain tämän elokuvan ääniraita. Kuvan laatu oli aika heikko, sekin varmaan osaltaan vei intoa elokuvasta. Todella paljon hyvin tummaa ja rakeista kuvaa. Uudelleen tätä en varmasti jaksa ikinä katsoa, haluaisiko joku ostaa?

Netflixin uutuutena on jo jonkin aikaa pyörinyt elokuva nimeltään Secred Obsessions. Mielenkiintoiselta vaikuttava leffa, joka sopii hyviin pariin muuhun vastaavasta aiheesta lähimenneisyydessä katsomaani pätkään. Leffa on myös Dolby Atmos äänillä, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Netflix ja Dolby Atmos on tosin viime aikoina ollut ongelma (jonka olin jo unohtanut), mutta josta sain taas ikävän muistutuksen. Jostain käsittämättömästä syystä viime aikoina nimeomaan ja vain Netflixistä Dolby Atmos raitaa katsoessani ääni on pätkinyt. Ongelma, johon en ole löytänyt varsinaisesti ratkaisua niin omasta huoneesta kuin internetin ihmeellisestä maailmastakaan. Ainoa mitä epäilen, on netin hitaus, mutta tätäkin epäilen, kun muuten kaikki leffat pyörii loistavasti, eikä Atmoksen pitäisi lisätä kaistan kuormitusta niin merkittävästi. Tätä kirjoittaessa tosin tuli mieleen, että Netflix pitäisi pyöriä myös Panasonicin kautta, joten voisi koittaa toistuuko ongelma sielläkin. Ääni kuitenkin parani, joten loppua kohden sain katsottua elokuvan ilman häiriöitä. Se millä olen tätä yrittänyt korjata (ainoa ohje, jonka olen netistä löytänyt) on ollut ääniraidan vaihto ja vaihto takaisin. En pysty sata varmasti sanomaan toimiiko, mutta auttaa.

Tämän kertainen elokuva oli hieman enemmän juonellinen kuin pelottava. Missään vaiheessa ei varsinaisesti tullut ajatusta, että kohta Jennifer kuolee. Toisaalta muutaman kerran tuli mieleen ajatus, mitäköhän ihmettä Russel oikein tässä yrittää? Voiko mieltäkään niin pahasti manipuloida, että tuollaisen kaiken jälkeen toiseen voisi vielä oikeasti rakastua, tuskin. Ottaen vielä huomioon lopussa tulleet Russelin paljastukset, olisiko taustatyön kuitenkin tuossa ajassa muutenkin voinut tehdä hieman paremmin? Obsessed kyllä, mutta jotenkin suunnitelma nyt tässä tilanteessa hieman petti.

Se mistä tässä elokuvassa todella paljon tykkäsin oli Dennis Haysbertin rooli. Itselleni aika tuntematon näyttelijä, piti oikein googlesta katsoa missä kaikessa herra on ollut mukana. No varmasti osittain sain vastauksen kysymykseeni, eli useat vuodet 24 sarjassa ovat pitäneet miehen kiireisenä. Sarjaa en ole itse koskaan seurannut. Hieno ennen kaikkea oli se, että rooli oli kuin tehty Morgan Freemanille, hyvä kuitenkin, että häntä tarvita jokaisessa elokuvassa.

Äänien kannalta elokuva ei ollut suuri menestys, mutta toki Atmos antaa aina oman mausteensa. Tällä kertaa itse asiassa tuli testailtua Dolby Atmos ääniä ilman Audyssey huoneen korjausta, sillä tästäkin on käyty jollain keskustelupalstalla keskustelua. Mitään suurta eroa en havainnut, mutta toisaalta tässä elokuvassa niitä olisi ollut vaikea muutenkaan huomata. Leffan jälkeen täytyi tosin kaivaa vielä Atmos demo-levy esiin ja testailla, onko niillä oikeasti mitään eroa. Kyllähän niillä sitten lopulta oli, omassa mielessäni kuitenkin voittajaksi selvisi Audyssey, jonka kanssa äänet vaan jotenkin kuulostivat tarkemmilta ja paremmilta. Päädyin samalla myös testaamaan Audyssein Flat/Reference asetusta. Minulla se on ollut aina Reference, nyt koitin miltä flat kuulostaa. Flat itseasissa kuulosti aika hyvältä, jätin sen nyt ainakin hetkeksi päälle. Lisäksi päätin nostaa bassojen tasoa yhden db samalla tasolle jolla se kalibroinnin jälkeen kuulosti kaikista parhaalta, mutta suosituksesta tiputin sitä pykälällä. Että tälläistä hienosäätöä tällä kertaa.. Kiva aamupala leffa, ei mikään top kuitenkaan.

Ainiin ja olihan huoneessa muutakin uutta, eli uudet ledvalot skriinin ympärillä. En vielä oikein varma mitä mieltä niistä olen, saa nähdä tuleeko jäädäkseen, ihan kivat ne kai kuitenkin on, vai?

On aika ihmeellistä, että loppu peleissä totuus on usein tarua ihmeellisempää, siitä taas todistus tänäänkin. Katsoin Itunesin puolelta elokuvan Papillon. Tosi tapahtumiin perustuva tarina varkaasta, joka lavastetaan murhasta elinkautiseen vankeuteen. Siitä alkaa aivan uskomaton tarina ja seikkailu ihmismielen voimavaroja vastaan. Kuinka paljon ihminen oikeasti pystyy ottamaan vastaan ennen kuin mieli murtuu. Ja kyllähän se ihmismieli paljon kestää, jos oma tahto on kova ja päämäärä selkeä. Tätä on saanut itsekin urheilu-uralla paljon kokea. Ihminen pystyy paljon enempään kuin uskookaan.

Elokuva oli todella hyvä jo piti avain varmasti silmät kiinni ruudussa koko elokuvan ajan. Vaikka elokuva oli kohtuullisen pitkä, niin tylsistymistä ei tullut missään vaiheessa. Koko ajan tapahtui ja tarina eteni eteenpäin. En tiedä kauanko tämä retki on kokonaisuudessaan kestänyt, mutta aikahypyt ja leikkaukset oli elokuvassa tehty loistavasti. Kaikki tarpeellinen näytettiin ja kaikki turha ja puuduttava oli jätetty pois.

Elokuvan alussa suurin huomio kiinnittyy Louis Degaa näyttelevään Rami Malekiin. Miten on mahdollista, että Freddie Mercury voi olla vankina Papillonissa? Rami Malekin rooli Pohemian Rhapsodyssä oli todella vakuuttava ja Rami Malek oli aivan kuin yksi yhteen Freddie Mercurin kanssa. Rami Malekissa on tiettyjä piirteitä, jotka leimaavat häntä todella vahvasti. Elokuvan alussa en saanut hänen olemustaan mitenkään sidottua tähän elokuvaan, vaan tuntui, että hän on aivan väärässä paikassa. Elokuvan edetessä Malek kuitenkin osti minut täysin. Roolisuoritus oli todella vakuuttava, ehkä paras näyttelijän työ tässä elokuvassa. Hän otti roolin sata prosenttisesti omakseen.

Tykkäsin elokuvasta todella paljon, eikä taas vähiten sen vuoksi, että se perustui tosi tapahtumiin. Louis Degan näyttelijän nimeä googlatessani hämmästyin suuresti kun wikipedia väitti Degan näytteliäksi Dustin Hofmania. Väitän, että olisin Dustin Hoffmanin tunnistanut, mutta sitten minulle selvisi, että kyseessä olikin uusinta versio elokuvasta, joka on jo ainakin kertaalleen tehty vuonna 1970. Ehkä jonain päivänä sekin vielä tulee eteen, mutta tämä elokuva oli kiinnostava ja hyvin tehty, joten hienoa että tuli nähtyä. Vahva suositus!

Netflixistä löytyvä Beats on ollut hyvin pitkään omalla listallani odottamassa. Selkeä päätös tehty, että leffa on nähtävä, mutta jostain syystä se on antanut odotuttaa itseään. No, hyvää kannattaa odottaa vai miten se nyt menikään. Yksi suuri syy odottamiseen on ollut se, että odotusarvoisesti tällaista leffaa ei voi katsoa ilman ääniä. Ääniä on viime aikoina testailtu hieman erinäköisillä leffoilla, joten tälläiset ovat jääneet hieman jalkoihin. Aamuisen Fast & Furious iloittelun jälkeen kuitenkin ehti vielä katsomaan lauantain kunniaksi vielä toisenkin elokuvan äänillä, ja nyt vihdoin oli aika kuunnella räppiä.

Leffa oli hyvä, tykkäsin siitä paljon. Kuvissa ja maisemissa Chicago, mutta yhtä hyvin miljöö olisi voinut olla myös New York. Nuoren miehen sisko murhataan julmasti ja nuoren miehen elämä katkeaa siihen paikkaan. Pelko ja mielen järkkyminen saavat nuoren musiikintekijän sulkeutumaan huoneeseensa, ainoana elämänlankana hienot musiikintekolaitteet. Pelastaja löytyy onnen kaupalla koulun turvamiehestä, joka sattumalta löytää nuoren talentin kotoaan. Miehellä on kuitenkin taustalla omat motiivinsa ja taistelu moraalia ja kunniaa vastaan alkaa. Elämä on julmaa taistelua paikasta auringossa, ja välillä ihminen on valmis käyttämään toisen haurautta julmasti omaksi hyväkseen. Onneksi elämä myös usein opettaa, vaikka sitten sen kuuluisan kantapään kautta. Lopulta kaikki hyvin ja elokuva jättää todella hyvälle mielelle.

Elokuva liikkuu monella tasolla, rakkaus, musiikki, ura, selviäminen, mielenterveys, raha, rikollisuus ja jengit, köyhyys ja luottamus. Juoni ei todellakaan ollut köyhä, vaan elokuva oli hieno kokonaisuus. Näyttelijät sopivat loistavasti rooleihinsa ja suorittivat oman osansa loistavasti. Jep, eikä siinä musiikissakaan ollut mitään vikaa, mutta toisaalta eipä tästä pahaa korvamatoakaan saanut niin kuin usein vastaavista. Sekin kai lopulta hyvä niin. Ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva!

Aamupäivän elokuvan tärkeimpänä ja oikeastaan ainoana valintakriteerinä toimi tänään DTS:X. En ole katsonut DTS:X raidalla olevaa elokuvaa sattuneesta syystä pitkään aikaan. Se syy on se, että näitä ei juurikaan ole. Vielä parisen vuotta sitten DTS X ja Dolby Atmos olivat kaksi kilpailevaa ääniformaattia, mutta ei varmaan tarvitse kauheasti arvailla kumpi näistä on isossa kuvassa vienyt voiton. Tiesin kuitenkin, että minulla näitä leffoja pitäisi hyllyssä pari Blue Raytä olla, joten pitihän sitäkin testata uudella Panasonicilla. Hetken aikaa siinä meni kun tälläisen levyn lopulta löysin, mutta ensimmäinen mikä löytyi kelpasi kyllä hyvin, Fast & Furios 8. Hyvä leffa, toki nähty ennenkin, mutta aikaa jonkin verran viime kerrasta. Fast & Furious leffat ovat aina taattua demo-kamaa, niin tälläkin kertaa.

Äänet olivat hyvät, kuva oli hyvä, mutta pakko silti todeta, että hieman kyllä DTS X silti jää äänissä Dolbyn vastaavalle, ja siinä varmaan syy miksi toinen jyrää. Dolby Atmos on terävämpi, napakampi ja yleisesti vaan paremman kuuloinen. Hobbsin ja Shawn nokittelua nähtiin tässäkin leffassa, mutta hieman ehkä maltillisemmin kuin uusimassa, ja hyvä niin. Täytyy nyt kaksi Fast & Furious leffaa lähiaikoina nähneenä todeta, että kun näitä kerran on näin monta jo tehty, niin kaipa näihin voisi palata myös aikaisempien osalta jossain vaiheessa. Hyviähän nämä ovat kaikki olleet, joten miksipä ei.

Katsoin Netflixistä sarjan Koris tai ei mitään, joka herätti hyvin paljon ajatuksia. Kuusi osainen sarja kertoo keskellä ei mitään (kirjaimellisesti) sijaitsevan reservaatin lukio joukkueen vuodesta. Sarja on upea kertomus siitä, mikä koripallon asema maassa on ja mitä oikeasti tarkoittaa koripallokulttuuri. Kylässä ihmisillä ei ole vettä eikä sähköjä, töitä on vähän ja nuorilla ei ole mitään tekemistä. Silti, kylän keskeltä löytyy järkyttävän iso ja upea koripalloareena, joita Suomestakaan ei löydy yhtään. Jääkiekko on Suomessa ollut monessa asiassa edelläkävijä, heiltä halleja löytyy, mutta koripallosta tällaiset areenat puuttuvat täysin. Ei ole lainkaan yllätys, että kylässä jokainen nuori haaveilee pääsystä koulun joukkueeseen ja sitä kautta luoda itselleen mahdollisuuden parempaan elämään. Tässäkin sarjassa kolme nuorta miestä saavat elämälleen uuden suunnan päästessään jatkamaan opintojaan yliopistoon. Mitä jää käteen niille jotka eivät? Tarina ei sitä kerro.

Sarja oli hyvä, muistutti paljon aikaisemmin katsomaani Last Change U sarjaa jenkkifutiksen puolelta. Oma kosketuspinta amerikkalaiseen koripalloon on hyvin läheinen siellä vietettyjen vuosien johdosta ja paljon samaistuttavaa tässäkin sarjassa oli. Yksi niistä ei ollut sarjan tekstitys, joka oli jotain aivan karmeaa. Jos ihminen ottaa työkseen koripallosarjan kääntämisen, voisiko edes hieman tutustua lajin erikois sanastoon? Käännös oli jotain aivan hirveää. Point Guard oli pisteentekijä, oikeasti takamies, Turnover oli puolenvaihto, oikeasti menetys jne. Sarjassa keskityttiin paljon itse peleihin, mutta toisaalta myös esiteltiin hienosti muutaman henkilön perheitä, taustoja ja olosuhteita. Jokainen varmasti sai hyvän käsityksen siitä mistä oloista nämä nuoret tulevat ja mitkä ovat heidän mahdollisuutensa.

Voisiko Suomessa joskus olla jotain vastaavaa kulttuuria? Vaikeaa on… Sarja näytti hienosti, kuinka näinkin pienessä koulussa ymmärretään sellaisten asioiden päälle, joista Suomessa on turha edes haaveilla. Suomessa ensimmäinen ja viimeinen vastaus on aina että ei ole rahaa. Monta asiaa voisi tehdä ilmaiseksikin, mutta tässäkin kaupungissa oli tuolien logoista omaan areenan kaikki upeasti kunnossa. Ihmiset tulevat kyllä kun heillä on syy tulla. Suomessa monessa hallissa sisään tullessa tuskin tietää mikä seura siellä pelaa, jenkeissä ei jää kenellekään epäselvää. Loistava sarja katsottavaksi jokaiselle korisfanille ja seuraihmiselle.