Kun eilen sain subbarien kohinaongelman ratkaistua, piti tänään aamusta tietysti tehdä sitten vielä Arcamin kalibroinnit uudelleen. Tämä ennen kaikkea siksi, että jo kalibroinnin aikana Arcam valitti liian kovasta taustamelusta, tuo ääni todellakin oli aika kova. Nyt tuota ongelmaa ei maadoituksen vuoksi enää ole, onneksi ja uusi kalibrointi tehty.
Huoneen toiseen testiin halusinkin sitten jotain todella korkeilla odotuksilla olevaa, ja luonnollisesti hyllyssä on nyt aika paljonkin sellaista, koska huone on kaksi kuukautta ollut käyttämättömänä. Quiet Place on leffa, josta leffamaailmassa puhutaan paljon, ennen kaikkea sen referenssitason äänien vuoksi, eikä turhaan. Leffa ei ole mikään normaali monsterileffa, jossa korvat huutaa apua alusta loppuun ja penkki tärisee. Leffa on enemmänkin hiljaisuutta, jonka rikkoo tasaisin väliajoin erittäin dynaaminen yllätys. OIkealta, vasemmalta, ylhäältä, you never know, ainoastaan tiedät, että jostain se hiljaisuus kohta särkyy, ja kyllä, hiljaisuus on kaikista äänistä usein se kaikista pelottavin, ja ehdottomasti karmivin.
Ensimmäinen osa oli varsin hyvä ja etenkin äänien puolesta. Siitäkin huolimatta tykkäsin tästä toisesta ehkäpä vieläkin enemmän. Tämä oli selkeästi jatko-osa, mutta olisi voinut ihan hyvin olla myös oma leffansa. Jatko-osat ovat usein paljon ensimmäistä huonompia, tässä mentiin mielestäni aika maltillisesti alkuperäistä ideaa kunnioittaen, ehkä sen verran matalammilla kierroksilla, että tuosta syystä itse tykkäsin enemmän. Örkit olivat örkkejä, mutta mielestäni ihmiset olivat silti tässä enemmän pääosassa kuin ensimmäisessä tai monessa muussa leffassa. Juoni oli hyvä ja lopulta erittäin looginen, jättäen silti vielä paljon hyviä kysymyksiä jatkosta. Ei niinkään siitä että tarvittaisiin lisää osia, vaan ihan vaan siitä mitä lopulta tapahtui. Hyvä leffa.
No mutta mitenkäs sitten se kalibrointi ja leffa. No ensinnäkin testailin hieman aamusta Hans Zimmeriä ja kyllä muuten lähtee äänenpainetta aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Pitää muistaa, että huoneessa on edelleen yksi SVS PB16 ultra, eli pakkohan se ero on tuntua kun yksi ultra vaihtuu kahteen full martyyn, mutta eivätpä martyt kyllä varmasti silti SVS:lle sivustakatsojaksi jää. Loistavat kapistukset ja todellakin toimivat. Olen todella tyytyväinen ja iloinen tästä projektista. Muutenkin huoneen muutokset ovat ensivaikutelmaltaan todella onnistuneet, huone on kirjaimellisesti suurentunut, äänen kuva on selkeästi laajempi, ja vaikka sivu, taka ja kattokaiuttimet ovat edelleen käytännössä samoilla pakoillaan, kuulostaa huone huomattavasti suuremmalta ja avarammalta, joille myös äänten erittely kasvaa paljon. Etukaiuttiminen leveämpi sijoittelu merkitsee todella paljon, puhumattakaan uudesta isosta skriinistä, joka todellakin näyttää upealta. Dynamiikkaa on paljon enemmän kuin aikaisemmin, ja ääni tuntuu jotenkin täyteliäämmältä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, fiilis juttuja
Leffafriikki 