Kun aloitin blogin kirjoittelun parisen vuotta sitten ajattelin lähinnä että kirjoittelen itselleni muistiinpanoja leffoista, joita on tullut katsottua. Ottaen tuon huomioon tuntuu uskomattomalta, että leffoja ja päivityksiä on nyt jo takana kuusi sataa, ja mikä olisikaan parempi päivitys tähän juhlapäivään kuin leffa, joka menee heittämällä jokaisen top listan kärkeen. Ja tuo leffahan on tietysti uusi Top Gun, joka tuli eilen nähtyä aivan tyhjässä Biorexissä Porvoossa. Ihmiset eivät ole vieläkään löytäneet tietään takaisin teattereihin, mutta silti täytyy myös myöntää, että sunnuntai klo:20.00 ja Suomen lätkäjoukkueen MM-Finaalilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa.

Ensimmäiseksi täytyy yhtyä kaikkiin niihin artikkeleihin ja kommentteihin, joita tästä leffasta on tullut luettu. Leffa on suorastaa loistava, täydellinen. Ennen leffaan meno kannattaa kuitenkin katsoa ensimmäinen osa vuodelta 1986, jotta leffaan pääsee kunnolla kiinni. Kyllä leffa varmasti olisi hyvä ilmankin, mutta ehdottomasti upeasti sidottu tuohon vanhaan ja leffa todellakin on malliesimerkki siitä mitä jatko-osien tulisi olla. Tästä ei tullut tylsää ratsastusta vanhoilla meriiteillä, vaan todellinen helmi. Rooli ja näyttelijät olivat loistavia, ja se mistä ennen kaikkea tykkäsin todella paljon oli se, että vaikka leffa oli todella koukuttava ja jännittävä, niin juonta ei kuitenkaan oltu rakennettu minkään maailman pelastamisen varaan, vaan enemmänkin kuvattiin hienosti vain yhtä yksittäistä lentäjien vaativaa operaatiota.

Sitten niihin leffan ääniin. Edelleen varmasti toistan itseäni, mutta edelleen koen, että Biorexin Prime salissa joko äänet ovat liian hiljaisella, tai sitten jotain vaan puuttuu. Salissa oli meidän lisäksi eilen vain yksi tyyppi, joten mietin jopa että olisin pyytänyt ennen leffaa hieman lisää volyymiä, mutta enpä pyytänyt. Leffan äänet ovat parasta mitä leffassa on koskaan kuultu, mutta tässäkin tapauksessa odotan leffan saamista levylle ehkä enemmän kuin mitään muuta leffaa koskaan. Ja edelleen, äänet ovat Biorexin Prime salissa loistavat, mutta hieman lisää poweria jään taas kaipaamaan. Itseasiassa mietin, että tämä on pakko käydä vielä testaamassa myös Finnkinolla, sen verran hyvä leffa ja vertailukohta olisi kiva saada!

Luin useammasta paikasta hieman ennakkofiiliksiä uudesta Top Gun leffasta ja aika monessa niistä mainittiin, että olisi hyvä katsoa tuo ensimmäinen osa pohjalle, joten tein sitten työtä käskettyä ja katselin tuon kotona uudelleen. Leffaan pitäisi mennä huomenna, joten siitä sitten lisää fiiliksiä tulossa huomenna. Mutta joka tapauksessa tämä tuli nyt katsottua uudelleen, hirveän kauaahan siitä viime kerrasta ei ole, ja sekin päivitys täältä blogista kyllä löytyy. Vaikka leffa ja juoni on tuttu, niin pitää tunnustaa että ihan hyvä oli tuli katsottua, onhan nyt sitten hyvässä muistissa huomenna.

No, eipä sitten mennyt ihan nappiin tämä leffan katselu tänään. Laitoin ensin leffan pyörimään ja ihmettelin hieman, että kovin oudolta kuulostaa äänet. Sitten kun asiaan tarkastelin hieman tarkemmin, totesin, että atmoshan ei ole lainkaan päällä, eli vahvistimen asetuksista päällä Neural:x, joka ei luonnollisesti ole hyvä valinta jos leffassa on Atmos äänet jo itsessään. Eli Atmos päälle ja kaikki hyvin, vai oliko sittenkään. Jotenkin leffa edelleen vaikutti aavistuksen vaisulta, mutta empä sitä sitten sen enempää jaksanut miettiä, kunnes totesin leffan jälkeen ottaessani levyä asemasta, että eihän mulla edes ollut UHD-levy sisällä, vaan ainoastaan bluray. Eipä siinä, ihan hyvältä leffa silti näytti ja kuulosti, joka isolta osalta on tuon Panasonicin ansiota, joka skaalaa blueray materiaalikin todella näyttävästi. Vähän tekis siis mieli katsoa huomenna vielä uudestaan, mutta antaa olla.

Leffahan on ihan loistava, mutta vielä paljon korkeammalle nousee leffan musical score, joka on pelkkää timanttia alusta loppuun. Tämä vaan jotenkin on aina sellainen leffa, joka saa todella hyvälle mielelle, eikä leffaan todellakaan kaipaa mitään muuta tai lisää. Sanomattakin on selvää, että huomista leffaa odottaa todella todella paljon!

Ai niin, ja leffasohvakin on osittain valmis, hieman vaatii vielä viilaamista, mutta kivalta se nyt jo näyttää.

Blogistin elämä on välillä vaikeaa ja välillä aika köyhää. Nyt on tullut ehkä pisin tauko ikinä tämän blogin kirjoittamisessa, mutta ainahan sitä voi koittaa jotenkin selitellä. No ensimmäinen selitys tietysti on se, että koko blogi perustuu siihen, että blogia kirjoitetaan vain silloin kuin katsotaan leffaa. No siitä olen kyllä pitänyt aina kiinni, mutta välillä tämä kirjoittaminen on silti viipynyt, ja tämä Valet leffa tulikin katsottua jo viikko sitten, eli näin pitkään ei kirjoittaminen leffan jälkeen ole ikinä kestänyt. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin vähän niin kuin urheilua, mitä vähemmän sitä tekee, sitä suuremmaksi se kynnys aloittaa aina kasvaa. Tässä kuitenkin asiaa aiheesta Valet ja vähän muutakin.

Eli viikonlopulle piti keksiä jotain hiljaista katsottavaa, ja tällä kertaa valinnaksi tuli Disney Plus palvelusta Valet niminen leffa, joka kertoi hotellin parkkeeraajasta, tuli vahingossa koko maailman tuntema poikaystävä. Kyseessä siis romanttinen komedia, leffatyyppi jota en ole pahemmin viime aikoina kyllä kuluttanut, tai siis oikeastaan ollenkaan tämän blogin aikana. Tässäkin leffassa ensinnäkin ajatus oli, että katsotaan nyt hetki, ei ehkä jaksa katsoa loppuun, mutta ei sen sitten niin väliä. Samoin koko leffan ajan vain mietin, että missä vaiheessa lopetan ja menen nukkumaan, mutta jotenkin leffa sitten kuitenkin koko ajan painosti jaksamaan ja hyvähän leffa tämä sitten lopulta oli, ei mitenkään kliseinen ja sata kertaa nähnyt, vaan oikeasti ja aidosti jotain uutta. Hyvä leffa ja hyvä että tuli katsottua.

Millä muulla tätä taukoa sitten voi selittää, no yksi ainakin on se, että jokin aikaa sitten myynnissä ollut leffasohva tuli myytyä. Minuun otti eräs tyyppi yhteyttä toisen myynti-ilmoituksen kautta ja kysyi että onko sohva jo myyty. Kerroin ettei ole tällä hetkellä myynnissä mutta voin kyllä myydä, ja lopulta siitä sitten saatiin kaupatkin tehtyä. No se sitten taas tarkoittaa sitä, että pitkään suunniteltu ja odoteltu uusi leffasohvaprojekti oli valmis alkamaan ja alkoi. Nyt siis on uutta sohvaa väännetty tilalle, ja toivottavasti sen kanssa päästään tänään jo pitkälle, jollei nyt ihan valmiiksi.

Myös leffateatterissa kutkuttelee kovasti uusi Top Gun leffa, mutta sitä ennen pitää ehkä laittaa vielä uudelleen katseluun se vanha, sehän hyllystä löytyy UHD levyltä, onneksi. Yksi uusikin levy tuli taas tilattua, eli vihdoin hyllyä tulee täydentämään myös 4k versio Fury-leffasta, jota odotan muuten aika paljon! Eli nyt takaisin autotalliin, ja siitä sitten leffahuoneeseen uuden sohvan kanssa tai ilman..

Noniin, sitä piti sitten jakaa muutama Jussi-palkinto taas ennen kuin tämän leffan sai itse katsottua. Onhan tämä nyt ollut alusta lähtien selvää, että tämä tulee jossain vaiheessa nähdä, mutta jotenkin koko ajan ollut sellainen fiilis, että tämä leffa tarvitsee osakseen tietynlaisen fiiliksen ja ajankohdan. Onhan niitä ennenkin tullut nähnyt yhdessä tilassa tapahtuvia hyviä leffoja, mutta liian usein myös ihan liian tylsiä sellaisia. Olisiko tämä leffa kiinnostanut niin paljon, jos ei olisi ollut suomalainen, lähtökohtaisesti en usko.

No mutta jos aloitetaan siitä, että leffa ei sitten kuitenkaan tapahtunut vain yhdessä paikassa, vaan kuvauspaikkoja ja kohteita olikin useita. Leffa oli alusta jokseenkin tylsistyttävä ja hidas, mutta jotenkin sitä kuitenkin koko ajan oli sellainen fiilis, että kyllä tämä tästä vielä lähtee. No, ehkä alun epäilyt liittyivät myös osittain ainakin Ljohaan, jonka rooli alussa oli kuvattava ja sai pahan olon aikaan, en olisi halunnut katsoa tuollaista tyyppiä koko leffaa. Mutta onneksi, siitä ei ollutkaan kyse, vaan koko leffa perustui johonkin ihan muuhun, todelliseen ihmisyyteen ja syvällisiin hahmoihin, joista sekä Ljoha ja Laura oli olivat molemmat loistava osoitus. Asenne leffaa kohtaan parani koko ajan leffan edetessä, ja samalla kuin leffa itsessään parani, parantui myös juoni ja roolihahmot. Loppu, oli pelkkää timanttia, ja vaikka se olikin arvattavissa, iski se syvälle suoraan sydämeen, haista vitu!

Yksi mielenkiintoinen asia leffassa oli sen äänet, jotka olivat autenttisuudessaan huimaavat. Juna kuulosti juuri siltä kun juna kuulostaa, koko ajan oli fiilis, että olisi itse tuossa junassa mukana, ja kaikki oli tehty äänien osalta todella tarkasti ja aidosti. Tila, pannaus, kaikki vaan toimi enemmän kuin hyvin, eikä nyt sinällää dynamiikkaakaan puuttunut, vaikka leffa ei mikään toimintaleffa todellakaan ollut. Kaikesta tästä lopputuloksena, loistava elokuva, loistava kotimainen elokuva ja jokainen Jussi siitä täysin ansaittu. Näitä lisää kiitos!

Tämä kirjoitus jäi kiireessä viikonlopulta kirjoittamatta, mutta tosiaan, viikonloppuna tuli sitten katsottua myös toinen osa Batman Trilogiaa, eli Dark Night. Tämä on ehkä kuitenkin se kaikista paras näistä kolmesta, etenkin, koska Joker on aivan sairaan hyvä hahmo, ja Heath Ledger kaikesta tragediastaan huolimatta tässä todella loistava. Leffassa on muutenkin paljon hyvää, ja pakko sitä vaan on taas todeta, että kyllä Batman ja ylipäätään Chirstopher Nolan vaan rokkaa minulle.

Luonnollisesti toinen valtava juttu tässä leffassa oli taas äänet, eli kun tämän trilogian nyt sain levylle, niin kyllähän sitä piti hieman myös testailla. Ajatuksena oli katsoa puoli leffaa levyltä, ja sen jälkeen vaihtaa Apple store striimiin, jossa siis myös omistan tämän saaga. Ja kyllä, se kokeilu loppui aika nopeasti, ehkä noin varttin verran leffaa jaksoin striiminä katsoa, kunnes totesin, että ei vaan striimillä riitä potkua. Volymeä piti korottaa kymmenen pykälää, eikä sekään vielä nostanut dynamiikkaa sinne päinkään. En tiedä miten tätä nyt kuivasi, mutta ei vaan todellakaan kuulosta samalta, kaikki leffamaisuus hukkuu kun näitä pääsee rinnakkain vertailemaan.

Loistava leffa siis, vaikka hieman nyt kaikkea säätöä taas leffan välissä olikin. Nautin kuitenkin joka hetkestä, ja kyllä tämän voi katsoa uudelleen ja uudellee, sitä ennen kuitenkin kolmas osa, ja uusin, ensin striiminä, ja sitten tietysti UHD-levyllä!