Yksi varmasti Disney plussan ja ehkä jopa ylipäätään vuoden puhutuimmista leffoista Shang Chi tuli katsottua pari päivää sitten. Edelleen kaikki mitä Disney Plussasta haluan nyt katsoa pitää katsoa tällä viikolla, joten tämänkin leffa tuli nyt ajankohtaiseksi. Satumaista toimintaa ja Atmos äänet, hyvä lähtökohta hyvälle leffaillalle siis, mutta oliko?

No ei sitten kyllä todellakaan ollu. Chang Chi oli todella huono elokuva, eikä kyllä minun mielenkiintoani saanut heräämään missään vaiheessa leffaa. Koko leffan juoni oli jotenkin hyvinkin mielikuvitukseton, eikä leffa oikein missään vaiheessa saanut oikeaa innostumista aikaan. Ylipäätään koko kymmenen renkaan idea ei millään tavalla oikein minulle auennut, vaan supervoimat olisi voinut antaa tyypille ihan muutenkin. Marvelille tyypillistä taistelua leffassa oli ihan riittämiin, mutta toisaalta, koska en varsinaisesti mikään Marvel Fani ole koskaan muutenkaan ollut, niin ehkä se tässäkin oli ymmärrettävää, että ei ihan uponnut.

Sen lisäksi, että leffa ei itseäni oikein saanut vakuuttuneeksi, ei sitten kyllä saanut äänet sen paremmin myöskään. Jotenkin Star Warssin jälkeen koko leffa tuntui todella vaisulta, eikä tämä leffa päässyt kyllä millään edellisen illan Star Wars-juhlan tasolle! Iso iso pettymys vaikka toiveet olivat ennen leffaa korkealle, mutta katsokaa itse ja olkaa erimieltä.

Se kolmaskin Star Wars leffa piti sitten katsoa kerralla putkeen, aika harvinaista sinällään, että olen samaa leffasarjaa jaksanut katsoa monta jaksoa peräkkäin, mutta toisaalta nyt pieni paine katsoa nämä pois alta ennen Disney plus tilauksen loppua ja toisaalta myös kyllä kiinnostus tätä viimeistä osaa kohtaan olivat varmasti syynä tähän. Ja toisaalta, kyllä kannatti, tämä nimittäin osoittautui ehdottomasti uuden saagan, ja ehkä koko saagan parhaaksi leffaksi minun kirjoissani.

Miksi näin? No ensinnäkin kun kritisoin toisessa osassa liikaa ”sotimista”, tässä palattiin taas enemmän siihen tarinan kuljettamiseen, ihmissuhteisiin, ja niin sanotusti hieman rauhallisempaan menoon. Tämä on ehdottomasti enemmän se puoli mistä näistä Star Wars leffoissa olen tykännyt. Roolihahmot ovat paljon parempia kun niille annetaan enemmän tilaa kehittyä, ja vaikka taistelukohtaukset ovat tavallaan ihan näyttäviä, niin toisaalta ne ovat myös aika kuluttavia ja vievät kyllä helposti mielenkiinnon leffasta jos ne jatkuvat kovin pitkään.

Tämä leffa on muuten tullut nähtyä aikaisemminkin, ja tiedän tarkalleen koska ja missä. Tämä leffa nimittäin tuli nähtyä Porvoon Biorexissä uuden Prime-salin avaus viikolla. Silloin menin testaamaan uuden leffateatterin äänentoistoa, vaikka leffa ei sinällään hirveästi kiinnostanutkaan. Ja tosiaan, se että tykkäsin leffasta nyt paljon enemmän, johtui varmasti osittain siitä, että juoni taustalla oli nyt paremmin selvillä, eikä kyseessä ollut vain yksittäinen leffa. Muistoissa oli, että tykkäsin äänistä silloinkin, mutta ehkä myös jotain kritisoin. En halunnut tuota juttua lukea ennen tämän kirjoittamista, mutta palaan siihen varmasti vielä.

Tällä kertaa äänet kuitenkin olivat pelkkää priimaa ja todellakin nautin tämän leffan äänistä täysin rinnoin. Leffan äänet olivat sitä kuuluisaa referenssi tasoa, ja tätä leffaa todellakin voi esitellä muillekin, ehkä jopa harkita uhd-levyn hankintaa. Leffassa oli useita hienoja kohtauksia ja todellakin katselin leffa leveällä hymyllä. Suosittelen leffaa ja sen ääniä kyllä ehdottomasti tsekattavaksi.

No eipä sitä sitten jaksanut aamua pidemmälle odotella, että toinenkin Star Wars piti laittaa tulille. Liekö aamun väsymystä vai mitä, mutta ei tämä mielestäni nyt kyllä ihan ensimmäisen tasolle millään yltänyt. Leffa oli kohtuu pitkä, lähes kaksi ja puoli tuntia, mutta ehkä enemmänkin tässä häiritsi taas se, että tarinan kerronnasta oli siirrytty pikkaisen liikaa jo räiskimisen puolelle.

No mitä tästä sitten erityisesti puuttui niin kyllä nyt itselleni ainakin Han Solon puuttuminen oli erittäin iso asia, mutta muutenkin jotenkin kaikki hahmojen kehittäminen ja tarinan luonti jäi sen alle, että leffaan oli tuotu huomattavasti enemmän toimintaa ja räiskettä. Leffa perustui enemmän Benin ja Rey väliseen taisteluun eikä niinkään kuljettamaan koko juonta eteenpäin, mikä toki on ihan ok, ja varmasti hyvä siirtymä myös viimeiseen osaan. Viimeisen osan olen nähnyt leffassa, mutta siitä en paljon muista, sikäli siis kiva päästä siihen kiinni seuraavaksi.

Tällä kertaa leffa oli myös Atmos äänillä varustettuna, mutta ihan täysin ei sekään tällä kertaa vakuuttanut. Usein muutenkin sanottu, että hyvä 5.1 leffa Neural:X:n tai Dolby Surroundin kanssa saattaa olla paljon parempi kuin huono Atmos. Enkä siis nyt väitä, että atmos tässä oli huono, mutta ei se nyt kyllä niin kovasti myöskään vakuuttanut. Mitään erityistä ei äänien suhteen tästä jäänyt käteen. Eli ei muuta kuin seuraavaa kohden.

Kummasti on taas uusien kaiuttimien kanssa leffojen ja sarjojen katsominen saanut vauhtia, toisaalta tämä rahapaja tuli kylläkin viimeistä jaksoa lukuunottamatta katsottua tällä kertaa pädiltä. Rahapajan aikaisemmista kausista voit lukea lisää aikaisemmista päivityksistä, mutta lyhykäisyydessään tässä sarjassa lähdettiin käyntiin todella todella loistavalla menolla, sen jälkeen meno hieman laantui ja alkoi jotenkin menemään jopa hieman tylsäksi, mutta onneksi kuitenkin tämä viimeinen kausi, ja etenkin tämä toinen osa taas pelasti kokonaisuuden.

Tämä viimeinen puolikas kausi oli itse asiassa taas sitä alun loistavaa menoa, jossa käänteitä tapahtui liukuhihnalta ja kaiken lisäksi ne kaikki käänteet olivat sarjaa tukevia ja mielenkiintoisia, ei niinkään väkisin väännettyä täytettä niin kuin jossain vaiheessa jo alkoi hieman tuntua. Muutenkin koko kokonaisuus paketoitiin tässä viimeisessä osassa erin omaisesti kokonaisuudeksi.

Koko tämän sarjan parasta antia oli ehdottomasti Professori, ja samoin hänenkin roolihahmonsa palasi loppua kohden taas sille tasolle, jolla se alussa oli. Professori ei ollut ainoastaan roolina loistava, mutta myös Alvaro Morte on roolissa aivan jäätävän hyvä. Tämä sarja menee kyllä aivan parhaisiin sarjoihin mitä on tullut netflixistä koskaan katsottua, ja ihan ansaitusti. Eikä tämä muuten välttämättä jää tähän vaikka niin onkin kerrottu.

Alkuperäiset kolme Star Wars leffaa tuli jossain vaiheessa tuossa jo katsottua, mutta sitten nämä kolme uudempaa kuitenkin jonnekin unohtuivat. Harmi sinällää, että nämä kuitenkin itselleni niitä ns. leffasta tuttuja, ja ainakin jolloin tavalla vähän alkuperäisiä kiinnostavampia noin niin kuin lähtökohtaisesti. Niin, turha sitä kai on kierrellä, mutta äänistähän tässä siis tietysti paljon kyse.

Tässä ekassa osassa eli The Force Awakenssissa vuodelta 2015 Atmos ääniä ei tainnut aivan vielä löytyä, tai ainakaan tästä Disney Plus palvelun leffasta niitä ei löydy, vaan 5.1 äänillä mentiin. Silti, äänien puolesta leffa oli erittäin miellyttävää kuunneltavaa. Elokuvan ehdottomana suosikkikohtana noin 50 minuutin kohdalla oleva kohtaus, jossa uudet Elusivet todellakin osoittivat syyn miksi ne ovat ehdottomasti hyvä päivitys vanhoihin Klipscheinin verrattuna. Elokuvamaisuus ja tilantuntu tuossa kohtauksessa oli jotain hyvin erilaista mihin olen tottunut. Muutakin hyvää leffassa oli, ehdottomasti kivaa kuunneltavaa.

Itse leffaan liittyen olin jopa positiivisesti erittäin yllättynyt, sillä oikeasti tykkäsin tästä leffasta jopa yllättävän paljon. Leffan juoni oli tällä kertaa alusta lähtien varsin mielenkiintoinen ja eteenpäin menevä. Hahmot olivat itselleni jo varsin tuttuja toisin kuin aikaisemmin kuin näitä on nähnyt. Ensimmäinen osa muutenkin oli erittäin hyvä aloitus saagalle, ja seuraavaa kahta osaa todellakin odottaa nyt aika paljon. Disney Plus kahden euron tilausta olisi vielä viikon verran jäljellä, ehtisiköhän nämä jopa ennen sitä kaikki katsomaan.

Eilen oli vuorossa taas hieman leffaa muksujen kanssa, ja tällä kertaa leffaa etsittiin hieman pidempään. Yhtenä isona syynä tähän oli se, että yllättäen esim. uutta Mulan leffaa ei löytynyt Disney Plus sovelluksesta lainkaan suomipuheella. Pari muutakin leffaa piti tsekata läpi, mutta esim Free Willy leffaan suomipuhetta ei ole saatu vieläkään, vaikka asetukset jopa sellaista väittää. Free Willy on ehdottomasti yksi niitä oman nuoruuden leffoja, jonka haluaisin lapsille esitellä.

Lopulta sitten päädyimme Frozen kaksi leffaan, jonka muksut olivat ennen nähneet, mutta itselläni edelleen katsomatta. Totuuden nimissä taitaa itseasiassa olla edelleen myös ensimmäinenkin näkemättä, mutta eipä siinä, en nyt koe että mitään olen menettänyt, vaikka nämä luonnollisesti ns. isoja leffoja ovatkin. Ja siitä puheenollen siis, vaikka leffa oli ihan kiva katsoa, niin ei tästä mitään suosikkiani animoitujen leffojen osalta tullut. Leffan juonessa ei ollut mitään sellaista, jota ei ehkä olisi osannut arvata tai mikä olisi yllättänyt. Elsan hahmo luonnollisesti kiehtoo pieniä tyttöjä suuresti, mutta itselleni hänestä ei tullut suosikkia.

Äänien osalta leffa oli hyvä, ihan niin kuin animaatiot niin usein ovat. Uusin kaiuttimien laatu vakuuttaa tämänkin jälkeen erittäin paljon, ja kun vanhemmalta lapselta leffan jälkeen kysyin, että miltä uudet kaiuttimet kuulostivat, hän ei osannut vastaustaan sen paremmin eritellä, mutta sanoi kuitenkin että paremmilta kuin ennen. Toki itselle pieni harmitus tälläkin kertaa oli se, että alkuperäinen raita on Atmos, mutta tässä luonnollisesti ja valitettavasti taas vain 5.1 äänet suomipuheella.

Tätä hetkeä onkin sitten odotettu pitkään, tarkkaan ottaen vähintäänkin siitä lähtien kun Elusivet olivat tilattu ja odottamisen aika oli alkanut. Nyt ne kuitenkin ovat valmiit, kalibroidut ja aika laittaa ensimmäinen leffa ruudulle. Ensimmäiseksi leffaksi valikoitui Army of Thievs Netflixin ihmeellisestä maailmasta. Netflix, palvelu joka minun piti jo laittaa tästä kuusta lähtien tauolle, mutta muistutus kalenterista oli kadonnut johonkin. Tänään sitten meni lasku, ja vaikka se edelleen tuntuu pahalta, niin antaa nyt mennä. Ehkä tähän kuitenkin joku syykin on, että muut palvelut ovat sen verran halvempia, tänäänkin kävin kaikki läpi, mutta Netflixiin silti tuli päädyttyä. Joo, esim. Apple TV plussassa oli jälleen uusi (Tom Hanks leffa) katsottavaksi, mutta uusien leffojen tahti on kuitenkin aika verkkainen. Samoin kaikissa muissakin palveluissa. Ja BTW, myös viimeinen rahapaja oli sinne juuri tullut, samoin kohta tulee Ozark jne, joten kyllähän tuota Netflixiä edelleen tarvitaan.

Tänään siis kuitenkin vuorossa oli Army of Thievs leffa, joka vaikutti jo lähtökohtaisesti ja intron perusteella juuri minun leffalta, ja sellainen se kyllä olikin. Leffa oli Atmosta, mutta leffana ei ehkä nyt ihan parasta uusien etukaiuttimien testaamiseen, eli vaikka leffassa oli jonkin verran ihan hyvääkin toimintaa, niin ei tämä nyt mikään ihan sellainen toimintaleffa kuitenkaan ollut, missä kaiuttimet olisivat ihan oikeuksiinsa päässeet. Muutamia hyviä havaintoja on kuitenkin jo tullut tehtyä.

Isoin ja ei ehkä niin odotettu asia minkä olen selkeästi huomannut on se, että muiden kaiuttimien laatu on tässä parantunut huimasti. Jos ennen etukaiuttimista tuli niin paljon ”ääntä” että ääni on huoneessa ollut paljon täydempi, niin tilaan on tullut enemmän avaruutta ja tarkkuutta. Etukaiuttimien ja takaosaston väliin on tullut hyvällä tavalla tilaa ja ääni kuulostaa paljon jotenkin tarkemmalta. Huomaa kyllä että edestä löytyy aivan riittävästi potkua, ja vaikka volyymiä lisää, niin silti ääni ei tunnu tippaakaan painostavalta, vaan hyvän äänen taso vaan nousee. Ei sinällään, kyllähän tässä on huomannut, että myös vanhat Klipschit ovat olleet todella laadukkaat ja hyvät kaiuttimet, ilman DIY ajatusta niitä ei todellakaan olisi tarvinnut vaihtaa ja hinta-laatu suhteeltaan ne ovat olleen aivan sairaan hyvät.

Vaikka ääni on todella tarkka ja laadukas, niin kyllähän sen huomaa, että näistä löytyy myöskin potkua. Tässä leffassa se ei niinkään noussut niin paljon esiin, mutta esim. John Wick tällä setillä täytyy jossain vaiheessa ehdottomasti kaivaa taas esiin. Luulen, että kunnon laukaukset näillä tuntuu aika kivalta. Yksi mitä erityisesti näiden kanssa odotin paljon oli puheäänet, ne kuulostavat todella selkeiltä ja hyvältä, ja jotenkin sellainen elokuvamaisuus on kyllä kasvanut, ja sitä odotin todella paljon. Yksi asia mistä ei vielä ole ollut täällä puhetta on ensitestailut Elusivillä, kaikki kuulosti alkuun ihan kivalta, mutta sen jälkeen kun laitoin hieman Suvi Teräsniskaa soimaan, leuka kirjaimellisesti loksahti auki, näin hyvältä ei mikään musiikki ole ennen huoneessa kuulostanut, kuulin kirjaimellisesti jotain ihan uutta.

Loppuun vielä muutama sana projektista. Eli maalia on nyt saatu tosiaan pintaan ja kaiuttimet takaisin ruudun taakse. Pintaan tuli ensin laitettua valkoista Otexia, jonka todellakin pitäisi pinnassa pysyä. Yksi kerros sitä sai riittää, enkä usko että toisesta olisi ollut mitään hyötyäkään. Varsinaisen maalin päätin ostaa hieman jopa yllättäen Claes Ohlssonilta, mutta puolikiiltävä Elegant Black maali osoittautui edulliseksi, mutta täydelliseksi maaliksi näihin. Kaiuttimista tuli lopulta juuri sellaisen väriset kuin olin toivonut, loistava ja onnistunut valinta, vaikka pinta ei itselleni juurikaan merkitse, kunhan ne ovat musta. Nämä nimittäin eivät taida minulla ikinä tuolta piilosta pois tulla, ja jos tulee, niin sitten niille voi tehdä silloin jotain.

Kaiuttimet laitoin suoraan vanhojen paikalle. Torvet jäivät aavistuksen korkealle, mutta päätin olla muokkaamatta tässä vaiheessa etuseinää ja tilttasin kaiuttimia vain takapuolelta parisenttiä ylöspäin. Näin ollen torvien pitäisi kyllä olla aika kohdillaan, vaikka muuten kaiuttimet aavistuksen korkealla ovatkin. Ensi testaukset Rew ohjelmalla, jolloin valitettavasti huomasin keskellä olevan jotain vikaa ja yläpää ei toistunut sieltä lainkaan. Ei muuta kuin kaiutin auki ja ongelmaa selvittämään. Onneksi tällä kertaa apu löytyi nopeasti, eli vaikka koko crossover piti kaivaa kaiuttimesta ulos, niin ainostaan yhden osan johtojen vääntelyllä selvittiin, eli ne olivat päältä oikosulussa. Onneksi näin, jos esim elementti olisi ollut rikki, olisi se ollut hieman isompi ongelma.

Myös rakentamassani masking systeemissä oli pientä vikaa, jotenkin sekin tuli nyt korjattua, ja sen jälkeen scriini takaisin kiinni ja testaamaan. Kyllä nyt taas kelpaa testailla, vaikka toki tämä homma on kuin keittiöremontti, kun yhden tekee niin muut jo talossa näyttää vanhalta, eli jossain vaiheessa varmasti muutkin kaiuttimet vielä tullaan tekemään uusiksi DIY. Ai niin, ja se leffakin oli tänään aika hyvä, tykkäsin ja suosittelen!