Yksi viime aikojen varmasti puhutuimmista leffoista, jota ole monelta suunnalta kuullut kehuttavan ja leffa jonka ostamista myös itselle pitkään harkitsin. Katsottuani trailerin vielä ajatuksella uudelleen, päädyin kuitenkin tällä kertaa vain striimattuun versioon, ja tuohan siis onnistui Itunesin kautta ja usein Itunes on vielä striimattuna ollut todella hyvää laatuakin, joten ihan hyvillä mielin lähdin tätä leffaa katsomaan myös näin.

Brat Pitt ei ole ihan hirveästi minua viime aikoina vakuuttanut, ei sinällään että hän olisi tehnyt mitenkään huonoja rooleja, vaan enemmänkin sen vuoksi millaisissa leffoissa herra on esiintynyt. Tässä mennään nyt vähän samaa rataa, leffa on ihan hyvä, ja parantaa jatkuvasti kohti loppua, mutta jotenkin silti tälläinen huumoriin perustuva toiminta ei silti aivan täysin minuun enää uppoa. Olinhan tässä paljon todella hauskoja kohtauksia, eikä juonikaan ollut yhtään hassumpi, mutta jotenkin silti hieman laimea fiilis tästä jäi, ei missään tapauksessa minun top listalleni, edes tämän vuoden osalta mene tämä leffa.

Toinen asia joka tässä leffassa hieman harmitti oli äänet, jotka eivät kyllä mielestäni ollut ihan sillä tasolla kuin odotin. Leffassa oli muutamia ihan kivoja kohtauksia, mutta isossa kuvassa äänet olivat hieman laiskan oloisia, ja tuntui, ettei niihin nyt kuitenkaan oltu ihan niin paljon laitettu paukkuja. Äänet olivat etenkin se osa-alue, jota tältä leffalta todella odotin, potentiaalia olisi ollut vaikka muille jakaa. Olisiko tilanne sitten toinen levyllä, saa nähdä tuleeko joskus hankittua, ei ainakaan tällä hetkellä mene hankintalistalle.

Eilen tuli pyörähdettyä Helsingin keskustassa ja samalla käytyä pitkästä aikaa toivioretkellä myös Filmihullun leffakaupassa Kampissa. Toiveissa oli löytää halpalaarista mahdollisimman monta kiinnostavaa ”kympin” leffaa ja lopulta niitä tarttui mukaan pari, pitkään ostoslistalla ollut Wonder Woman 1984 sekä HBO Maxilta aikanaan nähty Reminiscence. Reminescencestä olin aikaisemmin kirjoitellut blogiin, että pitää ehdottomasti joskus katsoa levyltä uudelleen kun Elusivet ovat valmiit, sen aika tuli nyt. Filmihullun kaupassa olisi toki ollut paljon muutakin mielenkiintoista, etenkin kiinnosti erittäin paljon uusi Top Gun, joka yllätyksekseni löytyi jo hyllystä, vaikka CDON:n myy kyseistä julkaisua edelleen kuun lopun julkaisupäivänä. En oikein ymmärrä, että jos on jonkin leffan julkaisupäivä, niin miksi jossain liikkeessä se on myynnissä jo ennen tätä?

Reminescence kuitenkin kiinnosti sen verran paljon, että se piti sitten myös katsella heti kotiin tultua. Oli jännä että kun aloitin leffan katsomisen niin en muistanut leffasta yhtään mitään, mutta jo muutaman minuutin jälkeen muistin varsin hyvin mistä leffassa oli kyse, vaikkakin leffa kyllä kokonaisuudessaan meni ihan uutena, eli juonesta en kyllä sen enempää mitään muistanut. Reminescence on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen leffa, jonka katsominen useampaan kertaa varmasti auttaa. Leffa muistuttaa paljon Christopher Nolanin leffoja tyyliltään, mutta ihan niin vaikea tämä ei kuitenkaan ole ymmärtään.

Leffan äänet olivat erittäin hyvät, ei mitään erityistä, mutta edelleen tuo miehen matala puheääni tarinan kertoja on aina jotain erityisen kivaa kuunneltavaa. Muutama kerta mentiin aika syvälle subbarien maailmaan, mutta eihän tässä mitään ihan älyttömiä kohtauksia äänien parissa ollut. Kiva kokemus joka tapauksessa ja ihan kiva leffa löytyä myös hyllystä.

Monesta suunnasta ole kuullut paljon puhetta Bullet Train leffasta, ja vähän sen hankkiminen Filmihullulta kutitteli, mutta jätin lopulta hankkimatta. Leffaa on paljon kehuttu, mutta jotenkin vähän sellainen fiilis, että pakko tuota ei ole itselle hankkia, joten se taitaa olla nyt tämän illan leffa, vuokrattuna Itunesta. Kohti leffahuonetta siis.

Kun eilen sain subbarien kohinaongelman ratkaistua, piti tänään aamusta tietysti tehdä sitten vielä Arcamin kalibroinnit uudelleen. Tämä ennen kaikkea siksi, että jo kalibroinnin aikana Arcam valitti liian kovasta taustamelusta, tuo ääni todellakin oli aika kova. Nyt tuota ongelmaa ei maadoituksen vuoksi enää ole, onneksi ja uusi kalibrointi tehty.

Huoneen toiseen testiin halusinkin sitten jotain todella korkeilla odotuksilla olevaa, ja luonnollisesti hyllyssä on nyt aika paljonkin sellaista, koska huone on kaksi kuukautta ollut käyttämättömänä. Quiet Place on leffa, josta leffamaailmassa puhutaan paljon, ennen kaikkea sen referenssitason äänien vuoksi, eikä turhaan. Leffa ei ole mikään normaali monsterileffa, jossa korvat huutaa apua alusta loppuun ja penkki tärisee. Leffa on enemmänkin hiljaisuutta, jonka rikkoo tasaisin väliajoin erittäin dynaaminen yllätys. OIkealta, vasemmalta, ylhäältä, you never know, ainoastaan tiedät, että jostain se hiljaisuus kohta särkyy, ja kyllä, hiljaisuus on kaikista äänistä usein se kaikista pelottavin, ja ehdottomasti karmivin.

Ensimmäinen osa oli varsin hyvä ja etenkin äänien puolesta. Siitäkin huolimatta tykkäsin tästä toisesta ehkäpä vieläkin enemmän. Tämä oli selkeästi jatko-osa, mutta olisi voinut ihan hyvin olla myös oma leffansa. Jatko-osat ovat usein paljon ensimmäistä huonompia, tässä mentiin mielestäni aika maltillisesti alkuperäistä ideaa kunnioittaen, ehkä sen verran matalammilla kierroksilla, että tuosta syystä itse tykkäsin enemmän. Örkit olivat örkkejä, mutta mielestäni ihmiset olivat silti tässä enemmän pääosassa kuin ensimmäisessä tai monessa muussa leffassa. Juoni oli hyvä ja lopulta erittäin looginen, jättäen silti vielä paljon hyviä kysymyksiä jatkosta. Ei niinkään siitä että tarvittaisiin lisää osia, vaan ihan vaan siitä mitä lopulta tapahtui. Hyvä leffa.

No mutta mitenkäs sitten se kalibrointi ja leffa. No ensinnäkin testailin hieman aamusta Hans Zimmeriä ja kyllä muuten lähtee äänenpainetta aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Pitää muistaa, että huoneessa on edelleen yksi SVS PB16 ultra, eli pakkohan se ero on tuntua kun yksi ultra vaihtuu kahteen full martyyn, mutta eivätpä martyt kyllä varmasti silti SVS:lle sivustakatsojaksi jää. Loistavat kapistukset ja todellakin toimivat. Olen todella tyytyväinen ja iloinen tästä projektista. Muutenkin huoneen muutokset ovat ensivaikutelmaltaan todella onnistuneet, huone on kirjaimellisesti suurentunut, äänen kuva on selkeästi laajempi, ja vaikka sivu, taka ja kattokaiuttimet ovat edelleen käytännössä samoilla pakoillaan, kuulostaa huone huomattavasti suuremmalta ja avarammalta, joille myös äänten erittely kasvaa paljon. Etukaiuttiminen leveämpi sijoittelu merkitsee todella paljon, puhumattakaan uudesta isosta skriinistä, joka todellakin näyttää upealta. Dynamiikkaa on paljon enemmän kuin aikaisemmin, ja ääni tuntuu jotenkin täyteliäämmältä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, fiilis juttuja

Leffahuoneen rakentaminen on äärimmäisen mukavaa hommaa, mutta kyllä on sitten mukavaa saada myös jotain valmiiksi, ja nyt tämän projektin osalta voin sanoa, että maali on saavutettu. Huone on taas käyttövalmiina, ja ensimmäinen leffakin on katsottuna. Toki tekemistä huoneessa aina riittää, mutta varsinainen remontti on nyt valmis ja loppu on sitten sitä jatkuvaa puuhastelua. Projekti sai alkunsa 15.8 kun SVS:n rahat oli kädessä, ja remonttiin kului siis aikaa tasan kaksi kuukautta. Kyllä tuossa ajassa sitten on tullut tuon huoneen parissa aikaa sitten vietettyäkin, tulihan siinä sitten kuitenkin tehtyä, koko etuseinä uusiksi, pari Full Martyä, koko sivuseinät uusiksi ja vielä osa kattoakin.

Mitään varsinaisia laitepäivityksiä ei tällä kertaa tullut tehtyä, eikä remontti muutenkaan ihan hirveän kalliiksi tullut. Seinien levyt sain halvalla torista, villat ja puutavaraa tuli suurimmaksi osaksi käytetty uudelleen ja kaikki akustiikkaan menneet tavaratkin oli ilmaiseksi joskus aikaisemmin saatuja. Toki sitä aina kaikenlaista pientä tarvitsee hankkia ja niistä nopeasti kertyy hintaa, mutta oikeastaan Behringer ja valot olivat ainoa elektroniset hankinnat, edes työkaluja ei tarvinnut tällä kertaa hankkia lisää. Kun ottaa huomioon, että tässä samassa ajassa tuli taloon vielä aurinkopaneelit ja suihkuhuonekin tuli maalattua ja hanat uusittua, niin ihan kiitettävä suoritus.

Tänään sain siis myös huoneen jo kalibroitua ja aikaa jäi ensimmäiseen leffaankin. Ensimmäiseksi leffaksi nappasin hyllystä uusimman Star Warssin, koska tosiaan tuo uusin Top Gun ei ihan vielä huoneen valmistumiseen mennessä postilaatikkoon asti kerennyt. Sen aika tulee sitten varmasti parin viikon päästä. Yksi koko projektin suurimpia tavoitteita (Subbarien lisäksi) oli saada huoneesta isompi, avarampi ja ääneltään laajempi ja suurempi. Star Wars oli tälläkin kertaa yhtä suuri pettymys kuin aikaisemminkin, mutta äänellisesti huone on todella saavuttanut tavoitteensa. Huone näyttää isommalta (ja on), skriini on todella iso ja näyttävä, mutta silti sopiva, ja äänenkuva on selkeästi kasvanut, kuulostaa fressimmältä ja avarammalta. Kaikkea sitä mitä hain, ja eikä silti kuulosta tippaakaan kolkolta tai liian kovalta. Sanoisin, että ensi fiilis on aika täydellinen.

Pieniä ongelmiakin päivään mahtui, eli subbarit ovat pitäneet jostain syystä erittäin kovaa huminaa, ja tänään kuin sattumalta myös ratkaisu tuohon ongelmaan löytyi. Meteli oli niin kova, että jopa Arcam valitteli kalibroinnissa, että taustamelu on liian kova. Ongelman ratkaisu kuitenkin löytyi kuin salama kirkkaalta taivaalta kun kaveri linkkasi keskusteluun facebooksissa, ei siis mikään vanha keskustelu vaan juuri alkanut, jossa samaa asiaa käytiin läpi, ja yksi ehdotus oli maadoittaa vahvistin ja prosessori. No, johto autotallista, liitoskengät kiinni ja testaamaan. Wolaa, ja kaikki humina poissa! Tätä tämä harrastus parhaimmillaan on, loistavia kavereita ja yhteisöjä, joissa juttuja jaetaan. Toivottavasti tämäkin blogi auttaa taas joitain muita omien projektiensa kanssa.

Ehkä DIrac pitää huomenna sitten vielä ajaa kerran läpi, jotta kalibrointi on varmasti täydellinen, mutta nyt on aika tältä päivältä laittaa koneet kiinni ja pää tyynyyn. Nyt on erittäin hyvä ja levollinen olo, viikko lomaa ja koko viikkoa ei tarvitse rakentaa jotain, vaan voi vain nauttia elämästä, joka on itseasiassa aika kivaa tällä hetkellä. Laitoin muuten juuri kuukauden Ugly Cookietkin tilaukseen, joten Top Gunin ja leffahuoneen virallisissa avajaisissa on parasta mahdollista herkkua pöydässä! Suosittelen testamaan!!

Remontin alusta on jo jonkin verran aikaa ja aika paljon on sen jälkeen tullut saatua aikaan. Oikeastaan ollaan jo ihan loppusuoralla, mutta toisaalta mitä lähemmäksi loppua mennään, sitä enemmän aikaa alkaa kulua kaikkeen pieneen näpertelyyn joka aina vie aikaa. Tällä hetkellä lista näyttää jotakuinkin siltä, että listoja pitää ostaa ja kiinnittää, takimmaiset akustiikkapanelit on kiinni ja valmiina, mutta kaksi paria eteen vielä on tekemättä ja puuosatkin ostamatta. Kaikki laitteet pitää kalibroida, ja tietysti kaikki alkaa siitä, että subbarit laitetaan kohdilleen. No, tuo onko koko tämän pitkän prosessin ehkä kaikista odotetuin osa. Lisäksi tarvitaan, valokatkaisimet paikoilleen, muutamia johtoja laittaa paikoilleen mm. verhoille ja popparikoneelle, vetää johdot valoille, tai paremminkin niitä ohjaaville infrapunille, ensimmäinen Verkkokaupasta ostama ripustus ei ihan mennyt maaliin. Johdot olivat liian lyhyitä, ja niitä oli käytännössä mahdotonta jatkaa.

Etuseinä kuitenkin on valmis, ja siitä tulikin sitten astetta siistimpi. Päädyin lopulta siihen, että teen Scopen, ja kyllähän se kannatta, skriini on todella näyttävä ja kun siihen vielä heijastaa koko leveydella kuvaa niin näky on aika mahtava. Kankaaksi muodostui lopulta yhdistelmä, jossa pohjalla on musta kaiutin kangas ja päälle Eurokankaan valkoista Spandexia tai mitä ikinä se nimeltään olikaan. Joka tapauksessa pikaisen testauksen jälkeen näyttäisi toimivan aika loistavasti. Sivuseinään jää lopulta musta maali ja päälle valot ja kolme settiä akustiikkaa, kaksi absorvoivaa ja yksi diffusoiva. Valoista itse asiassa on tulossa todella sairaan hienot, mutta ne vaativat vielä ohjaimen, jolla kaikki neljää saa ohjattua kerralla.

Eli kaikenlaista on tullut saatua aikaiseksi ja vielä paljon on edessä. Olen kuitenkin varma, että kaikki on valmiina ensi-iltaan mennessä kun Top Gun postilaatikkoon tipahtaa. Lisää tekstiä kuvien alla.

Tällä hetkellä huone näyttää jotakuinkin tältä.

Scriinistä tuli nyt kyllä aika magea!

Kun oma huone on remontissa, pitää varmaan suunnata leffateatteriin jos meinaa leffoja katsella. Tällä kertaa piti suunnata ihan isolle kirkolle asti, mutta onneksi tarjolla oli jotain sitäkin parempaa. Olin nimittäin viime viikolla lasten kanssa Tennispalatsissa katsomassa Disney Plussan ennakkonäytöstä uutuus elokuvasta PInoccio. Olen jo pitkän aikaa vähän murehtinut kun kunnon animaatioleffoja ei ole tullut pitkään aikaan vaan kaikki ovat vaan kierrättäneet samaa vanhaa kaavaa. Tämä leffa ei ollut täysin animaatio, vaan pääosaa esitti itse loistava Tom Hanks. Tom Hanks siis oli leffassa elävänä ihmisenä, ja jälleen kerran ihan loistavassa roolissa.

Sen lisäksi että Hanks oli leffassa loistava, niin niin oli kyllä koko leffakin. Leffassa mentiin todella monessa kerroksessa ja juoni oli todellakin erilainen, yllättävä ja mielenkiintoinen. Nautin tästä leffasta todella paljon, vaikka muutama leffan ulkopuolinen juttu hieman häiritsikin. Pitkästä pitkästä aikaa oli ns. normaali salissa, ja jotenkin tuntui, että äänet olivat todella hiljaisella, ja jossain vaiheessa piti oikein kuunnella, että onkohan salissa edes takakaiuttimia, niin edestä tulevalta äänet kuuluivat. Toinen asia oli kuvan formaatti, jossa ruudun molemmilla puolilla oli mustat kaistat, leffa siis näytti hieman kuin olisi telkkarista katsellut. Tästä aiheesta lisää pohdintaa myöhemmin.

Kaiken kaikkiaan leffa oli kuitenkin aivan mahtava ja voin hyvin lämpimästi sitä suositella kaikille, niin lapsille kuin aikuisillekin. En tiedä kuinka tuttu tämä tarina ihmisille oli, enkä siis edes tiedä perustuiko tämä suoraan johonkin kirjan tarinaan, mutta iloa leffasta varmasti on ihan kaikille, tuntee sitten tarinaa tai ei. No, Pinoccion toki tunnen itsekin, mutta sinällään tarina oli hyvin fressi, että itse näitä kirjoja tuskin olen koskaan lukenut, eikä ole sen paremmin tullut televisiostakaan katsottua vuosiin. Taisi muuten olla voimassa vielä joku Disney Plus tarjouskin, jos leffa kiinnostaa, niin ei muuta kuin Disneyplussa pariin.

Viikonloppuna tuli myös pyörähdettyä taas Hifi-Messuilla messukeskuksessa ja tällä kertaa ajankohta oli taas samaan aikaan Habitaren kanssa. Hifi-Messut olivat jälleen HIfi-messut, ilokseni sentään Ideaali.fi oli laittanut messuille pystyyn myös yhden leffahuoneen, mutta muuten anti oli jälleen aika pitkälti kaksikanavaista. Muutamia useamman kymppitonnin kaiuttimia oli kyllä taas ihan kiva kuunnella, mutta mitään varsinaista elämystä ne ei ainakaan tälläisessä tilaisuudessa anna. Joo, voisihan sitä omaa musiikkia toivoa jne, mutta ehkä jätän jatkossakin sen innokkaimmille. Ideaalin huone oli ihan kiva, etenkin oli kiva katsoa pieni pätkä uutta Top Gunia ja samalla jo fiilistellä päivää kun pääsee uuden huoneen korkkaamaan.

Ja siitä puheenollen pientä päivitystä siihen missä mennään huoneen kanssa. Huonehan itseasiassa alkaa näyttämään jo aika kivalta. Etuseinän baffle wall alkaa olla valmis, subbarien boxit on kannettu sisään ja kaikki alkaa olla pintaa vaille valmista. Ison kysymysmerkin tällä hetkellä nyt kuitenkin muodostaa se mitä haluan tehdä scriinin kanssa. Vanhan kokoinen 16:9 scriini näyttää tällä hetkellä aika pieneltä, ja on siten saanut ajatukset kohti Cinema Scope tyylistä ratkaisua. Paljon päänvaivaa aiheutta kuitenkin se, että miten kuvan saa siihen sopimaan ja kuinka hankalaa siitä tuli, Sonyssäni kun ei ole lense-memorytoimintoa lainkaan. Pitääkö ruutu siis säätää aina erikseen joka leffalle? Miten käy 16:9 leffojen, näyttääkö ne vastaavasti taas hölmöltä leveällä ruudulla. Black Barien ongelmat 16:9 ruudulla on jo ratkaistu, joten pitääkö taas keksiä uusia ongelmia? Cinema scopeen pitäisi myös hankkia uusi kangas, vanha kun ei siihen ole tarpeeksi suuri. Mistä se hankkisi, mitä se maksaisi, toimisiko jopa spandex? No, jokatapauksessa koko taustalle tulee musta kaiutin kangas jota tilasin metritavarana saksasta, joten aika näyttää mitä tulee päälle.

Etuseinäistä tuli ainakin näin omila fiiliksillä aika kiva, onko sitten asiantuntijat samaan mieltä niin en osaa sanoa. Kulmiin tuli lattiasta kattoon basso-ansat, alhaalla ja ylhäällä paksut kivivillasta olevat putkensuojat ja keskellä Sound of Sciencen suuret kaupalliset versiot. Ne ovat nyt siis keskellä pääkaiuttimien takana, kun ennen ne olivat pinossa oven vieressä seinällä, pakottaen käytännössä samalla seinän tuohon 40cm paksuuteen josta nyt halusin eroon. Kaikki tyhjä tila on täytetty villalla ja edessä on 13mm gybrockkia ja alhaalla kovalevyä. Päälle on sitten vielä laitettu akustikkalevyjä ja maalattu mustaksi. Päälle tulee siis vielä kaiutin kangas koko alalle ja valmista.

Seinien osalta ollaan myös edistytty paljon, pinta on saanut jo maalia pintaan ja vaikka olin jo tilannut kankaat seiniin ja lopultakin päättänyt lopullisen designin, niin uusiksi taitaa taas mennä. Tuo maali näyttää jo itsessään sen verran hyvältä, että taidan sitten kuitenkin jättää sen näkyviin ja laittaa vaan akustikkalevyt ja sivukaiuttimet siihen päälle. Jos tuo taas ei miellytä silmää, aina voi sitten laittaa vielä kankaat päälle, mutta aika näyttää. Hyvältä kuitenkin. Tämän lisäksi on hieman uusia kaiutinkaapeleita jo vedelty, ajattelin vetää kaikki uusiksi, ja tänään tuli jo uusi laiteräkkikin asenneltua paikoilleen.

Homma siis etenee, tuskaisen hitaasti mutta varmasti. Paljon kaikkea pientä on edelleen edessä ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän menee homma näpertelyksi. Valmista tulee kuitenkin varmasti ennen pitkää, joten kohta päästään testailemaan laitteita. Subbareiden testailuun tarvitaan tosin vielä vahvistin, ja sellaista en ole vielä saanut käsiini. Katsotaan löytyiskö ensi viikolla. Näillä kuitenkin mennään.

Se on viikon verran vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja nyt on tullut aika taas päivitellä hieman menoa. Paljon on tapahtunut ja huone alkaa saada muotoaan pikku hiljaa. Huonetta rakennetaan edelleen paljolti fiilsi pohjalta, joten suunnitelmat muuttuvat ja tarkentuvat sitä mukaan kun uutta rakentuu. Myös Full Martyt alkavat pikku hiljaa valmistua. Mitä siis on tehty.

Kuva yllä: Oikean puolen seinä on purettu ja täytetty uusilla villoilla, niin että seinissä villaa on nyt noin kymmenen sentin verran myös leffahuoneen puolella. Uuden seinän tolpat on eristetty muista rakenteista, joten äänien siirtymän ei pitäisi ainakaan niin helposti olla mahdollista. Päällä on kaksinkertainen 13mm gyproc-levytys, joiden välissä on vielä elastinen liima. Kaikki saumat on vielä tiivistämättä, joten siinä seuraavaa steppiä.

Myös takaseinä ja vasen sivu on tällä hetkellä levytetynä, niihin tuli ihan vaan yksikertainen levytys, koska varsinaista äänieristystä mihinkään suuntaan ei tarvita (ulkoseinät). Seuraavaksi sitten näillekin pitää tehdä pintatöitä. Jo tässä vaiheessa huone tuntuu todella paljon suuremmalta, mikä oli yksi iso osa tämän projektin syistä. Seuraavaksi sitten onkin aika työstää etuseinälle tulevaa Baffle Wallia ja paikkoja uusille kaiuttimille. Sitä kautta huoneen saa myös tyhjäksi villoista, joten työskentely muuttaa sitäkin kautta hieman mukavammaksi. Tilan puute edelleen tuottaa todella paljon haasteita, koska tuoleja huoneesta ei saa pois ja villojakin on pakko siellä säilöä, jotta turhaa siirtelyä voidaan välttää.

Samaan aikaan seinien ja itse huoneen kanssa valmistuu pikku hiljaa myös Martyt. Ensimmäiset vaiheet olivat tietysti liimaamista, liimaamista ja vähän lisää liimaamista. Sen jälkeen pikkaisen hiontaa ja nyt ollaan jo maalaamispuuhissa. Pohjalle tulee Otexia ja sen jälkeen mustaa kalustemaalia pintaan. Tässähän olisi voinut hyvin käyttää myös Duratexiä, mutta sille linjalle en näidenkään kanssa halunnut lähteä. Pinnaksi on tulossa siis samaa mustaa huonekalumaalia Claes Ohlssonilta kuin Elusiveihinkin.

Tulipa sitten viime viikolla päätettyä milloin tämä projekti tulisi olla valmis, ja samalla myös se, että mikä on ensimmäinen leffa, joka tällä uudella huoneella tullaan katsomaan. Tuolloin nimittäin pitäisi CDON:ista tipahtaa uusi Top Gun postilaatikkoon, enkä voisi kuvitella mitään parempaa leffaa korkkaamaan uutta huonetta.

Mutta mitä siellä sitten on tällä hetkellä meneillään. Lähinnä nyt tässä vaiheessa edessä on ollut vielä vanhan huoneen rakenteiden purkua, ja sen kanssa onkin ollut haasteita. Suurimpana haasteena on ollut se, että huoneen leffasohvat on enemmän ja vähemmän rakennettu paikan päällä, eli niitä ei saa huoneesta oikein pois, eikä purettua tai siirrettyä. Lisäksi kun toisen sohvan päällä on nyt iso kasa seinistä purettua villaa, niin tila on todella tunkkainen, pimeä ja ahdas. Siitä huolimatta kaksi seinää on nyt purettu ja hieman jo uuttakin aloitettu. Itseasiassa sellainen yllätyskin tuli vielä vastaan, että kuvittelin huoneen kaikkien seinien olevan puhdasta betonia, mutta tuo toinen sivuseinässä olikin sitten suureksi yllätykseksi panelien takana vähän villaa ja toisen huoneen lastulevy. Ei ihme, että äänet on mennyt läpi toiseen huoneeseen.

Tuosta syntyi sitten myös ajatus, että huoneen olisi voinut kääntää toisin päin, ja tehdä vihdoin se sata prosenttisesti leffoille pyhitetty tila. Tuolloin lapsen huoneesta olisi tullut leffahuoneen uusi perä ja nykyisestä baaritilasta oma uusi huone, joko itselle tai muksulle. Pitkän harkinnan jälkeen tuo ajatus tuli kuitenkin haudattua, kahdesta syystä. En ollut sitten kuitenkaan valmis luopumaan vieläkään baaritilasta ja uutena huoneena tuosta olisi tullut kuitenkin todella pieni. Leffahuoneen kokokaan ei olisi juuri muuttunut, mutta molempien tilojen kaikki pinnat olisi käytännössä tarvinnut tehdä tuolloin uusiksi, siihen ei nyt ihan ole kuitenkaan varaa. Projekti saa siis jatkua alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Etuseinä ja sivuseinä on siis purettu, ja nyt aletaan ensin rakentamaan sivuseinää ja sen jälkeen pitäisi toista sivua purkaa sen verran, että etuseinän baffle wallin pääsisi aloittamaan. Tämän jälkeen kasat villaa haudataan seinän taakse, ja muutenkin huoneesta tuli villa-vapaa, eli kaikki villat ovat jatkossa kovien seinien takana. Äänieritykseen kokeillaan taas uusia kikkoja, kun uuteen sivuseinään laitetaan lisää uutta villaa ja kaikki seinätolpat eristetään vanhasta seinästä, katosta ja lattiasta kumitassuilla. Nämä tassut löytyivät ihan vahingossa Motonetistä, mutta vaikuttivat juuri oikeilta tähän tarkoitukseen. Sitten päälle tupla gyprocit, ja eiköhän äänet viereiseen huoneeseen pitäisi merkittävästi laskea.

Lisäksi myös eilen sain kotiin Full Martyjen vanerit, eli 21mm koivuvanerilevyt, ja niiden työstäminen tietysti alkoi myös heti tänään. Ensimmäisen laatikon ensimmäiset saumat on liimatta, ja pakko kyllä todeta, että aikamoiset laatikot on noista tulossa, puhumattakaan aika kiitettävän kokoisista elementeistä, jotka niihin kiinni isketään aikanaan. Mielenkiintoisia aikoja siis jatkossakin.

Tämä blogi on alusta pitäen perustunut siihen, että kirjoittelen aina kun katson leffan. Tuo on pitänyt, kolme vuoden aikana olen jokaisesta vähintäänkin leffahuoneessa tai leffateatterissa katsotusta leffasta kirjoittanut, muuten en kertaakaan, lukuunottamatta muutamia sarjoja. Nyt kuitenkin tehdään siihen pieni poikkeus, sillä huoneessa alkoi tänään kolmas isompi muutostyö, jolla haetaan taas jotain hieman parempaa ja omalle silmälle paremmin osuvaa. Huoneessa on edelleen kompromissejä, eikä niitä tulla tälläkään kertaa poistamaan. Haluan edelleen että huoneen takka ja ”baari pysyvät, joten aivan sata prosenttisesti leffalle pyhitettyä huonetta en vieläkään tee. Tämä myös tarkoittaa, että vaikka kaiken tekisi kuinka hyvin, sata täydellistä leffahuonetta tästä ei tule.

Mutta kerrataanpa tähän alkuun ensiksi miksi hyvää huonetta pitää taas muuttaa. Tässä harrastuksessa ei valmista tule ikinä, joten aina sitä haluaisi jotain parantaa. Tämänkertaisen muutoksen tärkein alullepanija on se, että sain ensimmäisen SVS PB-16 Ultran myytyä. Näistä kahdesta äärimmäisen hyvästä subbarista on ollut ilo nauttia kolmen vuoden ajan, mutta mieli on koko ajan halannut siitäkin huolimatta johonkin (toivottavasti) vielä paljon parempaan, ja silloinhan se tietysti tarkoittaa DIY polkua, eli pitää tehdä itse jos paremman järkihinnalla haluaa. Nyt siis kun SVS on myyty, tarkoittaa se sitä, että iso kasa 21mm koivuvaneria mittoihin sahattuna on tilattu, ja ne saan ensi viikon lopulla. Sen jälkeen alkaa kahden 18″ elementillä varustetun ”Full Martyn” rakentaminen. Näitä kahta ajamaan on tarkoitus hankkia Behringer NX6000D vahvistin, mutta sitä en ole vielä sopivalla hinnalla löytänyt, tai olen, mutta Verkkokauppa.com ei ole sitä vielä toimitettavaksi asti saanut. Verkkokaupan hinta 435 euroa on huomattavasti mukavampi kuin saksasta löytyvä 655 euroa. Levyjen hintoja kyselin monesta suunnasta, hinnat vaihtelivat kakkoslaadun 350 eurosta ykköslaadun 860 euroon, päätin ottaa ensimmäisen. Dayton Ultimax 18 tuumaiset elementit ilokseni löytyi suomesta ja Hifikulmasta reilun neljän sadan kappalehintaan. Hirveästi muuta ei sitten tarvitakaan.

Ja kun nyt sitten ruudun taakse tulee uudet isot kaapit, tarkoittaa se sitä, että myös etuseinää pitää pitää taas hieman muokata. Se taas tarkoittaa sitä, että koko etuseinä skriini mukaan lukien pitää purkaa, joten miksi sitten ei taklaisi samalla muutamaa muutakin asiaa, jotka ovat pitkään häirinneet. Aloitetaan vaikka siitä, että suunnitelma jonka Mareksound teki muutama vuosi sitten pitää sisällään sivuseinät, jotka ovat molemmilla puolilla huonetta 40cm paksut. Kun ottaa huomioon, että alkuperäisiin paneeliseiniin menee vielä sellaiset vajaa kymmenen senttiä lisää, tarkoittaa se, että huone on peräti metrin kapeampi kuin enimmillään voisi olla. Kun ottaa huomioon että huone on muutenkin vain neljämetriä leveä, on huone nyt ollut peräti 25% kapeampi. Nyt tarkoitus on purkaa seinistä kaikki ylimääräinen, ja rakentaa ne uudelleen. Tähän liittyy myös se, että paksuista betoniseinistä huolimatta äänet sujahtavat sujuvasti tyttären huoneeseen naapurissa, niin myös tuota ongelmaa on nyt tarkoitus taklata, niin että huoneessa voi katsella leffoja vähän kovemmilla äänillä myös iltaisin.

Kuvassa näkyy suunnitelma, minkä mukaan tällä hetkellä ollaan menossa, mutta se tulee vielä muuttumaan ja tarkentumaan moneen kertaan. Ensimmäinen vaihe on kuitenkin purkaa oikea seinä ja laittaa siihen uudet villat ja kaksi 13mm kipsilevykerrosta. Kerrosten väliin jonkilainen elastinen liima, lisäämään vielä aavistuksen eristystä. Ns. Green Glue olisi varmasti se oikea ja paras, mutta ehkä sitä löytyy myös jotain hieman edullisempaa. Seinän purkaminen vaikuttaa toki myös ositttain kattoon, mutta se mitä sille teen on vielä täysin avoin. Kun seinä on purettu ja uudelleen kasattu, sen jälkeen alkaa uuden etuseinän pureskelu. Sinne on varmasti tulossa taso, jonka päälle tulee kaikki kaiuttimet, niin Elusivet kuin Martyt. Martyt eivät siis tule lattialle, vaan noin vajaa metrinkorkeudelle. Miten se sitten vaikuttaa ääneen, aika näyttää. Joka tapauksesssa tarkoituksena on palata jälleen Baffle wall aikaan, joka minulla oli hetken aikaa jo ennen viimeisintä päivitystä, eli koko etuseinä on tarkoitus sulkea seinällä ja täyttää villalla umpeen. Tämä on taas yksi mielenkiintoinen kokeilu, jolle on kyllä kovat odotukset, saapi nähdä mitä tulee kun pääsee siihen käsiksi.

Näillä siis mennään nyt alkuun ja lisää päivityksiä seuraa. Koska sitten katsotaan kotona seuraava leffa niin sen saa nähdä. Joka tapauksessa budjetilla tehdään, eli tänään haettiin mm. Torista Gyproc:eja 5 euroa kappale, bassoansoiksi putkieristettä ja lisäksi villaksi seiniin on tulossa uutta Acoustic Slab villaa joka on juuri tarkoitukseen tehty, ja lisäksi aika edullista, vain noin 5 euroa neliö.

Katselin jonkin aika sitten elokuvan Williamsin tennissiskoksista ja tykkäsin tuosta leffasta todella paljon. Jokin aikaa sitten Disney plussaan tuli toinen vastaava elokuva uskomattomasta tarinasta, kuinka Kreikassa kasvaneista Antetokounmpon veljeksistä tuli koko koripallomaailman kirkkaimpia tähtiä. Olen useampaankin kertaa maininnut, että elokuvissa ei ole kyse vain viihteestä, vaan elokuvista voi myös oppia todella paljon. Elokuvista voi oppia erityisen paljon tarinoiden taustoja, joita muuten ei ole tiennyt, tai ei ehkä ole koskaan edes julkisuuteen kerrottu. En seuraa NBA:ta kovinkaan tarkasti, mutta toki olen ollut näistä herroista tietoinen, ja osittain myös tarinasta. Siitäkin huolimatta tämä taustatarina oli itselleni täysin uusi.

Tarina oli hieno ja hienosti kerrottu. Tykkäsin siitä kuinka hyvin tarinaa rakennettiin, samoin kuin Williamssien tarinassa, oikeastaan ainoa negatiivinen asia tässäkin leffassa oli se, että se päättyi aivan liian aikaisin. Leffaa päättyi siihen kun Giannis draftattiin, eli tarinassa oli kyse vain nimensä mukaisesti noususta NBA:han, ei siitä yhtä upeasta tarinasta mitä sen jälkeen on tapahtunut. Sekin tarina tullaan vielä pukemaan elokuvaksi monta kertaa, mutta tällä kertaa vuorossa oli vain menneisyys.

Vaikka tarina on kaunis, niin ei ehkä kuitenkaan aivan niin uniikki kuin luullaan. Onhan näitä köyhyydestä nousseita tähtiä tullut paljon ennenkin, ja etenkin jenkeissä näitä tarinoita rakastetaan. On silti edelleen erittäin upeaa ja koskettavaa, kuinka mistä tahansa on mahdollista nousta, kunhan vaan tahtoa on tarpeeksi, ja lisäksi onni on hieman myötä. Oman lisänsä tarinaan tuo toki myös oma historia. Leffan ehkä minulle koskettavin tilanne oli kun Giannis saapui autolla New Yorkkiin ja ihaili New Yorkin silhuettia, olen kokenut itse saman, täysin vastaavassa tilanteessa vuonna 2003 kun kävin vierailulla tulevassa koulussani. Tuo tunne kun saapuu New Yorkkiin ensimmäistä kertaa on todella ainutlaatuinen, eikä sitä voi verrata oikein mihinkään muuhun. Aivan kuten Antetokounmpon veljeksille, myös minulle koripallo on antanut vähintäänkin välillisesti aivan kaiken. Se on urheilun mahtava voima!