Uncharted leffa on ollut yksi sellaisia leffoja jonka hankinta levyllä on ollut aika itsestään selvää, mutta olen vain odotellut sopivaa hintaa. Tämä leffa löytyi tällä kertaa jenkeistä ja Ebaystä. Mukana samassa paketissa tuli pari muutakin leffaa, eli Jurassic Parkin uusin ja Morbius, Uncharted kuitenkin näistä kolmesta pääsi ensimmäisenä ruudulle.

Mikäs leffa tämä sitten oli, no ensinnäkin paljon sellaista mikä itseäni on aina kiinnostanut. Leffassa oli hieman Indiana Jonesia, Davinci Koodia ja ehkä aavistus vielä ainakin Mission Impossiblea. Aika hyvä lähtökohta siis hyvälle leffalle, ja täytyy sanoa, että ihan hyvin leffa kyllä täytti myös odotukset. Kun kyseessä oli jenkkiversio, niin tekstityksiä leffassa ei ollut, tämä tarkoitti sitä, että leffaan piti keskittyä hieman taas normaalia paremmin. Siitä tai jostain muusta syystä, leffa toimi aika hyvin, juoni oli hyvä, ennen kaikkea leffan kokonaisuus oli mielenkiintoinen. Sellaista asiaa leffa ennen kaikkea sai miettimään, että onko tälläisiä paikkoja oikeasti jossain edes lähelläkään olemassa. Tarkoitan siis luolia, jossa avaimilla saa avattua jotain, kun seinää työntää tulee jostain jotain ja kun astuu väärään paikkaan tulee nuoli selkään. Tätä siis mietin ennen kaikkea siksi, että nämä toistuu kuitenkin aika monessa leffassa.

Äänien osalta oli odotettavissa hyvä leffa, ja hyvä leffa se olikin. Ei ehkä mitään niin hämmentävää, mutta sanotaan näin, että kyseessä oli taas hyvä esimerkki leffasta, jossa äänet olivat juuri sitä mitä ruudulla annettiin ymmärtää, ei niinkään mitään ylimääräistä, vaan leffalle rehellistä tukea. Visuaalisesti leffa toimi muutenkin hyvin, ja esimerkiksi näitä lentokone kuvia oli ihan siisti seurata. Kokonaisuutena siis leffa, joka ehdottomasti pitää löytyä omasta hyllystä.

Mitäs sitten seuraavaksi. Muutama aika kiva leffa on taas matkalla ja niistä muutama sana jo ennakkoon. Ensinnäkin leffa jotain pitkään olen etsinyt on Moonfall. Leffa olisi löytynyt ihan ok hinnalla CDON:ista, mutta jostain käsittämättömästä syystä ilman Dolby Atmos ääniä, ja sehän ei kerta kaikkiaan vaan käy. Eli piti etsiä leffasta versio, jossa atmos äänet on, ja sellainen löytyi lopulta järkevällä hinnalla Saksasta. Leffa, johon äänien puolesta todella korkeat odotukset. Toinen leffa, joka tuolta tarttui mukaan on Interstellar. Leffa ei varmaan paljon esittelyjä kaipaa, ja tilattua se tuli siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä ei vielä hyllystä löydy, enkä edes muista rehellisesti sanottuna olenko, tai koska olen sen viimeksi nähnyt. Pakko nähdä. Tätäkin leffaa on ollut vaikea hyvällä hintaa löytää, nyt löytyi. Kolmas oston oli leffa nimeltä Outpost, josta en ollut ennen kuullut, mutta vaikutti niin mielenkiintoiselta, että pakko oli ottaa mukaan.

Viimeinen ostos olikin sitten varsin mielenkiintoinen löytö. Ihmettelin jo alunperin, että miksi suomalaisesta toimintaleffasta Omerta 6/12 ei oltu tehty lainkaan 4k versiota, kun vihdoinkin olisi leffa, joka monestakin syystä sen olisi ansainnut. Olisin myös toivonut, että leffassa olisi ollut Atmos äänet, mutta eipä saatu niitä vieläkään suomileffaan. No mutta sitten aivan yllättäen löydän leffasta 4k version Saksasta!! Miksi ihmeessä tätä ei ole voitu tehdä myös Suomeen? No sinällään odotukset eivät ole kovinkaan korkealla, sillä vaikka jostain löysin maininnan Atmoksesta, niin tämä leffa 4k levyllä on ilmeisesti täysin sama kuin Blurayllä. No, pakkohan tämä silti on saada 4k versiona hyllyyn ja testata onko levyssä mitään eroa. Aika mielenkiintoisia juttuja siis taas tulossa.

Lopuksi vielä pari sanaa tulevasta. Huomenna nimittäin suuntana on Finnkino Iso Omena ja siellä Genelecin ja Mareksoundin järjestämä leffailta Genelecin leffasalissa. Olen siellä ollut kerran aikaisemmin, ja silloin anti oli hieman pettymys johtuen ehkä siitä, että leffa oli hieman liian pliisu. Huomenna leffana on Elvis, joten sikäli salia pitäisi päästä kunnolla testaamaan, vaikka toki mistään toimintaleffasta ei ole kyse nytkään. Tapahtumassa leffan lisäksi pitäisi olla asiaa oman huoneen rakentelusta, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Genelec oli pitkään oma endgame, mutta nyt kun ollaan jo DIY linjalle lähdetty, niin sen aika ei kyllä ihan hetkeen ole edessä.

Aina välillä käy niin, että löytää jonkin hyvän vanhan leffan jostain ja se vaikuttaa todella hyvältä ja mielenkiintoiselta, Sitten leffaa alkaa katsomaan ja leffa on edelleen erittäin hyvä ja kiinnostava. Siitäkin huolimatta vielä tässäkään vaiheessa ei leffasta muista niin paljon, että heräisi aito ajatus siitä, että tämä on ehkä tullut nähtyä ennenkin. 100 Streets oli Itunesissa euron korissa ja sieltä nappasin sen katseluun. Idris Elban tähdittämä leffa herätti heti kiinnostuksen, mutta vasta aivan leffan loppuvaiheilla alkoi muistua mieleen mistä leffasta oli kyse, ja tosiaan se, että kyllähän tämä hyvä leffa on tullut ennenkin nähtyä.

Leffassa kulkee useampi tarina ja ihmiskohtalo rinta rinnan yhdistyen lopulta löyhästi yhteiseen loppuun. Leffan juoni on hyvin mielenkiintoista ja otteessaan pitävää, sisältäen kuitenkin jatkuvasti terävän punaisen langan. Idris Elba on vakuuttava, mutta ei missään tapauksessa leffan ainoa helmi. Koko näyttelijärivistö on valittu erittäin onnistuneesti ja leffa antaa uskottavan kuvan tapahtumista. On myös mielenkiintoista seurata kun hyvin erilaisista lähtökohdista syntyvät tarinat yhdistyvät hienosti yhdeksi elokuvaksi. Ehdottomasti leffa, joka kannattaa katsoa.

Viime viikolla leffahylly täyttyi myös muutamalla hyvin mielenkiintoisella lisäyksellä, kun alkuviikosta ensimmäisenä tuli kolmen leffan paketti jenkeistä. Tuosta oli Instagramin puolella myös Ugly Cookie kisa, josta oikein veikanneelle lähti paketillinen ilmaisia keksejä. Ja nuo leffathan siis olivat Uncharted, Morbius ja Jurassic Parkin viimeisin versio. Ei varmaan tarvitse näitä hankintoja sen enempää perustella. Keskellä viikkoa tuli hyllyyn vielä muutama lisäys, tällä kertaa hyvin laadukasta musiikkia. Eric Clapton, Mumfords and Sons, sekä Hanz Zimmerin toinen Dolby Atmos tallenne, ei siis Live in Prague vaan The World of Hans Zimmer Symphonic Celebration. Ja nopean ensikuuntelun perustella näistä muuten riittää iloa vielä pitkäksi aikaa.

Tulipa muuten viime viikolla sovittua vielä yksi uusi yhteistyökuviokin, eli jatkossa leffoja tulee varmasti tilailtua myös uudesta verkkokaupasta www. suomikassu.fi. Käypä säkin katsomassa mitä löytyy, on nimittäin aika hyvät alennusmyynnit juuri menossa ja koodilla LEFFAFRIIKKI saat vielä viiden euron lisäalennuksen yli 60 euron tilauksesta. 4k valikoima on vielä hieman kapeahko, mutta tulee varmasti jatkossa kasvamaan, ja kun hinnat tuntuvat olevan varsin kohdillaan, niin odottelen innolla mitä kaikkea tämä tuo tullessaan. Ainiin, ja sivuilta muuten löytyy aikamoinen määrä kaikkea muutakin tietoa kuin vain ostettavaa.

Olipas tänä aamuna varsinainen pettymys kun lähdin ajamaan töitä kohden ja piti avata Iphone Musiikki-appi. On tullut käytettyä sitä viime aikoina itseasiassa aika paljonkin, vaikka pakollista se ei ole, radiollakin pärjää ihan hyvin, ja sitten tarvittaessa youtubesta lisää. No, mutta minulla on kuitenkin ollut siis Apple One tilaus, eli kaikki neljä palvelua samassa. Arcadea en ole käyttänyt kertaakaan, enkä oikein koe että tulen sitä koskaan tarvitsemaan. Musiikkia, Apple TV+:aa ja Icloudin muistia sen sijaan jonkin verran. Nämä kolme joita olen tarvinnut on kuitenkin ollut halvempaa ostaa yhdessä kuin ilman Arcadea, joten se on minulle vähän niin kuin pakkomyyty samalla. No, tänä aamuna Apple sitten päätti yllättää kevyellä viiden euron hinnankorotuksella parista kympistä 25 euroon. Nyt tuli sitten minulle hintakatto vastaan, en ole tuosta palvelusta valmis tuota maksamaan, etenkin kun Apple tv+:n leffa ilmainen leffatarjonta on ollut enemmän kuin heikkoa. Tuolla hinnalla ostan viisi leffaa kuussa jos parhaaksi näen. Katsellaan nyt jonkin aikaa miten pärjään ilman, uskon, että hyvin.

Vaikka tuolla vanhalla hinnalla olisin saanut katsella vielä kuukauden, päätin sitten kuitenkin laittaa tilauksen poikki heti, ja se siis katkeaa jo huomenna. Tämän vuoksi suuntasin vielä kerran Apple TV+:n puolelle katsomaan josko siellä olisi jotain katsottavaa, ja sielä päätin sitten viimeiseksi leffaksi katsoa vielä Spirited nimisen joululeffan. Will Ferrelin, Ryan Reynoldsin ja Octavia Spencerin tähdittämä leffa vaikutti alkuun hyvinkin mielenkiintoiselta, ja uusilla laitteilla musikaalin katsominen houkutti etenkin. Valitettavasti tämä leffa nyt meni itseltä vähän ohi, ei oikein jaksanut keskittyä ja leffa ei sitten ollutkaan kyllä ihan niin hyvä kuin oletin, tai oikeastaan edes ihan sellainen kuin kuvittelin sen olevan. Musikaali joo, mutta ei nyt siinäkään ihan niin hyvä kuin toivoin.

Huoneen äänimaailma jaksaa edelleen kyllä aina hymyilyttää, ja olihan tässä leffassa paljon hyvää. Pannauksessa oli monta hienoa kohtaa, jossa oikeasti ääntä liikuteltiin atmoksen arvoisesti, mutta jotenkin tuosta musikaalijutusta olisi toivonut sitten kuitenkin vähän enemmän, vaikka musiikki hyvältä kuulostikin. Atmosta oli leffa, sitä sinällään ei ihan hirveästi käytetty. Lopulta siis hieman ohiveto, mutta niin oli Applen hinnannousukin. Onneksi sentään HT-8:t ovat ensimmäisen etapin suorittaneet, seuraavaksi sitten laivaan ja odottelemaan.

Puolison toiveesta tällä viikonloppuna päädyttiin katsomaan Itunesista vuoden 2012 leffaa nimeltään Safe. Jotenkin leffan juoni tuntui sen verran tutulta, että ajattelin nähneeni leffan joskus aikaisemmin. Mietin kuitenkin, että leffa on täytynyt olla jollain muulla suomennetulla nimellä, sillä tämän nimistä leffaa en ollut kyllä ennen nähnyt. No mutta väärässä olin, eli leffaa en kyllä ollut koskaan ennen nähnyt ja hyvä niin. Kyseessä kuitenkin Jason Stathamin leffa, joten eiköhän tästä jonkinlaista actionia ole tulossa.

Leffan kuvanlaatu luonnollisesti ei ollut aivan parasta mahdollista, eikä äänetkään oltu tehty Atmosaikana, joten ns. vanhalla leffamateriaalilla mentiin. En ole varma tuliko leffa nyt katsottua millä up-mixerillä, mutta olettaisin, että minulla oli Dolby Surround tässä päällä, ja kyllähän sekin taas sai 5.1 äänet kuulostamaan ihan hyviltä. Leffassa eri kanavat olivat erittäin aktiivisia, etenkin sivukanavat olivat varsin kivasti jatkuvasti mukana. Äänet eivät dynamiikalta aivan kovimmalle huipulle päässeet, mutta silti voin sanoa, että ääniin olin tässä leffassa aika tyytyväinen. Kivaa toiminta-ilotulitusta taas pitkästä aikaa.

Leffa itsessään toimi myös varsin hyvin. Juoni oli aavistuksen normaalista poikkeava, jotenkin kyllästymään ei oikein missään vaiheessa päässyt. Juonta kuljetettiin eteenpäin aika hyvin ja uusia piirteitä ja juonenkäänteitä tuotiin jatkuvasti piristämään kuvaa. Eipä tästä nyt siis voi oikein muuta sanoa, kuin että hyvän leffan oli puoliso löytänyt!

Loppuun vielä pari sanaa huoneesta. Huonehan on nyt siis valmis, hmm, vai onko sittenkään. No ei tietenkään, eihän se koskaan ole, mutta nyt tuli yllättäen ajankohtaiseksi rakentaa myös nuo kauan odotetut HT-8 sivu ja takakaiuttimet DIY Soundgrouopilta. Pitkään on menty Klipschin RP-250S kajareilla, jotka ovat olleet aivan loistavat. Ainoa asia joka niissä oikeastaan on mietityttänyt on tuo Bipolarisuus, jonka haluan nyt ehdottomasti korjata suoraan säteilevillä laatukaiuttimilla. Tuohan on Atmoksessa vaatimuksena, ja todella monessa testissä on todettu, että kyllä se ne vaatii, vaikka nykyiset sinällään ihan loistavat ja tyylikkäät ovatkin. Ne siis lähtevät piakkoin myyntiin, kun kerran nuo HT-8 askartelutarvikkeet tänään lähtivät muutaman viikon matkalle jenkeistä kohti Suomea.

Disney plus on laittanut palveluunsa viimeaikoina todella paljon mielenkiintoisia 30 for 30 dokkareita, osa parempia osa huonompia. Taisi olla juuri viime viikolla kun katselin samaisesta palvelusta Dwaine Wadesta ja Miami Heatista kertovaa tarinaa, joka ei ihan niin hyvin osunut kuin olisin toivonut ja kuinka hyvin moni muu näistä on osunut. Nyt tuli taas varsinainen helmi, eli Shaquille Oneillista, Tim ”Penny” Hardawaystä ja Orlando Magicin tarinasta kertova dokkari. Tässä mielestäni keskityttiin hyvin selkeästi oleelliseen ja se mistä tykkäsin kaikista eniten, oli dokkarin rehellinen ote menneiden asioiden käsittelyyn.

Shag on aina ollut peri rehellinen kaveri hyvässä ja pahassa, mutta tässä leffassa ehdottomasti parasta oli juuri se, kuinka herra avoimesti kertoi päätöksistään, ja esimerkiksi siitä, kuinka paljon puhtaasti oman egon pönkittäminen vaikutti kohusiirtoon Lakersiin. Oli myös hyvin mielenkiintoista kuunnella herran pohdintoja siitä miten asiat olisi voinut olla toisin ja kuinka hän on katunut päätöstä myöhemmin. Koko leffassa ehdottomasti parasta oli lopun kohtaus, jossa Shaq ja Penny istuivat aurinkotuoleissa chättäillen hulluista nuoruusvuosistaan, loistava loppu!

Dokkari avasi muutenkin mielenkiitoisesti myös organisaation vaiheita ja sitä, miten tyhjästä rakennettiin monien miljoonien bisnes tavallaan keskelle ei mitään. Tulee usein mieleen, että miten koripallojoukkueen perustaminen esimerkiksi Suomessa onnistuisi samalla tavalla vaikka Rovaniemelle. Ammattilaisurheilu jenkeissä on aika vaikuttava juttu myös taloudellisesti ja ja Orlando Magic on hyvä esimerkki siitä. Oli muuten myös kiva nähdä leffassa muuan Michael Jordan, sivuosassa, tavallaan. Jordan vaan ei oikein koskaan voi jäädä sivuosaan missään, missä koripallosta noina vuosina kerrotaan.

Ai niin, ja muuten vielä tarina noista vapareista, jotka käytännössä tuhosivat yhden tai jopa useamman uran ei ole satua. Vaparien heittäminen voi olla parhaimmillaan todella vaikea paikka, jos lukko iskee päälle. Kyse on erittäin herkästä suorituksesta, ja mikäli siinä alkaa paljon jännittämään, ei siitä heittämisestä enää tule yhtään mitään. Rimakauhusta koripallossa ei todellakaan ole helppoa päästä eroon, kokemusta on.

Vuoden odotetuin levy saapui vihdoin alkuviikosta postilaatikkoon ja ei sitä malttanut olla avaamatta ja muutamia ensi tahteja testaamatta. Koko leffaa ei siis ehtinyt katsomaan ennen kuin vasta viikonloppuna, mutta jo noiden ensimmäisten kymmenen minuutin katsomisen jälkeen oli päivän selvää, että kyse on aika speciaalista tapauksesta. Eikä se leffa todellakaan ollut sitten lopulta kokonaisuudessakaan mitään muuta kuin silkkaa timanttia, leffa on heittämällä vuoden paras leffa minkä olen nähnyt, mutta kovin väärässä en ole vaikka väittäisin sen olevan suoraan paras leffa koskaan. Joka tapauksessa on päivän selvää, että Top Gun Maverick on paras jatko-osaleffa mitä koskaan on tehty, siitä ei synnyt edes pienintäkään kilpailua. Näin tyylikästä ja kaikin puolin vanhaa hyvällä tavalla kunnioittavaa, silti ihan omaa uutta leffaa en muista koskaan ennen nähneeni. Jatko-osissa on niin usein kyse ja fiilis vain rahastuksesta vanhalla nimellä, tässä siitä ei ollut merkkiäkään, (vaikka todellisuus voi olla eri).

Mutta mennäänpä leffaan hieman tarkemmin. Ensinnäkin alkuu piti hieman miettiä, millä kuvasuhtella tätä leffaa tulisi katsoa. Tässä, kuten monessa muussakin uudessa leffassa kuvasuhdetta vaihdellaan kesken leffan, ja tuo on todella todella rasittavaa. Katsoin leffaa siis ensin 16:9 kuvasuhteella, mutta tuo alkoi välittömästi tuntumaan todella oudolta ja halvalta. Miksi minulla on iso skriini jo en sitä kerran käytä. Kun kyse oli ns normaalikuvasta, kuva oli todella todella pieni ja kun taas kuva oli IMAX, jotenkin tuntui, että kuva ei kuitenkaan antanut mitään uutta ja etenkin kantavana fiiliksenä oli vain, että kuvan leveys on paljon tärkeämpi kuin kuvan korkeus. Se mikä kuitenkin eniten tässä ihmetyttää on se, että miksi leffan valikoista ei voisi itse valita ja päättää millä kuvasuhteella kyseisen leffan haluaa katsoa, ihan niin kuin ääniäkin voi valita. Tämä kuvasuhteilla kikkailu on todella rasittavaa eikä todellakaan anna leffalle mitään uutta arvoa. Positiivista tässä leffassa kuitenkin oli se, että leffan tekstitykset olivat sijoiteltu riittävän korkealle, joten kuvan suurentaminen koko scope scriinille oli loistava valinta, ja nuo kankaasta ulos menevät osat eivät haitanneet juuri lainkaan, ja niin, eivät kyllä saaneet hetkeksikään tuntemaan, että olisin niitä kaivannutkaan.

Sitten mennäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, eli ääniin. Leffan äänet ovat juuri niin hyvät kuin ne leffassa voivat olla. Tämän parempaa leffaa äänellisesti on vaikeaa kuvitella. Leffassa on hyvin paljon todella matalaa bassoa, joka saa todellakin uudet Martyt heräämään eloon. Leffan alkaessa mulla SVS:n päällä leffahuoneen takana levyn kuoret ja tyhjä Ugly Cookie pahvilaatikko, ja ilmanpaineen voimasta molemmat noista lensivät maahan. SVS:s itsessään ei niin paljon liiku, että olisi voinut tuon saada aikaan: Eikä se tosiaan mikään ihme ole, sen verran on uudet Martyt saanut ilman huoneessa liikkumaan, että tuntuu kuin tuulisessa syysmyrskyssä leffaa katsoisi. Butkickereitä piti hieman säätää taas pienemmälle, niitä tosin ei ole päivityksen jälkeen säädettykään yhtään, mutta nyt aletaan olemaan tilanteessa, että ilmankin varmasti pärjäisi. No, onhan silti edelleen iso ja kiva lisä. Ainoa mitä mietin, että saisiko tuon pienen ikävän kolinan loppumaan, jos ne kiinnittäisi uudelleen niin, että siellä olisi pienet kumitassut levyn ja kickerin välissä. Nyt ne saavat levyt ikävästi resonoimaan eikä kuulosta yhtään kivalta.

Joku on myös kysellyt, että mihinkäs sitä SVS:ssää nyt sitten enää noin pienessä huoneessa tarvitaan, niin pitihän sitäkin sitten hieman testailla. Tulokset eivät sinällään olleet yhtään yllättävät. Eli testailin ihan vaan niin, että laitoin subbarin äänet nollaan ja kuuntelin miltä pelkät martyt kuulostavat. Tulos oli hyvin odotettu. Martyistä lähtee sen verran paljon tehoja, että SVS:s olemassa olo ei ole mitenkään pakollista. Pakollista kuitenkin edelleen on, että takanakin on jotain. Ääni jää muuten liian etupainotteiseksi ja selkeästi huomaa, että takaa puuttuu jotain. Eli vaikka SVS:n saisikin myytyä, niin tilalle on pakko yksi isompi tai pienempi marty vielä tehdä. Tämän hetkistä tilannetta kuitenkaan on vaikea kuvitella parempana, huone kuulostaa upealta, ja siinä vaiheessa kun uusi puoliso tulee kotiin tulee kysymään, että oletko varma, että talo kestää, on jotain tehty oikein. Lapsetkin olivat sitä mieltä, että leffan äänet kuuluvat yläkertaa vielä paremmin kuin ennen, pakko se sitten kai on usko, että Martyt oli päivitys.

Kokonaisuudessaan leffa siis menee heittämällä Top-Listan kärkeen ja rehellisesti voin sanoa, että kokemus oli paljon parempi kuin leffassa. Leffassa oli ihan kivaa, mutta kotona tämä kuulosti juuri niin hyvältä kuin leffa voi parhaimmillaan kuulostaa. Tätä leffaa tullaan varmasti kelaamaan vielä moneen kertaan uudelleen.

Jep, tuli sitten käytyä viikonloppuna myös leffateatterissa, enkä todellakaan muista koska viimeksi olisin ihan itse omavalintaisesti käynyt näin pienessä leffasalissa katsomassa yhtään mitään, puhumattakaan siitä että lähdin katsomaan kotimaista leffaa, josta uskoin etukäteen vielä pitävän. Ja kyllä, Punttikomedia todellakin oli hyvä leffa ja parasta suomalaista pitkään aikaan. Jossain on puhuttu ylilyönneistä ja liiallisesta kliseiden viljelystä, ja vaikka usein suomileffoissa tätä nähdäänkin, niin tässä siihen ei kyllä minun mielestä sorruttu. Leffan dialogi oli todella loistavaa ja sisälsi paljon todella hyvää käsikirjoitusta, selkeästi myös tietoa aiheesta. Leffan juoni ja käsikirjoitus oli erittäin hyvää tasoa ja teki koko leffasta nautittavaa viihdettä.

Toisaalta sitten Mikko Töyssy ja Iina Kuustonen olivat leffassa todella loistava ja toimiva parivaljakko. Mikko Töyssy on ollu jo pitkään monessa jutussa kuten Villissä Kortissa todella jäätävän hyvä, mutta myös tässä kokopitkässä leffassa herra otti koko leffan harteilleen ja kantoi sitä todella tyylikkäästi loppuun asti. Iina Kuustoselta tätä toisaalta osasi odottaa vielä varmemmin, ja ihan huikea oli hänenkin roolityönsä. Kovinta tässä leffassa olikin varmasti se, kuinka kovaan kuntoon Kuustonen oli itsensä leffaa varten vetänyt, tietämättä sen enempää lähtötasosta. Eikä kyllä muissakaan osissa olevia voi moittia, vaikka vähän jäivät kaksikon varjoon, niin omissa rooleissaan ihan erinomaista työtä.

On siis pakko myöntää, että pitkästä aikaa tuli oikeasti viihdyttyä Suomalaisen leffan parissa. Punttikomedia oli loistavaa viihdettä pitäen asiankin kuitenkin riittävän vakavana. Voin kyllä lämpimästi suositella, että käykäähän tämä katsomassa kiinnosti sitten puntit ja Bikini Fitness tai ei!

Moni varmaan tässä vaiheessa odotti Top Gun päivitystä, mutta eipä ole sitä tällä hetkellä vielä antaa. Sitä nimittäin odottelin kyllä kovasti itsekin, mutta eipä ole posti tuota levyä vielä postilaatikkoon asti saanut. Onko ongelma sitten postin vain CDON:in, en tiedä, mutta jonkin verran kyllä harmittaa. Ei sinällään, että olisi mitään merkitystä onko levy laatikossa tänään vai huomenna, mutta kysymys on enemmänkin periaatteesta, jos ennakkoon tilattu levy ei ole samana päivänä (tai aikaisemmin) postilaatikossa kuin kaupasta löytyvä, niin mikä pointti uutuusleffaa on edes tilata mistään? Muutenkin tietysti hieman harmittaa, että leffaa odotetusti hehkutetaan joka paikassa ja itse ei pääse sitä vielä katsastamaan. Odotukset todellakin kasvaa päivä päivältä kun tuota levyä odottaa, olisiko siis huomenna laatikossa?

Sillä välin on kuitenkin tullut leffoja katsottua ja perjantaina oikein kaksi putkeen. Yleensä en kirjoita kahdesta leffasta yhteen postaukseen, mutta tehdäänpä tässäkin nyt poikkeus, ja syitä enenen kaikkea kaksi. Molemmat leffat on tullut nähtyä useamman kerran ja molemmista on myös useampi postaus täällä blogissa. Voitte siis lukea enemmän ajatuksia noista leffoista myös aikaisemmista teksteistä. Nyt oli kuitenkin työkavereita viettämässä leffailtaa ja heidän valinnoilla mentiin. Kiva sinällään, että monella oli Knives Out näkemättä, ja kun kyseessä on sen verran hyvä leffa, että se kannattaa kyllä kaikkien nähdä. Leffa oli nytkin uudelleen katsottuna edelleen tosi hyvä, mutta pientä miinusta uudessa huoneessa oli tekstityksen puute (en muistanut) ja se, että leffa oli 16:9. Eka tuollainen leffa siis katsottuna ja olihan se vähän outoa.

Kuvasuhteesta puheenollen, vielä isompi pettymys oli että myös Joker oli tuolla 16:9 kuvasuhteella. Sehän on aikaisemmin ollut vain loistava juttu koska kuva on täyttänyt koko ruudun ilman mustia reunoja, mutta nyt sitten kyseinen leffa meni taas päin vastoin, eli ei niin hyvä. Eihän se nyt sinällään paljoa haitannut, leffa on edelleen todella loistava, mutta toki sitä tälläiset leffat aina haluaisi nähdä mahdollisimman suurelta ruudulta. No, toisaalta positiivista vastaavasti oli edelleen aivan huikea äänimaailma, joka oli parantunut vain entisestään. Nyt voi ensi kertaa oikeasti sanoa, että subbarien päivitys oli loistava juttu ja uudet martyt tuovat tilaan jotain pientä kivaa taas lisää, toki edelleen kuorrutettuna yhdellä enemmän kuin hyvällä SVS:ssällä.

Kivaa kuitenkin oli ja pienenä yllätyksenä oli hyllyssä myös odottamassa varsin tuoreita Ugly Cookieita, ja niistä pitää sanoa, että vastaanotto oli juuri sitä mitä odotin, ensimmäinen kysymys oli että mistä hitosta näitä saa ostaa, ovat nimittäin sen verran maukkaita että menivät hetkessä kaikki! Itseä jaksaa edelleen näissä ihmetyttää se, kuinka ne vielä muutama päivä tilauksen jälkeen ovat kuin suoraan uunista otettuja, vähän jopa vaikea syödä kun taikina on vielä niin tuoretta ja pehmeää.