Pitkästä aikaa jälleen elokuvateatterissa ja tänään ensimmäistä kertaa Itiksen Luxe salissa. Pitkästä aikaa kiva olla leffassa, mutta toisaalta eipä tarvitse taas pitkään miettiä miksi mielummin katson leffoja kotona. Yritin saada paikan mahdollisimman keskeltä niin, että ihan vieressä ei istuisi kukaan. No, vaikka ostin paikkani aika myöhään, niin viereeni löysi vielä pari nuorta neitiä, jotka yllättäen olivat ostaneet kaikista kovinta ääntä pitävät sipsipussit mitä löytyy. Äänekkäitä sipsipusseja löytyi myös monelta muulta, joten leffan äänistä ei tällä kertaa ihan täysin päässyt nauttimaan. Asia ennen kaikkea tänään korostui siinä mielessä, että leffassa pääosassa ei olleet äänet, vaan dialogi.

Luxe salissa on muutenkin panostettu jalkatilaan ja hyviin tuoleihin. Tuolit olivat tavallaan hyvää tasoa, pehmeät ja kohtuu mukavat istua, mutta tälläkään kertaa tuoleja ei kyllä oltu suunniteltu pitkälle katsojalle. Tuolit olivat sähköisillä reclinereilla varustettu, mutta itsellä jalkatuki oli lähinnä polvien tasolla. Ei tarvinnut leffaa kauaa katsoa, kun jalkatuki piti jo laittaa pois (alas). Lisäksi toinen asia mikä todellakin häiritsi, oli käsinojat, jotka olivat eri korkeudella. Ei todellakaan hyvä juttu ja häiritsi leffasta nauttimisesta aika paljon.

Itse leffa sitten olikin parasta mitä on tullut leffassa aikoihin näkemään. Leffan juoni oli todella hyvä ja juuri sellaista leffaa mitä olen kaivannut ja toivonut löytävän enemmän. Leffassa oli huumoria, mutta ennen kaikkea leffassa oli todella paljon hyviä juonenkäänteitä ja tapahtumat eivät olleet kovinkaan ennalta arvattavissa. Leffa kesti parisen tuntia, mutta tippaakaan ei tullut loppua odotettua.

Olen usein puhunut tietyistä näyttelijöistä, jotka joidenkin roolien vuoksi tulee leimattua hyvin vahvasti. Daniel Graig yllättävää kyllä ei ole täysin tullut leimaannuttua Bondiksi, ja tässäkin leffassa aivan huikea roolityö, jossa tausta Bondista ei häirinnyt tippaakaan. Daniel Graigin rooli yksityisetsivä oli todella huikea osoitus todellisesta ammattilaisesta. Eikä kyllä tarvitse muitakaan rooleja arvostella, erittäin hyvää työtä kaikilta.

Ääniä ja kuvaa ei tarvitse kovinkaan paljon tällä kertaa arvioida, mutta toisaalta tämä oli täysin tiedossa ja tänään menin katsomaan puhtaasti hyvää juonta ja elokuvaa, en ääniä. Kuvasta hieman yllätti se, että elokuva ei täyttänyt ruutua kokonaan vaan reunoille jäi tyhjää. Tämä ehkä yllätti, mutta toisaalta voihan tämän olla yleistäkin, en vaan käy enää niin paljon leffassa, että tietäisin. Jotenkin vaan aina ajatellut, että leffassa elokuva täyttää aina skriinin kokonaan. Käykäähän ihmeessä katsomassa, vuoden ehdottomasti parhaita leffoja!

Mitä syntyy, jos yhdistetään hieman Fast&Furious ja Oceans leffoja? Jälleen kerran aivan mahtava Intialainen elokuva Drive. Tämä leffa löytyy Netflixistä ja suosittelen todellakin kaikkia tämän leffan katsomaan. Leffan yleisilme on todella hyväntuulinen. Päätin jo kauan sitten sopivassa välissä tämän elokuvan katsoa ja innostus elokuvaan syntyi siltä pohjalta, että elokuva vaikutti todella paljon Fast & Furious tyyppiseltä leffalta. Sitä se olikin, mutta ennen kaikkea positiivisesti yllätti leffan loistava Oceans tyyppinen juoni.

Molemmat Fast & Furious ja Oceans leffat ovat olleet omia suosikkeja jo pitkään ja kun niistä otetaan molemmista parhaat palat syntyy todella hyvä elokuva. Oceans leffoista tuttua kuvausta käytettiin hienosti hyväksi ja näyttelijätyö oli leffassa todella hyvää ja jokainen sopi rooliinsa loistavasti. Sen lisäksi, että roolitus oli onnistunut loistavasti, hoisivat jokainen näyttelijä myös näyttelemisen loistavasti. Pakko sanoa, että nämä Intialaiset elokuvat ovat viime aikoina todellakin päässeet yllättämään positiivisella tavalla.

Leffassa äänet olivat myös varsin hyvin kohdillaan. Tykkäsin leffassa ennen kaikkea muutamasta kohtauksesta, jossa käytännössä vaan soitettiin hyvää musiikkia ja bailattiin. Musiikilla ei sinällään ollut paljonkaan tekemistä itse juonen kannalta, mutta nämä kohtaukset saivat joka kerta todella hyvälle mielelle, ja jykevä basso tuntui luissa ja ytimissä. Leffassa surroundkaiuttimia käytettiin todella hienosti hyväksi ja elokuvan miksaus oli varsin kivaa kuunneltavaa.

Jokin aikaa sitten Filmihullun liikkeestä löytämäni Transformers 3D pääsi tänään testiin. Mietin pitkään tuon levyn hankintaa liikkeessä, tuossa vaiheessahan minulla ei ollut vielä mitään tietoa siitä, tuleeko tämä 3D edes huoneessani toimimaan. Päätin kuitenkin ottaa levyn mukaan, sillä sisälsihän se kuitenkin myös Dolby Atmos äänet ja voihan sitä toki sitten katsoa ilman 3D:täkin. Tällä hetkellä ei kaduta tippaakaan, aivan huikea 3D-leffakokemus omassa huoneessa takana!

Puhutaan ensin muutama sana laseista. Transformers elokuvan kesto oli kaksi ja puoli tuntia, ja lasit eivät häirinneet katsomista tippaakaan. Lasit eivät paina, ne eivät tunnut oudoilta eikä niitä leffan aikana kunnolla edes huomaa. Lasit toimivat täysin moitteetta, kertaakaan ne eivät vielä ole yhteyttä menettäneet. Kotona ruudun koko myös tuntuu olevan varsin hyvä, eli vaikka päätä hieman kääntää, kuva ei hyppää pois silmistä. Tämä oli leffassa hieman ongelmana, että päätä ei voinut oikein pitää siinä asennossa kuin toivoi. 3D leffaa katsoessa voisi istumapaikka olla ehkä aavistuksen edempänä, mutta ei mitään tarvetta edes tähän muutokseen.

Elokuvan kuvanlaadusta on sanottava, että olen todella myyty. Kuvanlaatu on hämmästyttävän näyttävää, harmittaa vaan kun sitä mitä itse näkee ei pysty tähän ikuistamaan kuvien muodossa. 3D tekniikka toimii hämmästyttävän hyvin, en olisi ikinä voinut uskoa, että sanon tämän, mutta 3D todellakin toimii kotona ja sitä on suuri nautinto katsoa! Onneksi näitä leffoja on vielä pari hyllyssä jotta asiaan voi tutustua lisää, mutta luottamus ostaa uusia 3D leffoja alehyllyistä on tällä hetkellä todella korkea.

Ne, jotka ovat blogiani pidempään lukeneet varmasti muistavat, kun puhuin näistä ensimmäisistä 3D-kokeiluista näillä sinipunalaseilla. Tänään tuli sen verran testattua, että nuo elokuva ovat siis tosiaankin eri tekniikalla tehtyjä, joten ne eivät näillä laseilla toimi. Kivoja muistoja, mutta enempää tekemistä näillä leffoilla ei enää nykymaailmassa ole. Idän Pikajuna ja Journey to the Center of the Earth siis saavat tällä erää jää arkistoon, tosin pitää todeta, että vastaavasti huomasin, että vanha Tron kylläkin toimii, ja tämä on aivan varmasti jossain välissä taas katsottava. Pelkästään tuon levyn valikotkin näyttivät jo niin upeilta 3D muodossa.

Elokuvakaan ei ollut aivan huono, vaikka miksikään Transformers-faniksi en itseäni vieläkään myönnä. Olen sanonut tämän ennenkin, Transformers leffat eivät ole suosikkielokuviani, mutta tykkään niitä kyllä katsoa. Tämäkin leffa oli varsin mukavaa katsottavaa, etenkin kun tuntuu, että en ollut leffaa ennen nähnyt. Hyvää viihdettä sairasloma-aamuun, etenkin 3D:n osalta. Äänet olivat varsin mallikkaita ja jyskettä ja jyrinää riitti kerrakseen. Edelleen on sanottava, että aivoni eivät taida vielä olla tarpeeksi harjaantuneet näin suureen informaationmäärään, meni taas pitkään ennen kuin kuva ja ääni yhdessä tuntuivat luontevilta ja hyviltä. Toki tässäkin leffassa varmasti osatekijänä oli, että ääniraita itsessään parani loppua kohden. Sinällään siis äänissä ei ollut mitään valittamista, kyllähän tämä elokuva niidenkin puolesta oli varsin mallikasta tavaraa.

Oletko joskus nähnyt huonoa rooliatyötä Anthony Hopkinssilta? Enpä taida olla minäkään. Tänään hieman itselleni tuntemattomampi leffa Blackway katsottavana Netflixin jenkkipuolelta. Leffa on julkaistu vuonna 2015 ja kertoo pienen kylän ihmisjahdista hitaasti, mutta hyvin laadukkaasti. Leffa oli todella mukavaa katseltavaa ja Anthony Hopkinsin roolityö toi jäätävän rauhallisuuden tähän tavallaan paljon toimintaa sisältävään leffaan. Hopkinsin olemus sai kaikki action kohtaukset näyttämään kuin hidastetuilta kohtauksilta. Myös Julia Stilesin roolityötä on jälleen pakko kehua. Todella ilmeetön, mutta vakuuttava suoritus, joka ei jättänyt mitään toivomisen varaa.

Elokuva kesti vain puolitoista tuntia, mutta oli täyttä tavaraa alusta loppuun. Leffaa oli kiva katsoa ja vaikka tällä kertaa joutuikin taas katsomaan leffan lähestulkoon ilman ääniä, oli äänetkin silti varsin positiiviset. Toki tämäkin leffa olisi pitänyt katsoa kunnon äänillä, mutta toimi kyllä näinkin. Kuvanlaadusta taitaa olla turhaa edes mainita, hyvin tumman puhuva elokuva Netflix HD laadulla.

Tänään tuli laitettua myös nuo Monitor Audion RSFX takakaiuttimet koemyyntiin. Jos saan ne kohtuullisella hinnalla myytyä ennen kuin Torissa olevat Klipschit menevät, saatan jopa päätyä vaihtamaan takakanaviin hieman etukaiuttimien kanssa paremmin sarjaan sopivaa kaiutinta. Tällä kertaa kuitenkaan lisää ei osteta ennen kuin vanhat on myyty, sen verran hyvin nuo vanhatkin toimivat, että mitään pakkoa niitä ei ole vaihtaa. Katsotaan miten käy.

Kirjoitin paljon ajatuksia liittyen 3D asiohin kun aikanaan olin katsomassa Gemini Man leffaa elokuvissa, joten kannattaa ehkä käydä stekkaamassa tuo, jos tämä päivitys ei aukene. Tuolloin puhuin siitä, että kokemus oli todella positiivinen, mutta vastaavasti kotona kokemukset sini-puna-lasien kanssa ovat olleet aika pettymyksiä. Tuolloin kuitenkin päätin hankkia kiinasta parinkympin aktiiviset 3D-lasit ja testata miltä 3D-leffat nykyään näyttävät kotona. Ennen kaikkea ison mielenkiinnon tuo käytössä oleva 4K-tykki.

Tänään vihdoin postiin olivat nuo lasit saapuneet ja pitihän niitä alkaa heti sitten testaamaan. Lasit ovat kohtuullisen kevyttä muovia, mutta tuntuma muuten on varsin laadukas. Tykkään paljon enemmän tälläisistä laseista, kuin elokuvateatterien raskaista laseista. Laseissa oli molemmin puolin suojat, jotka lähtivät helposti pois. Pattereita paketissa ei ollut, vaikka niin luvattiinkin. Onneksi yksi patteri sentään löytyi läheltä, ja pääsi laseja heti testaamaan.

Yhdistäminen onnistui ilman minkäänlaista ongelmaa, projektori löysi lasit yhtä nappia painamalla välittömästi ja kertaakaan elokuvan aikana lasit eivät pätkäisseet. Tai oikeastaan kerran, kun hieman vääntelin laseja niin patterisuoja irtosi. Patterisuoja tuntuu olevan aavistuksen löysä, mutta normaalikäytössä pysyy hyvin kiinni. Ei siis mielestäni liity niinkään lasien laatuun, vaan luukku aukeaa, jos sankoja levittää liian rajusti. Laseista saa sangat irti ja ne saa hyvin mukana tulleeseen suojapussiin säilytykseen. Lasien osalta todella tyytyväinen hankintaan.

Leffojakin on tullut tässä odotellessa muutama hankittua ja tänään vain nappasin ensimmäisen 3D-leffan hyllystä, joka käsiin tarttui. Tarkoitus oli alkuun vain hieman testata toimiiko lasit, mutta totesin hyvin nopeasti, että kuvahan näyttää todella hyvältä. Olen itseasiassa jopa todella yllättynyt kuinka hyvin kaikki toimii ja kuinka hyvältä kuva oikeasti näyttää. Kuvan laatu on niin hyvää, että heti tuli ajatus siitä, että näitä voi ihan oikeasti hankkia lisääkin, mutta katsotaan nyt ensin nämä mitä hyllystä löytyy. Positiivinen kokemus joka tapauksessa.

Leffaksi siis valikoitui Jurassic World, joten tällä kertaa mennään dinojen kanssa uudemmista vanhempien suuntaan. Se ei kuitenkaan haitannut tippaakaan, leffa oli kuitenkin sellainen, että se meni ihan omanakin leffana ihan kivasti. Leffan juonikaan ei nyt ollut aivan köyhimmästä päästä, vaikka ei tämäkään mitään juonen juhlaa ollut. Leffa oli kuitenkin ihan mukava kokemus ja hyvä, että tuli hankittua.

Yhden jännän asian kuitenkin huomasin tänään leffaa katsoessani. Kun keskittyminen oli hyvin vahvasti kuvassa, äänien seuraaminen oli aika vaikeaa. Leffan äänet olivat alkuun kohtuullisen rauhalliset, mutta dinotkin lämpenivät loppua kohden. Kunnon murinaa päästiin sitten kuulemaan tässäkin lopulta. Äänet levyllä tosin olivat vain 5.1, joka oli hieman pettymys. Varmasti kuitenkin sekin päivä vielä tulee, että 3D-leffaa voi seurata keskittymättä kuvaan ja vain nauttia. Todella positiivinen kokemus, joita varmasti tulee 3D:n parissa vielä monta lisää, ja nyt ainakin tietää, että 3D:levyjä voi aivan huoletta ostaa, jos niitä vastaan jatkossa tulee.

Sairaslomalla ehtii yhtä sun toista, joten aamusta lisää Mission Impossiblea kehiin. Muutama askel oli taas tekniikassa menty eteenpäin, eli siis puhun elokuvan sisällöllisestä tekniikasta. Leffaan oli saatu mukaan jo vähän kännykkää ja tietokoneetkin näyttivät jo tietokoneilta. Mission Impossible on yksi niitä elokuvia, jotka heti ensimmäisestä osasta lähtien nojaavat hyvin vahvasti erilaiseen teknologiaa, ja etenkin tämä kasvojen vaihto on ollut isossa osassa jo heti ensimmäisestä osasta lähtien. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, että onko tämä (jossain muissakin leffoissa nähty) kasvojenvaihto/naamarihomma lähtenyt liikkeelle juuri tästä elokuvasta vai missä vaiheessa tätä on ensimmäinen kerran isosti tehty?

Elokuvan kuvanlaatu oli aika kehnoa, ajoittain jopa todella huonoa. Ymmärrettävää, mutta jotenkin kuitenkin odotin jo tälläkin taholla hieman parempaa, tässä elokuvassa kuvanlaatu kuitenkin pisti silmään ajoittain jopa enemmän kuin ensimmäisessä jaksossa. Äänen laadussa aika edelleen näkyy, mutta Mission Impossible tunnari on siitäkin huolimatta aivan jäätävä jaksosta toiseen. Kyllähän tässä leffassa muutenkin oli paljon äänellisesti hyvää, mutta kyllä nämä vanhat silti ovat vielä kaukana nykypäivästä.

Juoni näissä kantaa kivasti ensimmäisestä osasta lähtien eikä tässä toisessakaan osassa mitään valittamista ollut. Elokuva etenee omaa tuttua rataansa tiivisti eteenpäin. Tom Cruisehan nyt on elämänsä vedossa ja lopulta, ehkä jopa niin suuressa roolissa, että kaikki muu uralla on jäänyt pahasti tämän sarjan varjoon. Vaikea tähän rooliin näin jälkikäteen kuitenkaan on ketään muutakaan ajatella. Kiva viihdettä taas, mutta olisiko taas aika välillä katsoa jotain muuta.