Tässä lähikuukausina on tullut katsottua useampikin NBA-pelaajista kertova dokumentaarinen elokuva ja tähän jatkoksi tuli viime viikolla katsottua Dwayne Wadesta kertova pätkä Disney Plussalta. Verrattuna Parkerin, Antenokoumpojen ja muiden vastaavien tasolle tämä leffa ei tällä kertaa oikein millään kyllä päässyt. Okei, leffassa oli paljon kaikkea uutta mistä en ollut kovinkaan tietoinen, mutta toisaalta jotenkin tämä leffa keskittyi tällä kertaa paljon enemmän itse koripallouran ulkopuolisiin asioihin, vaikka toisaalta kyllähän ne selkeästi ovat olleet myös osa sitä. Wade koripalloilullinen ura oli hyvin paljon enemmän itselleni tuttua juttua, mutta siitä olisin ehkä silti toivonut vielä hieman syvempää taustoitusta.

Dokumentti ei myöskään ollut kovinkaan pitkä, joten tavaraa siihen olisi voinut mahtua myös hieman enemmän, mukaan lukien enemmän entisten vastustajien haastatteluja ym. Kuva koko kokonaisuudesta jäi jotenkin herran omaksi tarinaksi, sen sijaan, että tarinassa olisi nostettu jalustalle herran upeat saavutukset tarunhohtoisessa NBA:ssa. Tässä kohdassa on kuitenkin hyvä myös ymmärtää se, että kyseinen pelaaja kovine saavutuksineen ei kuitenkaan ole juuri koskaan ollut millään tavalla oma suosikkipelaaja tai suosikkijoukkueessa, joka varmasti myös vaikuttaa mielipiteeseen. Etenkin oma mielenkiinto meni monen muun mukana siihen, kun tuo ”superjoukkue” kasattiin. Tuolloin itsellä meni maku koko NBA:han.

No mutta kivahan näitä on silti aina katsoa ja oppia jotain uutta. Tällä kertaa ei niin hyvä, mutta mielenkiintoinen kuitenkin, Eli ehdottomasti näitä tarinoita lisää, menee hyvinä välipaloina.

Ja koska nyt ei oikein ole lähtenyt, niin piti sitten kaivaa hyllystä sellainen leffa, jossa oletettavasti ei jää ainakaan tehosteista ja äänistä kiinni. Bloodshotin olen nähnyt aikasemmin jollain striimausalustalla, en nyt muista millä, mutta joka tapauksessa tuolloin leffa kyllä jätti erittäin hyvän vaikutelman, etenkin juuri äänien osalta. On siis ollut aivan selvää, että jonain päivänä tuo leffa pitää hyllyyn hankkia myös UHD:nä, ja jokunen aika sitten se sitten jostain löytyikin. Odotukset Bloodshotin osalta siis selvät, nyt pitää paukkua ja kovaa.

No, eipä tämä ollut siis yllätys, mutta kyllähän tämä leffa nyt vaan on sellainen adrenaliini pommi, että ei jätä kyllä ainakaan äänien osalta ketään kylmäksi, ainakaan kunnon huoneessa. Leffan äänet ovat ihan ehdottomasti referenssi laatua niin dynamiikan, bassojen, pannauksen kun atmostenkin osalta. Leffassa mennään jatkuvasti vauhdilla ja äänet pysyvät hienosti menossa mukana, subbareita ei säästellä tippaakaan, mutta kivaa myös oli huomata kuinka kivasti huone toimii muutenkin. Avaruus on se sana jota hain, ja tuntuu, että sitä rempassa myös sain.

Bloodshot ei juoneltaan ehkä ihan niitä suurimpia leffoja ole, toisaalta ei tarvitsekaan, tässä leffassa on paljon muuta kuin juoni. Pitää kuitenkin todeta, että senkin suhteen sain paljon enemmän leffasta irti kuin ekalla kerralla, ja leffan juoni kyllä pysyy pinnalla. Vin Diesel on Vin Diesel, eikä siitä mihinkään muutu, kyllähän tämäkin leffa tuntuu kuin olisi kirjoitettu hänelle, eikä toisinpäin. Erittäin hyvä ja positiivinen fiilis jäi tästä kaikin puolin.

Bloodshotin lisäksi tänään tuli testailtua aavistus myös jotain muuta, ja sen testailun nimi oli tänään Anamorphic linssi. Ostin jokin aika sitten netistä pari tähän tarkoitukseen sopivaa lasilevyä ja nyt vihdoin piti niitäkin hieman testailla. Remontissahan lopulta päädyin scope-scriiniin, joten sen vuoksi tämä Anamorphic linssi on ollut koko ajan mielessä. Ideanahan olisi siis saada 16:9 leffat heitettyä koko ruudulle kuvan kärsimättä. Ongelmia on kuitenkin enemmän kuin tällä hetkellä ratkaisuja, ja se suurin niistä on se, että tykkini ei sisällä lainkaan minkäänlaista Lens Memoryä. Eli ihan sama mitä teen, joudun aina kuvasuhteen muuttuessa joka tapauksessa zoomaamaan ja muokkamaan kuvan asetuksia kulloisellekin ruudulle sopivaksi. Tykki ei nyt vaan veny tähän leikkiin riittävän hyvin, joten lopputulema on, että tämä homma jää nyt hautumaan. Positiivista kuitenkin oli tieto siitä, että tuo linssi on todellakin mahdollista rakentaa.

Yksi viime aikojen varmasti puhutuimmista leffoista, jota ole monelta suunnalta kuullut kehuttavan ja leffa jonka ostamista myös itselle pitkään harkitsin. Katsottuani trailerin vielä ajatuksella uudelleen, päädyin kuitenkin tällä kertaa vain striimattuun versioon, ja tuohan siis onnistui Itunesin kautta ja usein Itunes on vielä striimattuna ollut todella hyvää laatuakin, joten ihan hyvillä mielin lähdin tätä leffaa katsomaan myös näin.

Brat Pitt ei ole ihan hirveästi minua viime aikoina vakuuttanut, ei sinällään että hän olisi tehnyt mitenkään huonoja rooleja, vaan enemmänkin sen vuoksi millaisissa leffoissa herra on esiintynyt. Tässä mennään nyt vähän samaa rataa, leffa on ihan hyvä, ja parantaa jatkuvasti kohti loppua, mutta jotenkin silti tälläinen huumoriin perustuva toiminta ei silti aivan täysin minuun enää uppoa. Olinhan tässä paljon todella hauskoja kohtauksia, eikä juonikaan ollut yhtään hassumpi, mutta jotenkin silti hieman laimea fiilis tästä jäi, ei missään tapauksessa minun top listalleni, edes tämän vuoden osalta mene tämä leffa.

Toinen asia joka tässä leffassa hieman harmitti oli äänet, jotka eivät kyllä mielestäni ollut ihan sillä tasolla kuin odotin. Leffassa oli muutamia ihan kivoja kohtauksia, mutta isossa kuvassa äänet olivat hieman laiskan oloisia, ja tuntui, ettei niihin nyt kuitenkaan oltu ihan niin paljon laitettu paukkuja. Äänet olivat etenkin se osa-alue, jota tältä leffalta todella odotin, potentiaalia olisi ollut vaikka muille jakaa. Olisiko tilanne sitten toinen levyllä, saa nähdä tuleeko joskus hankittua, ei ainakaan tällä hetkellä mene hankintalistalle.

Eilen tuli pyörähdettyä Helsingin keskustassa ja samalla käytyä pitkästä aikaa toivioretkellä myös Filmihullun leffakaupassa Kampissa. Toiveissa oli löytää halpalaarista mahdollisimman monta kiinnostavaa ”kympin” leffaa ja lopulta niitä tarttui mukaan pari, pitkään ostoslistalla ollut Wonder Woman 1984 sekä HBO Maxilta aikanaan nähty Reminiscence. Reminescencestä olin aikaisemmin kirjoitellut blogiin, että pitää ehdottomasti joskus katsoa levyltä uudelleen kun Elusivet ovat valmiit, sen aika tuli nyt. Filmihullun kaupassa olisi toki ollut paljon muutakin mielenkiintoista, etenkin kiinnosti erittäin paljon uusi Top Gun, joka yllätyksekseni löytyi jo hyllystä, vaikka CDON:n myy kyseistä julkaisua edelleen kuun lopun julkaisupäivänä. En oikein ymmärrä, että jos on jonkin leffan julkaisupäivä, niin miksi jossain liikkeessä se on myynnissä jo ennen tätä?

Reminescence kuitenkin kiinnosti sen verran paljon, että se piti sitten myös katsella heti kotiin tultua. Oli jännä että kun aloitin leffan katsomisen niin en muistanut leffasta yhtään mitään, mutta jo muutaman minuutin jälkeen muistin varsin hyvin mistä leffassa oli kyse, vaikkakin leffa kyllä kokonaisuudessaan meni ihan uutena, eli juonesta en kyllä sen enempää mitään muistanut. Reminescence on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen leffa, jonka katsominen useampaan kertaa varmasti auttaa. Leffa muistuttaa paljon Christopher Nolanin leffoja tyyliltään, mutta ihan niin vaikea tämä ei kuitenkaan ole ymmärtään.

Leffan äänet olivat erittäin hyvät, ei mitään erityistä, mutta edelleen tuo miehen matala puheääni tarinan kertoja on aina jotain erityisen kivaa kuunneltavaa. Muutama kerta mentiin aika syvälle subbarien maailmaan, mutta eihän tässä mitään ihan älyttömiä kohtauksia äänien parissa ollut. Kiva kokemus joka tapauksessa ja ihan kiva leffa löytyä myös hyllystä.

Monesta suunnasta ole kuullut paljon puhetta Bullet Train leffasta, ja vähän sen hankkiminen Filmihullulta kutitteli, mutta jätin lopulta hankkimatta. Leffaa on paljon kehuttu, mutta jotenkin vähän sellainen fiilis, että pakko tuota ei ole itselle hankkia, joten se taitaa olla nyt tämän illan leffa, vuokrattuna Itunesta. Kohti leffahuonetta siis.

Kun eilen sain subbarien kohinaongelman ratkaistua, piti tänään aamusta tietysti tehdä sitten vielä Arcamin kalibroinnit uudelleen. Tämä ennen kaikkea siksi, että jo kalibroinnin aikana Arcam valitti liian kovasta taustamelusta, tuo ääni todellakin oli aika kova. Nyt tuota ongelmaa ei maadoituksen vuoksi enää ole, onneksi ja uusi kalibrointi tehty.

Huoneen toiseen testiin halusinkin sitten jotain todella korkeilla odotuksilla olevaa, ja luonnollisesti hyllyssä on nyt aika paljonkin sellaista, koska huone on kaksi kuukautta ollut käyttämättömänä. Quiet Place on leffa, josta leffamaailmassa puhutaan paljon, ennen kaikkea sen referenssitason äänien vuoksi, eikä turhaan. Leffa ei ole mikään normaali monsterileffa, jossa korvat huutaa apua alusta loppuun ja penkki tärisee. Leffa on enemmänkin hiljaisuutta, jonka rikkoo tasaisin väliajoin erittäin dynaaminen yllätys. OIkealta, vasemmalta, ylhäältä, you never know, ainoastaan tiedät, että jostain se hiljaisuus kohta särkyy, ja kyllä, hiljaisuus on kaikista äänistä usein se kaikista pelottavin, ja ehdottomasti karmivin.

Ensimmäinen osa oli varsin hyvä ja etenkin äänien puolesta. Siitäkin huolimatta tykkäsin tästä toisesta ehkäpä vieläkin enemmän. Tämä oli selkeästi jatko-osa, mutta olisi voinut ihan hyvin olla myös oma leffansa. Jatko-osat ovat usein paljon ensimmäistä huonompia, tässä mentiin mielestäni aika maltillisesti alkuperäistä ideaa kunnioittaen, ehkä sen verran matalammilla kierroksilla, että tuosta syystä itse tykkäsin enemmän. Örkit olivat örkkejä, mutta mielestäni ihmiset olivat silti tässä enemmän pääosassa kuin ensimmäisessä tai monessa muussa leffassa. Juoni oli hyvä ja lopulta erittäin looginen, jättäen silti vielä paljon hyviä kysymyksiä jatkosta. Ei niinkään siitä että tarvittaisiin lisää osia, vaan ihan vaan siitä mitä lopulta tapahtui. Hyvä leffa.

No mutta mitenkäs sitten se kalibrointi ja leffa. No ensinnäkin testailin hieman aamusta Hans Zimmeriä ja kyllä muuten lähtee äänenpainetta aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Pitää muistaa, että huoneessa on edelleen yksi SVS PB16 ultra, eli pakkohan se ero on tuntua kun yksi ultra vaihtuu kahteen full martyyn, mutta eivätpä martyt kyllä varmasti silti SVS:lle sivustakatsojaksi jää. Loistavat kapistukset ja todellakin toimivat. Olen todella tyytyväinen ja iloinen tästä projektista. Muutenkin huoneen muutokset ovat ensivaikutelmaltaan todella onnistuneet, huone on kirjaimellisesti suurentunut, äänen kuva on selkeästi laajempi, ja vaikka sivu, taka ja kattokaiuttimet ovat edelleen käytännössä samoilla pakoillaan, kuulostaa huone huomattavasti suuremmalta ja avarammalta, joille myös äänten erittely kasvaa paljon. Etukaiuttiminen leveämpi sijoittelu merkitsee todella paljon, puhumattakaan uudesta isosta skriinistä, joka todellakin näyttää upealta. Dynamiikkaa on paljon enemmän kuin aikaisemmin, ja ääni tuntuu jotenkin täyteliäämmältä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, fiilis juttuja

Leffahuoneen rakentaminen on äärimmäisen mukavaa hommaa, mutta kyllä on sitten mukavaa saada myös jotain valmiiksi, ja nyt tämän projektin osalta voin sanoa, että maali on saavutettu. Huone on taas käyttövalmiina, ja ensimmäinen leffakin on katsottuna. Toki tekemistä huoneessa aina riittää, mutta varsinainen remontti on nyt valmis ja loppu on sitten sitä jatkuvaa puuhastelua. Projekti sai alkunsa 15.8 kun SVS:n rahat oli kädessä, ja remonttiin kului siis aikaa tasan kaksi kuukautta. Kyllä tuossa ajassa sitten on tullut tuon huoneen parissa aikaa sitten vietettyäkin, tulihan siinä sitten kuitenkin tehtyä, koko etuseinä uusiksi, pari Full Martyä, koko sivuseinät uusiksi ja vielä osa kattoakin.

Mitään varsinaisia laitepäivityksiä ei tällä kertaa tullut tehtyä, eikä remontti muutenkaan ihan hirveän kalliiksi tullut. Seinien levyt sain halvalla torista, villat ja puutavaraa tuli suurimmaksi osaksi käytetty uudelleen ja kaikki akustiikkaan menneet tavaratkin oli ilmaiseksi joskus aikaisemmin saatuja. Toki sitä aina kaikenlaista pientä tarvitsee hankkia ja niistä nopeasti kertyy hintaa, mutta oikeastaan Behringer ja valot olivat ainoa elektroniset hankinnat, edes työkaluja ei tarvinnut tällä kertaa hankkia lisää. Kun ottaa huomioon, että tässä samassa ajassa tuli taloon vielä aurinkopaneelit ja suihkuhuonekin tuli maalattua ja hanat uusittua, niin ihan kiitettävä suoritus.

Tänään sain siis myös huoneen jo kalibroitua ja aikaa jäi ensimmäiseen leffaankin. Ensimmäiseksi leffaksi nappasin hyllystä uusimman Star Warssin, koska tosiaan tuo uusin Top Gun ei ihan vielä huoneen valmistumiseen mennessä postilaatikkoon asti kerennyt. Sen aika tulee sitten varmasti parin viikon päästä. Yksi koko projektin suurimpia tavoitteita (Subbarien lisäksi) oli saada huoneesta isompi, avarampi ja ääneltään laajempi ja suurempi. Star Wars oli tälläkin kertaa yhtä suuri pettymys kuin aikaisemminkin, mutta äänellisesti huone on todella saavuttanut tavoitteensa. Huone näyttää isommalta (ja on), skriini on todella iso ja näyttävä, mutta silti sopiva, ja äänenkuva on selkeästi kasvanut, kuulostaa fressimmältä ja avarammalta. Kaikkea sitä mitä hain, ja eikä silti kuulosta tippaakaan kolkolta tai liian kovalta. Sanoisin, että ensi fiilis on aika täydellinen.

Pieniä ongelmiakin päivään mahtui, eli subbarit ovat pitäneet jostain syystä erittäin kovaa huminaa, ja tänään kuin sattumalta myös ratkaisu tuohon ongelmaan löytyi. Meteli oli niin kova, että jopa Arcam valitteli kalibroinnissa, että taustamelu on liian kova. Ongelman ratkaisu kuitenkin löytyi kuin salama kirkkaalta taivaalta kun kaveri linkkasi keskusteluun facebooksissa, ei siis mikään vanha keskustelu vaan juuri alkanut, jossa samaa asiaa käytiin läpi, ja yksi ehdotus oli maadoittaa vahvistin ja prosessori. No, johto autotallista, liitoskengät kiinni ja testaamaan. Wolaa, ja kaikki humina poissa! Tätä tämä harrastus parhaimmillaan on, loistavia kavereita ja yhteisöjä, joissa juttuja jaetaan. Toivottavasti tämäkin blogi auttaa taas joitain muita omien projektiensa kanssa.

Ehkä DIrac pitää huomenna sitten vielä ajaa kerran läpi, jotta kalibrointi on varmasti täydellinen, mutta nyt on aika tältä päivältä laittaa koneet kiinni ja pää tyynyyn. Nyt on erittäin hyvä ja levollinen olo, viikko lomaa ja koko viikkoa ei tarvitse rakentaa jotain, vaan voi vain nauttia elämästä, joka on itseasiassa aika kivaa tällä hetkellä. Laitoin muuten juuri kuukauden Ugly Cookietkin tilaukseen, joten Top Gunin ja leffahuoneen virallisissa avajaisissa on parasta mahdollista herkkua pöydässä! Suosittelen testamaan!!

Remontin alusta on jo jonkin verran aikaa ja aika paljon on sen jälkeen tullut saatua aikaan. Oikeastaan ollaan jo ihan loppusuoralla, mutta toisaalta mitä lähemmäksi loppua mennään, sitä enemmän aikaa alkaa kulua kaikkeen pieneen näpertelyyn joka aina vie aikaa. Tällä hetkellä lista näyttää jotakuinkin siltä, että listoja pitää ostaa ja kiinnittää, takimmaiset akustiikkapanelit on kiinni ja valmiina, mutta kaksi paria eteen vielä on tekemättä ja puuosatkin ostamatta. Kaikki laitteet pitää kalibroida, ja tietysti kaikki alkaa siitä, että subbarit laitetaan kohdilleen. No, tuo onko koko tämän pitkän prosessin ehkä kaikista odotetuin osa. Lisäksi tarvitaan, valokatkaisimet paikoilleen, muutamia johtoja laittaa paikoilleen mm. verhoille ja popparikoneelle, vetää johdot valoille, tai paremminkin niitä ohjaaville infrapunille, ensimmäinen Verkkokaupasta ostama ripustus ei ihan mennyt maaliin. Johdot olivat liian lyhyitä, ja niitä oli käytännössä mahdotonta jatkaa.

Etuseinä kuitenkin on valmis, ja siitä tulikin sitten astetta siistimpi. Päädyin lopulta siihen, että teen Scopen, ja kyllähän se kannatta, skriini on todella näyttävä ja kun siihen vielä heijastaa koko leveydella kuvaa niin näky on aika mahtava. Kankaaksi muodostui lopulta yhdistelmä, jossa pohjalla on musta kaiutin kangas ja päälle Eurokankaan valkoista Spandexia tai mitä ikinä se nimeltään olikaan. Joka tapauksessa pikaisen testauksen jälkeen näyttäisi toimivan aika loistavasti. Sivuseinään jää lopulta musta maali ja päälle valot ja kolme settiä akustiikkaa, kaksi absorvoivaa ja yksi diffusoiva. Valoista itse asiassa on tulossa todella sairaan hienot, mutta ne vaativat vielä ohjaimen, jolla kaikki neljää saa ohjattua kerralla.

Eli kaikenlaista on tullut saatua aikaiseksi ja vielä paljon on edessä. Olen kuitenkin varma, että kaikki on valmiina ensi-iltaan mennessä kun Top Gun postilaatikkoon tipahtaa. Lisää tekstiä kuvien alla.

Tällä hetkellä huone näyttää jotakuinkin tältä.

Scriinistä tuli nyt kyllä aika magea!