Kuten blogiani seuraavat hyvin tietävä, olen jo todella pitkään odottanut pääseväni leffateatteriin katsomaan John Wick 4 leffaa. Yhtään aikasempaa näistä leffoista en ole aikaisemmin leffateatterissa nähnyt, mutta kaikki John Wick leffat ovat kotona olleet äänien puolesta loistavia, ja leffoinakin varsin hyviä. Ykkönen ollut paras, sen jälkeen kakkonen hieman heikompi ja kolmas taas hieman parempi kakkosta. Tätä nelosta miettiessäni prosessi on ollut pitkä, ensimmäisenä toiveena oli mennä katsomaan se Finnkinon Imax saliin Itikseen, ja sinne olin jo ostamassa lippua kun tajusin hinnan olevan aivan kohtuuton. Sen jälkeen olen yrittänyt kovasti sovittaa kahta asiaa, Biorexin Prime salissa näytettävää nelososaa ja omia aikatauluja. Leffa on sen verran aikaa jo pyörinyt, että todellakaan joka päivä se ei siellä ole ollut, ja vielä harvemmin enää Primesalin Atmos laadulla. Joten nyt vihdoin aikataulut ja sali täsmäsi, joten ei muuta kuin nauttimaan huippuatmosleffasta huippusalissa.

Saavut leffateatteriin, istut mukavasti penkkiin, katsot mainokset läpi, (joissa muuten pari aika kovaa leffaa) ja sen jälkeen se tapahtuu, kahdessa sekunissa leffanautinto pilalla. Olet odottamassa Dolby Atmos demoa ja ruutuun yllättäen välähtääkin Dolby 7.1 demo!!! Siis mitä ihmettä, tulinko tosiaan katsomaan uutta John Wick elokuvaa Biorex Prime saliin Dolby 7.1 ääniraidalla?? En osaa yhtään sanoa mistä tämä johtuu, enkä siihen varmaan tule koskaan vastausta saamaan. Syy ei varmaankaan myöskään ole Biorexin päässä, mutta silti mieleeni hiipii vain yksi kysymys, Mitä hittoa nyt Biorex! Voiko syy olla siinä, että raidasta olisi levityksessä vain Imax versio, enpä usko. En vaan voi tätä asiaa ymmärtää. Eli kolme tuntia leffaa edessä, eikä edes Atmos ääniä.

No, mutta eipäs nyt olla kuitenkaan ihan niin dramaattisia, eipä tämä suuri epäkohta nyt kuitenkaan ihan koko iltaa pilannut. Leffassa minun lisäksi vain neljä muuta, eli käytännössä oma teatteri ja koko salin keskipaikka. Odotukset itse leffalle myös juonen osalta aika suuret odotukset, olihan sitä tullut tällä kertaa valmistauduttua erityisen hyvin, ja kaikki kolme aikaisempaa oli juuri tullut tätä varten kotona katsottua. Juonikuviot olivat jollain tapaa selvillä ennen leffaa, mutta silti, kyllä leffan juoni pääsi hyvässä mielessä yllätämään todella positiivisesti. Jos otetaan pois pari todella todella pitkää ja mielestäni aivan liian pitkää ja leffaa turhaan kolmetuntiseksi pitkittävää taistelukohtausta, niin leffan juoni oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Nämä pari kohtausta olivat toisaalta näyttäviä ja varmasti monelle tässä leffassa juuri sitä parasta antia, mutta jossain vaiheessa vaan alkaa mennä maku kun mieheen on ammuttu patalijoonan verran luoteja ja tuhansi iskuja, ja silti meno jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pelkästään Wickiin törmätään autolla kymmeniä kertoja leffan aikana, ja aina herra siitä vaan nousee kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kyllä, osa koko leffan ideaa, mutta itseäni alkoi jossain vaiheessa kyllästyttämään, etenkin kun kaikki muuta hahmot ja jutut olivat leffassa niin loistavia.

Mainittakoon tosin heti kärkeen, että koko sarjan oma ehdoton suosikki sai luodista heti alussa, en tosin mainitse kuka, niin ei mene juoniopaljastusten puolelle. Katso leffa niin tiedät kuka on suosikkini. Bill Skarsgård oli itselleni uusi tuttuvuus, ja mikä rooli! Tähän rooliin olisi yhtä hyvin voitu valita Rami Malek, mutta onneksi ei ollut nimittäin tämä hieman puheeltaan Malekia muistuttava ruotsalainen oli roolissaan aivan jäätävän hyvä. Vinstonista olen tässä tykännyt myös alusta lähtien, tässä leffassa sai ehkä vieläkin normaalia isompaa roolia ja ruutuaikaa, minkä herra todellakin oli ansainnut. Tykkäsin todella paljon. Eli leffana tämä oli erittäin hyvä, voisin jopa sanoa, että näistä neljästä juonellisesti paras.

Moni varmasti sitten miettii jo tässä vaiheessa että no miten sitten ne äänet. Ja ennen kuin mennään niihin, niin sanotaan ensin, että visuaalisesti leffa oli aika näyttävä. Etenkin alkuun leffa oli todella keltainen, en tiedä oliko tarkoituksella vai säädöistä johtuvaa, mutta jotenkin tuli fiilis, että leffassa kaikki, jopa valkoinen näyttää keltaiselta. Sitten kun leffaa päästiin pidemmälle, alkoi punainen ottamaan enemmän ja enemmän valtaa. Osittain tämä varmasti johtui siitä, että leffa sijoittui suurelta osalta Japaniin, jossa nuo valot taitavat olla aika monessa paikassa läsnä. Silti, kyllähän leffa oli erityisen näyttävä ja tulee olevaan kotona äärimmäisen hyvä MadVR testi. Eikä se äänienkään osalta lopulta mikään varsinainen pettymys ollut, sikäli toki, että Atmoksena tämä kyllä aivan ehdottomasti olisi ollut vielä paljon parempi ja toivottavasti sitä sitten tulee olemaan kun leffan saa kotiin, mutta kivat äänet oli tässäkin, paljon napakkaa pauketta ja luoteja kyllä sinkoili kivasti ympäri huonetta. Bassoa oli kivasti ja nyt kun omassakin huoneessa on neljä subbaria, oli basson ehkä hieman lähempänä omaa huonetta, eli täyteliäs, mutta jotenkin agressiivisen sijaan sellainen kupla kuuntelijan ympärillä. Tätä asiaa pitää ehdottomasti tutkia vielä lisää. Ja vaikka tämän tason leffa ei millään voi ilman Atmosta saada viittä tähteä niin kyllä tälle silti voi hyvät neljä tähteä hyvin antaa. Suosittelen.

Maanantaina aukesi illasta sen verran aikaa, että ehti jonkun lyhyen leffan katsomaan ja tällä kertaa sellaiseksi valikoitui Netflixistä Murhamysteeri 2-niminen leffa. Olen aika lailla varma, että ensimmäinenkin on tullut nähtyä, mutta jostain syystä en sitä nyt blogista löytänyt, vaikka nopeasti koitin katsoa, että mitä mieltä siitä mahdoin olla. No, joka tapauksessa odotukset leffan suhteen ei ihan hirveän korkealla ollut. mutta jotain aavistuksen päätöntä sopi varsin hyvin illan teemaksi. Tämä leffa ei nyt varsinaisesti mene millään romanttiseksi komediaksi, mutta kuitenkin jotain sen tyyppistä, ja tämän tyyppisiä leffoja ei hirveästi ole tullut kaksituhatta luvun lopun jälkeen katsottua.

Kumpikaan, Sandler tai Aniston eivät kumpikaan kuulu suuriin suosikkeihini, mutta tässä leffassa pari kyllä toimi ihan kiitettävästi. Eihän tämä nyt todellakaan mikään Knives Out ollut, mutta ihan kivaa viihdettä, joka kyllä oikeasti sai muutaman kerran ihan oikeasti nauramaankin. Eikä siis mitenkään myötähäpeästä, vaan leffassa oli oikeasti muutamia ihan hyviä ja hauskoja kohtia. Mutta vaikka kyseessä olikin enemmän komedia kuin mysteeri, niin kyllä se mysteerikin olisi voinut aavistuksen parempi olla, nyt hieman itsestään selvyyksiä.

Välillä kuitenkin tarvitaan myös välipaloja, ja tämä leffa meni kyllä ihan hyvästä sellaisesta. Leffa kesti vain puolitoista tuntia, ja kovia ääniäkään ei tarvittu, joten koiranpentukin pääsi mukaan. Roolitukset meni ihan hyvin ja leffassa sai nauraa riittävästi. Ei kannata odottaa liikoja, mutta ihan kiva leffa jos haluaa tämäntyyppistä katsoa.

Tulevaisuudesta muuten sellainen juttu, että Disney Plussan katselut ja arvostelut jatkuvat myös tulevankin vuoden. Siellä itse asiassa olisi yksi aika kiva ennakkokin katsottavissa, mutta katsotaan milloin ehtii siihen kiinni vai pitääkö odottaa julkaisupäivää. Joka tapauksessa Disney Plus on antanut vuodessa paljon kivaa katsottavaa ja samanlaiset odotukset on myös tulevasta vuodesta. CDON:istä tuli myös pari leffaa tilattua, King Arthur ja Skyscraper tuli alle yhdeksän euron hinnalla hankittua, ja etenkin Skyscraperin tiedän jo valmiiksi olevan ääniltään aika siisti leffa. Niitäkin siis jossain vaiheessa tulossa. CDON:issa olisi meneillään myös 10 leffaa 11o eurolla kamppis, mutta siitä en nyt kyllä tällä kertaa löytänyt edes viittä mielenkiintoista tilattavaksi, taitaa siis mennä tällä kertaa ohi. Ja katsotaan nyt tuleeko sitä vielä päädyttyä leffaankin tällä viikolla, mutta siitä lisää myöhemmin.

Jos leffan nimi on UFO Sweden, niin mikä voisikaan mennä pieleen. Kaikki! Jotain vastaavaa olen kuullut ennenkin, mutta hyvin hyvin harvoin olen mitään hyvää nähnyt, jos leffassa puhutaan tosissaan, tai edes puoli tosissaan UFO:ista. Puhumattakaan siitä, että kun kyseessä ei ole lasten leffa tai scifi-fantasia, vaan kuitenkin niin sanotusti hyvin perus leffa. No, mutta kun kerran kaveri leffaa suositteli, kertoi siinä olevan aivan mahtavat bassot ja vielä kaiken lisäksi ihan hyvä leffa, niin otin sitten haasteen vastaan. Ja tämä haaste siis löytyy Netflixistä.

Välillä kannattaa kuitenkin olla avoimin mielin ja lähteä katsomaan myös sellaista leffaa, jolla ei välttämättä oletusarvot ole ihan korkeimmillaan. Leffa nimittäin saattaa yllättää ja ollakin ihan hyvä. Ja sellainen yllätys sitä tällä kertaa tulikin, nimittäin niin uskomattomalta kuin se itselleni kuulostaakin, niin tykkäsin itseasiassa tästä leffasta aika paljon. Tykkäsin leffasta aika paljon siitäkin huolimatta, että tämä UFO-jengi oli tavallaan juuri sellaista hahmoa, joista en leffoissa yleensä tykkää. Vanhahtavaa, nörttiä ja sellaista tavallaan jälkeen jäänyttä. Ja vaikka he tavallaan olivat juuri sitä, niin tällä kertaa tuo jengi siitä huolimatta sulatti kyllä tämän leffafriikin. Tähän vielä kun lisätään, että Inez Dahl Torhaug, joka oli loistava, niin yhtäkkiä odotukset olivat kääntyneet voiton puolelle.

Sitten varmaan on sujuvaa mennä seuraavaksi niihin ääniin. Ja kyllä, kyllähän tässä leffassa käytiin aika syvällä ja bassoa kyllä riitti. Ennen kaikkea se, että sitä bassoa käytettiin erittäin hyvin. Ylipäätään koko leffan aika tuli vaan fiilisi siitä, että kyllä on kiva katsoa leffaa. Viime aikoina ei ole ihan hirveästi ehtinyt, joten jokainen leffahetki on oikeasti juhlahetki. Tuon basson lisäksi leffassa oli muutenkin kyllä äänet erittäin hyvin kohdillaan, ja kyllähän se tietysti sitten nostaa leffan yleistäkin tasoa omilla mittareilla tosi paljon. Loppuun vielä kun toteaa, että niistä muutamista yliluonnollisista hetkistä huolimatta UFO:ja tässä leffassa ei lopulta näkynyt, niin loistava leffa joka kannattaa kyllä tsekata.

Viikonlopun leffateatteri saaga sai jatkoa eilen, eli päädyinpä sitten lauantai-illan ratoksi sitten kuitenkin leffateatteriin. Tällä kertaa kuitenkin paikalliseen Biorexiin, sillä lipoun hinta leffaan oli 15 euroa ja kun sinne pääsee vielä työpaikan tukemana kymmenellä eurolla, niin homma muuttuu radikaalisti. Tuollainen 15-18 euroa on vielä varsin siedettävissä lukemissa minulle käydä leffassa, mutta 25 euroa on vaan yksinkertaisesti aivan liikaa. Sattumalta muuten seuraajani Instagramin puolella myös hyvin vahvasti samaa mieltä.

Mutta, muutenkin oli aika harvinainen leffakerta tällä kertaa, nimittäin hyvin hyvin harvoin nykyään menen enää mitään leffaa katsomaan ns. normisaliin, ja jos menen, niin silloin syynä yleensä on aina se, että olen menossa leffaan jonkun muun kanssa. Tällä kertaa kuitenkin ihan yksin ja siitä huolimatta pienessä salissa. Tämänkertaisessa leffassa ei kuitenkaan äänillä ollut oletettavasti mitään merkitystä, mutta leffa kiinnosti sen verran paljon, että kyllä tämä leffa piti päästä heti katsomaan.

Itse en ole kova Nike-fani ollut enää moneen vuoteen, mutta kyllähän sitä itsekin tuli Niken kengillä monta vuotta pelattua. Koriskengät on tosiaan hieman sellainen juttu, että niitä ei osteta ihan vaan sillä perusteella mitä kaupasta sattuu löytymään, vaan kyllä pelaajat usein ovat hyvin uskollisia sille merkille millä pelaavat. Itse pelasin nuorempana Nikellä, ja joku pari jordaneitakin on tullut jalassa pidettyä. Ja kyllä, herra Michael Jordan oli myös Suomessa varmasti suurin syy tähän. Tarina, jonka leffa kertoo ei todellakaan oli kovinkaan vähäpätöinen. On silti tullut testattua kyllä muitakin, yhdet parhaista kengistä millä olen ikinä pelannut oli Converset, jotka muista Helsingin kisahallin vierestä joskus nuorena ostaneeni. Harmi kun niitä samoja kenkiä ei enää sen jälkeen koskaan saanut uusia. Kynnys siirtyä Adidakselle olikin sitten aika suuri, mutta koska yliopistossa oli Adidaksen soppari, niin ei muu auttanut. Onneksi sieltäkin kuitenkin löytyi todella hyviä malleja, ja vielä kun maajoukkueessakin tuolloin pelattiin Adidaksilla, niin niitä sitten tuli koko loppu ura pidettyä. Kuten varmasti jo tässä vaiheessa huomaatte, leffan aihe siis itselle enemmän kuin kiinnostava.

Se mikä leffan aikana itseäni alkoi kaikista eniten mietityttämään tässäkin, että kuinka tarkasti tämä uskollinen todellisille tapahtumille. Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, niin kyllähän todelliset tapahtumat ovat niin usein tarua ihmeellisempi. Se mikä tässäkin tarinassa kiehtoo paljon, että jotenkin sitä itse aina ajatellut sokeana, että Jordan on vain yksi pelaaja muiden joukossa, jonka kanssa iso firma on tehnyt mainossopimuksen.No, totuus onkin sitten todellisuudessa ollut aivan päin vastainen, tässäkin asiassa, Jordan oli se, joka muutti maailmaa. Ja se kuinka paljon Michael Jordan on maailmaa muuttanut, ei ole takuulla verrannollinen yhdenkään muun urheilijan saavutuksiin.

Niken tarina pohjalta on uskomaton, mutta leffana Air on loistava. Matt Damon on kerta toisensa jälkeen aivan jäätävän hyvä, toisin kuin olen paljon puhunut Prat Pittistä, Matt Damon on uskottava roolista toiseen siinä missä Pitt tuntuu mukahauskalta ja epäuskottavalta. Ben Affleck on ollut kuvioissa pitkään, mutta hänenkin osalta tuntuu, että mitä vanhemmaksi herra tulee, sitä paremmin homma toimii. Rooli on loistava, ja jos esikuva rooliin on tosiaan ollut se mitä mies tässä esittää, niin ompa kyllä ollut aikamoisia aikoja fiman johdossa. Ja miksi ei olisi, tuntuu, että leffa on kyllä aika uskollinen historialle, vielä kun Jordankin on ollut leffan tapahtumia kertomassa, vaikka virallista roolia ei elokuvassa olekaan.

Vaikka voin olla hieman puolueellinen koska aihe on niin lähellä omaa historiaani, niin kyllähän tämä oli loistava elokuva ja voin lämpimästi suositella. Juoni, on jäätävän hyvä, kuten tarina oikeasssa elämässä osoittaa. Siihen kun lisätään loistavat näyttelijät, aikakauteen kuuluvat musiikki ja hauskuus, tästä tuli kasaan loistava paketti. Ainoa negatiivinen asia tähän liittyen on sama, mistä olen aikaisemminkin puhunut, miksi ihmeessä yhtään elokuvaa näytetään leffateatterissa 3:4 muodossa? Miksi kukaan haluaa mennä leffaan katsomaan mustia raitoja leffan sivuissa? Miksi ihmeessä kukaan haluaa mennä leffaan katsomaan iso telkkaria, jota voi katsoa myös kotona. Olisiko leffateatterien aika hommata vaikka MadVR skaalaamaan kuvakoko koko ruudulle, siksihän leffassa käydään!

Olipas se sitten hämmentävä leffakokemus taas vaihteeksi. Nimittäin leffa nimeltä Babylon, jonka sain leffojen levittäjältä arvioitavaksi. Tämä on nyt ensimmäinen leffa, joka minulle on lähetetty arvioitavaksi, ja pitää nyt heti alkuun mainita, että minulta ei vaadita tai ohjata mielipiteitä leffoista mihinkään suuntaan, vaan saan täysin vapaat kädet leffoja arvostella. Ihan niin kuin olen siis tehnyt tähänkin asti. Babylonin sain Blueray muodossa, joita, en ole hirveästi itse enää aikoihin hankkinut, mutta jos olen, niin ehdottomana kriteerinä on yleensä silti ollut se, että leffasta löytyy Dolby Atmos raita. No, se onneksi löytyy myös tästä, ja samoin löytyy myös suomenkieliset tekstit, jotka tälläisessä kolmen tunnin leffassa ovat kyllä aika tärkeät. No, tästä leffasta täytyy sanoa sen verran, että vauhtia leffassa oli sen verran paljon, että meinasi välillä olla vaikeaa pysyä perässä edes teksteissä, joten mitenköhän olisi sitten käynyt ilman niitä.

Vauhdista puheenollen, niin tässä leffassa sitä todellakin riitti enemmän kuin tarpeeksi. Tiedättekö vähän niin kuin intron, joka usein on leffoissa ennen kuin ruutuu lävähtää itse leffan nimi? No, tässä leffassa sellainen kesti reippaasti yli puolituntia, mutta fiilis oli kuin olisi juuri parisataa metriä juossut kilpaa, väsynyt, hengästynyt, lopulta huojentunut. Alussa siis todellakin sattui ja tapahtui, lisäksi kun musiikki oli viellä todella kova tempoista ja mukaansa tempaavaa, niin väsy meinasi jo iskeä. Mutta onneksi leffa kuitenkin siitä hieman rauhoittui ja leffasta alkoi saada enemmän kiinni. Alkuun mietin pitkään, että leffassa ei ole pienintäkään järkeä, enkä oikein meinannut millään saada kiinni siitä mistä tässä edes on kyse. Lopulta leffa kuitenkin alkoi rakentumaan aika kivasti ja olihan siinä sitten lopulta ihan hyvä juonikin, ja vaikka alku oli rankka, niin kyllä lopulta sitten tykkäsinkin kokonaisuudesta aika paljon. Toki. alku ei ollut leffassa ainoa hengästyttävä kohta, mutta onneksi leffaa rytmitettiin hyvin.

Se mitä jatkuvasti leffan aikana sitten taas vastaavasti jouduin miettimään oli se, että mikä tässä leffassa on ns totta ja mikä ei. Onko tämä oikeasti läpileikkaus Hollywoodin historiaan vai pelkkää keksittyä tarinaa. Joka tapauksessa leffassa mennään leffan alkuajoista kovaa vauhtia kohti nykypäivää. ja muutamia erittäin hämmentäviä kohtauksia 2000-luvun leffafriikille, esimerkiksi se, miten käytännössä sinfonia orkesteri soittaa taustoja keskellä aavikkoa, siis siellä missä leffaa kuvataan. Toinen hämmentävä, mutta tavallaan uskottava asia oli kuolleiden kohtaaminen. Mitä sillä nyt niin väliä jos joku sattuu kohtauksessa oikeasti kuolemaan, oma vika. Kolmas, ei ehkä niin positiivinen kohtaus joka jäi ikävästi mieleen oli kohtaus, jossa kuvattiin uusien äänitekniikoiden kanssa, ja kohtauksessa kirjoillaan enemmän kuin nykypäivän nuoriso koulussa. Varmasti osa totuutta ja tärkeä osa leffaa, mutta alkoi kyllä ärsyttämään suunnattomasti. Loppu tälle kohtaukselle tosin sitten taas nauratti ihan ääneen.

Äänien osalta leffasta ei sitten ikävä kyllä paljon jäänyt kerrottavaa. Atmosta tässä leffassa ei ollut nimeksikään, olisi oikeasti kiva nähdä esim Atmos-viewerin kautta oliko oikeasti mitään, mutta äänet leffassa perustuivat lähinnä jatkuvaan musiikkiin, joka kyllä toki kuulosti suurimman osan leffasta ihan kivalta, mutta muuten Atmosta ei kyllä juurikaan ollut, toisaalta ei kyllä hirveästi ehkä tarvittukaan. Pari kohtausta, jossa ammuskeltiin äänet tulivat hienosti takaa ja sivulta, mutta siihen se sitten jäikin. Pannaamista ja mitään tilaääniä leffassa ei pahemmin kyllä ollut. Siitä johtuen piti jopa kahden tunnin jälkeen laittaa äänet hieman pienemmälle ja hakea ylhäällä ulvova koiranpentu leffaseuraksi, koska tosiaan äänistä ei nyt kovalla volyymilla saanut mitään lisää irti.

No, mutta loppukaneettina tämä ei kyllä nyt oikein osunut taas omaan genreen, ja jälleen yksi ”uusi” leffa, jossa en Brat Pitistä niin paljon tykännyt kuin vanhoista. Mutta siitäkin huolimatta yllättävän viihdyttävä leffa, ja vaikka kestikin yli kolme tuntia, missään vaiheessa ei käynyt edes mielessä, että en leffaa jaksaisi katsoa loppuun. Eli varsin kiva lauantai-illan viihdepläjäys sitten kuitenkin. 4K-levynä tätä ei kuitenkaan tarvitse enää hyllyyn hankkia.

Tänään oli vihdoin se päivä, kun piti mennä Itiksen Finnkinoon katsomaan se kauan odotettu John Wick leffa, eli uusin neljäs osa. Olin jo katsonut valmiiksi, että vihdoin sopiva ajankohta ja ehtisi vihdoin paikalle. No, eipä sitten tullut kuitenkaan mentyä. Nimittäin, oli jo varaamassa lippua kunnes karu todellisuus iski jälleen vasten kasvoja. Finnkinon premium lipun hinta 24,40 on aivan järkyttävän paljon, sanotaan sitten mitä vaan puolustukseksi. Joo kyllähän sitä voi selitellä, että salin rakentaminen maksaa, ylläpito maksaa, henkilökunta maksaa jne jne. Mutta itse olen vahvasti sitä mieltä, että jos John Wick tyyppinen leffa on pari viikkoa ensi esityksen jälkeen perjantain prime-timessa tyhjillään, niin jotain silloin ei ole kohdillaan: Tuossa iltapäivällä täyttöaste näytti olevan noin 13 prosenttia, siitä mitä siellä todellisuudessa oli en tiedä.

Jos lasketaan, että lipun hinta olisi vaikka puolet tuosta, olisko silloin asiakkaita kolme kertaa enemmän? Jos ajatellaan, että jokainen asiakas lisäksi jättää noin kympin per nenä herkkuihin, niin eikö tuo lyhyellä matikalla toisi enemmän firman kassaan? Vai eikö lippujen hinnoilla muka ole mitään vaikutusta asiakasmääriin? Vai onko tosiaan kannattavampaa näyttää leffoja tyhjille saleille kuin saada mahdollisimman paljon ihmisiä paikalle? Tätä samaa mietin paljon urheiluseuroihin liittyen, mutta monella on sielläkin ajatuksena, että lipun vaan pitää maksaa paljon, tuli ketään tai ei. Fakta on kuitenkin se, että kuluttaja lopulta päättää mikä on lipulle oikea hinta, ja tänään minulle 25 euroa leffasta oli aivan liikaa.

Kerrotaakoon tähän vielä lisäksi se, että paikallisen elokuvateatterin Prime saliin pääsen katsomaan kaikki leffat kympillä, sillä työpaikka avittaa hintaa hieman. Sen vuoksi en halua ostaa mitään Finnkinon neljän lipun pakettia, joka on voimassa puoli vuotta. Muutenkin tulee käytyä harvoin, niin miksi ihmeessä kävisin Helsingissä? Joskus kuitenkin olisi kiva käydä, kuten tänään katsomassa John Wick Imaxissa, mutta yksittäisen leffan hinta on aivan kohtuuton. Tähän varmaan joku vielä sanoo, että kyllähän esim. urheilutapahtumat maksavat saman verran, jep, mutta ne ovat jokainen täysin uniikkeja tapahtumia, jonka voit livenä nähdä tasan kerran. John Wickin voi ihmiset mennä katsomaan leffaan koska vaan, eli tämä ei ole ihan sama kuin konsertti tai peli. Ei siitäkään huolimatta, että nekin voi katsoa myöhemmin myös kotona nauhalta.

No, mutta tällä kertaa voidaan olla tyytyväisiä, että ei tullut mentyä, sillä korvikkeeksi tuli päädyttyä omaan huoneeseen, jossa tulikin sitten hieman yllättäen nähtyä aivan loistava leffa, josta en ollut ennen kuullutkaan. Päädyin nimittäin selailemaa nopeasti taas Netflixin tarjontaa ja sieltä vastaan tuli Gray Man niminen Dolby Atmoksella varustettu toimintaleffa. Ensinnäkin juoni, loistava! Leffa antoi monta kertaa ymmärtää, että nyt leffa loppuu, mutta taas uusi käänne ja leffa jatkuu. Lopulta sitä oikein odotti, että leffa ei loppuisi ollenkaan, sillä uusi juonenkäänne pyöräytti taas lisää kierroksia leffaan. Tälläistä sattuu aika harvoin kohdalle, mutta reilun parin tunnin leffasta huolimatta tätä olisi voinut jatkaa vielä toisetkin pari tuntia ihan helposti. Lisäksi kun esimerkiksi Ryan Gosling oli leffassa aivan fantastinen, ei jäänyt tänään kyllä Court Gentry yhtään John Wickiä heikommaksi. Chris Evansin rooli Lloyd Hanssenina oli myös todella loistava, vastaavia rooleja on leffoissa ollut paljon, mutta harvoin näkee mitään samalla niin vakuuttavaa ja uskottavaa, mutta kuitenkin niin hauskaa ja epätodellista. Eikä unohtaa sovi myöskään muita rooleja, esimerkiksi kaikki kolme naispääosaa olivat kaikki todella todella vakuuttavia rooleja.

Itselleni loistavaan leffaan ei kuitenkaan päästä vielä ihan näin helpolla, vaan lisäksi leffan äänet olivat heittämällä parasta mitä aikoihin, jos koskaan on tullut kuultua. Tämä oli varmasti nyt ensimmäinen kunnon Atmospätkä uusilla surroundeilla ja kyllä se vaan kuulostikin sitten uskomattoman hyvältä. Äänet kohdistuvat tilaan uskomattoman tarkasti, mitkään äänet huoneessa ei kuulosta häiritsevän kovilta, vaan kaikki on täydellisen tasapainossa. Trinnovista olen haaveillut pitkään, mutta mitä se voi tehdä vielä paremmin? Joo, varmasti voi ja paljon, mutta onhan tämä nyt aivan mahtavaa nytkin. Toki pitää muistaa, että nyt myös huoneessa ulisee neljä valtavaa Marty, joka ei missään tapauksessa lisännyt niinkään basson voimaa, vaan tasoitti sen niin hyväksi, että bassoa ei tavallaan edes enää huomaa, se vaan kuuluu täydellisesti kokonaisuuteen. Niin tässäkin leffassa, kun paukkui niin paukkui kovaa, mutta muuten kaikki on täydellisessä tasapainossa. Lisäksi kun leffan raita tässä leffassa striimistä huolimatta oli aivan älyttömän hyvä, niin tämän voisi katsoa vielä monta kertaa uudelleenkin. Tosin, levylle tämä kyllä pitäisi ehdottomasti saada, saisi hyvän demolevyn Atmokseen, subbareille ja ennen kaikkea surroundeille.

Kaiken tämän lisäksi kun leffa oli vielä todella upeasti leikattu ja kuva muutenkin tarkka, kirkas ja nautinnollinen, niin kyllä leffailta tänään hipoi täydellisyyttä. Leffa oli vauhdikas ja tosiaan upealla leikkauksella saatu erittäin viihdyttäväksi ja nautinnolliseksi. Aikalailla täydellinen esimerkki siitä millä mennään top-listalle!Katsokaa itse ja olkaa vapaasti eri mieltä, voin silti suositella.

Memory leffaa on tullut katselua triimauspalveluissa jo jonkin aikaa, mutta aina se vaan on jäänyt katsomatta. Nyt kuitenkin se tuli vastaan kun piti taas jotain katsottavaa etsiä Netflixin puolelta. Liam Neesonilta on tullut nähty todella paljon hyviä leffoja ja herra se jaksaa niitä edelleen painaa, ja miksi ei jaksaisi, hyvässä vedossahan herra edelleen näyttäisi olevan. Memory leffana muutenkin upposi varsin hyvin. Juoni oli jossain mielessä fressi, ja vaikka nyt sinällään ei ehkä mitään mullistavaa vastaan tullutkaan, niin kuitenkin hyvin rakennettu juonikuvio, ja avautuu oikku hiljaa loppua kohden. Leffa on sopivan pitkä parituntinen ja tällä kertaa meni taas aika kuin siivillä. Muutamia hahmoja etenkin tuolla poliisijohdossa oli hieman vaikeaa ottaa tosissaan, mutta ei ne nyt sentään koko leffaa saaneet pilattua. Ei nyt vaan jotenkin roolitus ollut oikein onnistunut kaikilta osin. Guy Pearcesta taas tuli jatkuvasti mieleen Brad Pitt jossain uusissa leffoista, joista en erityisemmin ole pitänyt. Vanha Pittihän nyt on pelkkää timanttia, mutta se on sitten toinen tarina.

Äänien osalta leffassa ei ollut hirveästi mitä tarjota, mutta toisaalta ei ehkä ollut taas hirveästi tarvekkaan, etenkin kun kaikki laukauksetkin ammuttiin lähinnä vaimentimella. Tästä kuitenkin hyvällä aasinsillalla päästää seuraavan asiaan. Jokin aikaa sitten jenkeissä nimittäin julkaistiin levy, jolla pitäisi olla mahdollista kalibroida korvakuulolta leffahuone viimeisen päälle kuntoon. Tämä on itseäni sinällään hieman ihmetyttänyt, sillä äänikorvaa ei itseltäni niin paljon löydy että voisin tuohon luottaa, laitteet ja mittarit ovat vielä saaneet suosiolla sen osan hoitaa. Levyllä on kuitenkin hyvin monipuolisesti erilaisia äänipätkiä, taitaa olla päälle 150 yhteensä ja lisää pitäisi vielä tulla. Levyä on mahdollista ostaa joko ihan fyysisenä tai sitten digitaalisena. Itse olin ensin pitkään ostamassa ihan levyä, mutta sitten kun aloin asiaa enemmän miettimään, niin kaikki levythän on nytkin jo menossa koneelle digitaaliseen muotoon, niin miksi kerätä lisää levyjä hyllyyn. No silti, suurin syy varmasti oli myös hinta, sillä sen lisäksi että levy maksaa enemmän, niin päälle olisi tullut vielä aika kovat toimituskulut, ja varmaan vielä alvit ym lisäksi. Nyt levylle tuli hintaa 79 euroa, sillä sivuilta sai vielä koodilla ”save15” viidentoista prossan alennuksen. Hintaa siis tuollakin, mutta on se levy myös aika uniikki.

Mitä tuo levy sitten pitää sisällään. Eli levyn avulla on mahdollisuus testata mm. onko kaiuttimien johdot oikein päin, onko kaiuttimien viiveet asetettu oikein, tai mitkä ovat järjestelmän oikein crossoverpisteet millekin kaiuttimelle. Levyn käyttäminen vaatii vielä jonkin verran opettelua, eli ihan suoraan paketista siitä ei välttämättä kyllä saa mitään sen suurempaa irti. Aiheeseen löytyy kuitenkin hyvät youtube-ohjeet ja lisäksi paketin mukanakin tulee tarkat ohjeet levyn käyttämiseen. Sinne asti en ole vielä tosin itse päässyt, vaan lähinnä vain leikkinyt levyllä. Ja leikittävää levyltä kyllä löytyykin. Sillä välin kun odottelen lottovoittoa, jolla voisi ostaa huoneeseen Trinnovin ja sen mukava tulevan Atmos-viewerin, niin tämä levy saa toimia korvikkeena. Levyltä nimittäin löytyy vähän vastaavalla idealla toimiva työkalu kuin mitä Atmos-viewer. Atmos-viewer Trinnovissa toki siis näyttää esim. leffoista visuaalisesti missä kohtaa huonetta ääni liikkuu, kun tähän levylle on taas vastaavasti rakennettu valmista materiaalia, jonka avulla on mahdollista testata miten omassa huoneessa ääni liikkuu, miten tarkasti objektit huoneessa toimivat ja ylipäätään testata miten hyvin huone toimii.

Tämä on oikeasti aika kiva työkalu ja muutamia havaintoja omastakin huoneesta tuli heti tehtyä. Ensinnäkin ensimmäinen havainto on se, että Diraclive toimii aivan loistavasti, ja huone on erittäin hyvin ja tarkasti kalibroitu. Toinen havainto, jonka tuon levyn avulla tein on se, että kattokaiuttimien paikka ei ehkä ole aivan täydellinen, tai sitten niitä ehkä pitäisi olla vielä pari lisää, joka luonnollisesti Arcamilla ei onnistu. Kun ääni liikkuu kuvassa takaa etu-yläkulmaan, tulee ”seinä” tavallaan vastaan tosi aikaisin, koska ns. etukattokaiuttumet ovat varsin edessä. Toisaalta, onko ne oikeassa paikassa tai voiko niitä tällä setupilla korjata, ehkä ei, ja ehkä ei ole edes tarvetta, mutta niiden korjaamiseen vaadittaisiin sitten taas isompia toimenpiteitä. Tämä käytännössä tarkoittaisi neljää tai kuutta uutta DIYSounggroupin kaiutinta ja koko katon tekemistä uusiksi, tällä hetkellä siis ei kiitos.

Mutta varsin mukavasta työkalusta on siis kyse, onko se sitten hintansa arvoinen on toinen kysymys. Jos kuitenkin miettii, että tavallinen Dolby-Atmos Demo-levy maksaa aika lailla saman verran, niin kyllä tämä siihen nähden on hintansa arvoinen. Normaali Atmos-demolevy on kuitenkin lähinnä vain valmiita demoja ja leffapätkiä, joten onhan tämä siihen nähden huomattavasti monipuolisempi. Testailut kuitenkin varmasti tämän kanssa jatkuu ja lisää tarinaa aiheesta varmasti tulevaisuudessa myös blogissa.

Kolmaskin John Wick tuli sitten katsottua samaan putkeen ja nyt siis ainakin teoriassa ollaan valmiita neljänteen. Olen tässä tosin hieman katsellut milloin sen ehtisi katsomaan ja vaikuttaa että leffa on hyvin jo tippunut alempiin saleihin, joten voipi olla että tällä kertaa John Wickkiä sitten odotellaankin saapuvaksi kotiin. Mielenkiintoinen leffa olisi varmasti ollut ja etenkin leffassa nähtäväksi, mutta katsotaan nyt..

Kolmas osa tai ainakin pätkiä siitä on tullut katsottua useaan kertaa, ja kyllähän se tälläkin kertaa ihan hyvin maistui, vaikkakin vaati ehkäpä sen pienen tauon, sillä eihän leffa sinällään ole mihinkään muuttunut, eli ammutaan edelleen kaikkea mikä liikkuu, vaikkakin tässä ehkä hieman enemmän myös ihan aseettomia kaksintaisteluja. Täytyy todeta, että miesten kestävyys alkaa näissä kyllä olla jo aika huimaa luokkaa, enkä puhu nyt vain Herrasta itsestään, vaan kyllä alkaa vastustajienkin kestävyys olemaan aika huimaa luokkaa.

Juonellisesti leffa oli taas toisen jälkeen ehkä hieman parempi, ja ihan selkeästi jatkumoa ja saagan viemistä neljänteen osaan, siksi neljäskin olisi kyllä ihan kiva nyt mennä katsomaan. Tykkäsin tästä ehdottomasti enemmän kuin toisesta, mutta en ehkä kuitenkaan ihan yhtä paljon kuin ekasta. Äänethän nyt ovat aivan huippua ja aseiden äänet ovat enemmän kuin vakuuttavia. No, mutta ei tästä nyt sen enempää, eteenpäin sanoi mummo lumessa.