Mummy Returns ja uudet tuolit

Olen koittanut blogini alusta lähtien pitää kirjoitukseni mahdollisimman luettavan pituisina, mutta nyt en ole aivan varma mitä tuleman pitää. Toisaalta, jos sanat eivät riitä asioita kuvailemaan niin voiko niistä sitten pitkästi edes kirjoittaa. Olen myös päättänyt jo blogini alusta lähtien, että blogin henki on, että kirjoitan kun katson leffan, myös tuosta olen halunnut pitää alusta lähtien kiinni, ja siksi tässä on nyt ollut muutaman päivän tauko. Tuo tauko on johtunut ennen kaikkea kahdesta syystä ensimmäisen on luonnollisesti ollut kova kiire, paluu leipätyöhön ja toisaalta muu aika onkin aika tiiviisti nyt mennyt tuolien viimeistelyssä. Toisaalta, mahdollisuutta katsoa leffoja ei ole nyt muutenkaan ollut, sillä sillä samalla remontissa on ollut myös etuseinä, jonka vuoksi koko kangas oli hetken aikaa irroitettuna.

Vanhaa etuseinää, valkokangas jo irti.

Mennäänpä siis ensimmäisenä tuohon etuseinään. Etuseinän korjaaminen on ollut mielissä jo pitkään, mutta nyt kun huone muutenkin oli käytännössä käyttökelvoton, niin päätin ottaa tuonkin työnalle. Toki toisena syynä myös se, että tuoli projekti oli muutaman päivän jäissä nahkoja odotellessa. Etuseinän korjaamisessa oli ennen kaikkea muutama tarkoitus. Ensinnäkin nostaa skriiniä niin ylös kuin mahdollista, jotta takarivin uusilta tuoleilta olisi mahdollisimman esteetön näky eturivin yli ruudulle. Skriini on ”tippunut” liian alas lähinnä tuon aspect ratio rakennelman vuoksi, joka nyt sitten tuli myös laitettua uuteen uskoon ja rakennettua kirjaimellisesti alusta lähtien uudelleen. Nyt se toivottavasti toimii niin kuin pitäisi, mutta se selviää vasta ensi viikolla kun saan siihen ohjaimen joka toivottavasti toimii.

Uusi mekanismi ja moottori ohjaamassa aspect ratiota.

Kolmantena syynä etuseinän korjaamiseen oli kaiuttimien nostaminen avistuksen ylemmäs ja muutenkin sen rakennelman vahvistaminen. Nyt kaiuttimet myös edessä ovat aika optimaalisella tasolla ja subbari väljästi niiden alapuolella. Jos kaikki toimii, olen enemmän kuin tyytyväinen tähän muutoksen. Valoja en siihen nyt saanut, enkä tiedä tulenko niitä koskaan järkevästi edes saamaan. Toisaalta, en tiedä onko niille välttämättä edes tarvetta, aika näyttää. Skriini on nyt joka tapauksessa korkeammalla, isompi ja näyttää paremmalta kuin ennen.

Korjattu etuseinä kaiutin tasojen osalta.

Tuoliprojekti on nyt kuitenkin ollut se juttu tässä ja se on nyt käytännössä valmis. Kahden uloimman kuppitelineen valojen kanssa on vielä pieni ongelma ratkaistavaksi, mutta katsotaan miten se ratkeaa. Ongelmana on, että niitä piti hallita pää holdereiden napeilla, mutta uloimpien cup holdereiden johdoille ei ole vastakappaletta. Toivottavasti tämäkin asia vielä selviää tästä. Muuten tuolit ovat valmiit ja tänään olisi siis aika ensimmäisten testien. Sitä ennen kuitenkin piti vielä tehdä hieman äänien kalibrointia.

Puhuin jo hieman aikaisemmin näiden tuolien vaikutuksesta ääneen ja miten huone jotenkin tuntui hieman avarammalta. Odotin siis mielenkiinnolla mitä REW:in ja UMIK:in mittaukset näyttävät. Ensimmäiset mittaukset olivatkin sitten suurempi yllätys kuin osasin kuvitellakaan. Odotin äänien parantuvan, mutta vasta uusien säätöjen jälkeen, odotin subbarien olevan nyt hyvinkin eri tasolla. Kysessä kuitenkin aivan eri massa ja muoto kuin aikaisemmin, lisäksi mittauspaikkakin on varmasti muuttunut. Siksi yllätys olikin suuri, äänet olivat balanssissa jopa paremmin kuin ennen. Mietin useaan kertaan, että mikä nyt ei täsmää, mutta yhtään siitä en keksinyt. Lopulta siis päätin luottaa mittauksiini ja todeta, että subbareille ei tehdäkään mitään. Dirac luonnollisesti piti kalibroida uudelleen, olihan pääkaiuttimetkin vaihtaneet nyt paikkaa. Se sisään, ja testaamaan.

Tässä tuloksia pelkän tuolien vaihdon jälkeen, uskomattoman suoraa viivaa vaikka mittauspaikka ja huone muuttunut.

Selkeästi jollain muullakin oli ollut leffahuonetta ikävä, joten muksut valtasivat uudet tuolit ja huoneen ensimmäisenä. Päätin siis itse käydä vielä hakemassa hieman leffaherkkuja ja vasta sen jälkeen oli oman leffan aika. Leffaksi Mummy Returns, eli Mummy-sarja jonka jokunen viikko sitten hankin ja aloitin. Toinen osa oli aavistuksen tylsä ja jotenkin hieman päätön. En tiedä oliko ensimmäisen osan juoni yhtään sen kummallisempi, mutta tässä nyt pyörittiin taas jotenkin hieman paikallaan. Leffasta tulikin siis jotenkin luokkaa päätöntä viihdettä, mutta sitten tulee iso MUTTA!

Näillä mennään, eli Diracin jälkeen subbarien käyrät.

Ne tuolit! Voi luoja sentään, tässä kohtaa päästään siihen missä sanat eivät riitä enää kuvailemaan tunnetta miltä tuossa tuolissa istuminen tänään tuntui. Joo tuolit ovat varsin mukavat ja onnistuneet istua, oman tuolini niskatukea pitää tosin vielä hieman säätää. Kuppitelineet ovat kivat, aivan varma en kuitenkaan ole että kuinka paljon tuo jäähdytys juomaan oikeasti vaikuttaa, mutta ovathan ne tyylikkäät. Ledit toimivat, itseasiassa ledit olivat päällä jopa lähes koko leffan ajan, himmeimmällä ne eivät juurikaan häirinneet leffan katsomista. Erittäin hyvä, vaikka eihän niitä välttämättä ole tarkoitus leffan aikana päällä pitääkään. Toki tähän tuolien tuomaan fiilikseen vaikuttaa paljon myös se vaiva ja aika jota niiden tekemiseen on käytetty, mutta sekään ei vielä ole se iso MUTTA!

Valmista tuli.

Yksi iso osa tätä projektia oli alusta lähtien testata Butt Kickereitä, joita en ole siis tuolissani ikinä ennen saanut kokea. Ja voi luoja mikä laite!! En olisi ikinä uskonut mitä nuo kaksi pientä nyrkin kokoista noin satasen arvoista laitetta voi leffakokemukseen tuoda. Olen joskus sanonut että MiniDSP on parasta mitä leffahuoneeseen voi ikinä hinta-laatu- suhteeltaan saada, mutta nyt on pakko tuota kantaa miettiä hieman vielä uudelleen. Huoneessa on edelleen kaksi PB-16 ultraa ja Butt Kickerien testaaminen ilman niitä tulee varmasti vielä jossain vaiheessa eteen, mutta tänään Butt Kickerit loivat tilaan jotain niin uskomatonta, että aloin jo miettimään mitä teen subbareilla ollenkaan.

Nämä pienet kaverit yllättivät oikein kunnolla. Todellisuudessa ne ovat tällä hetkellä tosin samassa kohdassa korokkeen etuosan puolella.

Kokemus oli aivan sanoin kuvailematon, ja tuota tunnetta korostaakseni laitoin ne vielä vartiksi kesken leffan pois päältäkin. Jep, enkä muuten enää laita, ikinä! Jotain olen huoneeseeni kaivannut, ja tämän päivän jälkeen lähinnä vain mietin, että onko isoissa leffasaleissakin jossain Butt Kickerit? Nyt vihdoin se todellinen leffateatterifiilis on myös omassa huoneessa, tai oikeastaan vielä monta kertaa parempana. Butt Kickerit ovat jotain paljon parempaa kuin osasin edes kuvitella. Ne ovat loistavasti synkassa, eivät hetkeäkään häiritse tai tunnut ulkopuoliselta vaan päin vastoin, täydentävät leffakokemuksen paremmin kuin mikään koskaan. Pientä säätöä ja kokeilua varmasti vielä vaatii, mutta ällistyttävä lopputulos jo nyt. Ehkä nyt pitää lopettaa, näistä varmasti tulee lisää myös myöhemmin.

Leffaharrastus on kuitenkin tänään taas ottanut monta askelta eteenpäin ja tämä harrastus nyt vaan on hauskaa. Eikä siis ainostaan se mitä korvilla kuulee ja silmillä näkee, vaan ennen kaikkea se kuinka huomaa taas käytänössä omien käsien aikaansaannoksia. Kiva kun voi itse tehdä, ja näiden tuolien takana seison nyt kyllä aivan sata prosenttisesti. Loppuun pitää myös todeta, että en edelleenkään oikein syttynyt tästä leffasta, ja vaikka siinä oli vielä DTS:X äänetkin, niin leffatyyppinä tämä ei varmasti ollut parasta mahdollista äänien osalta. Siitäkin huolimatta äänet leffassa olivat tänään heittämällä parasta mitä olen ikinä kokenut, isolta osalta Butt Lickerien tuoman lisän vuoksi, mutta tämän enempää ei voisi odottaa sitä päivää kun esimerkiksi Blade Runner, Hobbs and Shaw, 1917 tai Top Gun pärähtää ruudulle!

Tuolta vielä video tuoliprojektista! https://www.facebook.com/Leffafriikkicom-102572474552797/

My Spy

Sitä alkaa kesä niin uhkaavasti loppumaan, että ensi viikolla pitäisikin sitten taas palata työelämään ja leffojen katselu alkaa taas siirtyä iltoihin ja viikonloppuihin. Pitkän tauon jälkeen on aivan mahtavaa palata jälleen töihin, mutta toisaalta myös kevät ja kesä ovat olleet erityisen antoisaa aikaa etenkin leffojen osalta. Leffatuoliprojekti ehdottomasti kruunaa koko kesän, mutta vaikka maali jo häämöttääkin, niin tehtävää vielä riittää. Valitettavasti tuolien osalta tilanne kuitenkin on nyt se, että vaikka kuinka kovasti olisin halunnut projektin maaliin ennen töiden alkamista, niin pahalta näyttää. Jos nyt ei mitään ihmettä tapahdu, niin näyttää pahasti siltä, että loput keinonahat saapuvat perille vasta ensi viikon alussa. Kaikki muu mitä voi tehdä on nyt oikeastaan tehty, eli projekti ei valitettavasti tästä enää etene ennen nahkojen saapumista. Sen jälkeen kun ne saapuvat, nahkojen asennus keskikonsoliin ja koko paketin kasaaminen enää edessä.

Lopputulos vaikuttaa enemmän kuin hyvältä, mutta sitä pitää nyt kuitenkin vielä hetki odotella. Sen verran nyt kuitenkin piti ottaa varaslähtöä, että ensimmäinen leffa uudessa, omassa keskituolissa tuli tänään katsottua. Sekään ei ole vielä oikein toiminnassa ja niskatukikin on irti, mutta sen verran siinä uskaltaa istua, että leffan voi katsoa. Ja rehellisesti sanottuna ero tuntuu nyt jo kuin yöltä ja päivältä. Tässä muutamia lyhyitä havaintoja: Tuolissa on erittäin hyvä istua, se on tukeva, mutta pehmeä. Mikään ei paina ja hyvän asennon löytää aika helposti. Kylkiasentoa ei oikein vielä tullut testattua johtuen olosuhteista. Niskatuki vaikuttaa täydelliseltä, kunhan sitä saa vielä sentin pari ylemmäksi, joka siis toteutuu kun sen laittaa kiinni. Myös jalkatuki vaikuttaa pehmeältä ja mukavalta.

Yksi asia kuitenkin alkoi mietityttämään todella paljon. Kuinka paljon tuoleilla voi olla vaikutusta itse huoneen akustiikkaan? Toki tällä hetkellä huoneessa on vain oikeastaan yksi kolmesta tuolista ja käsikonsolitkin puuttuu, mutta siitäkin huolimatta tai juuri siksi huone vaikuttaa todella paljon avarammalta kuin aikaisemmin. Ymmärrän, että kahden massiivisen tuolin poistaminen huoneesta varmasti vaikuttaa jotenkin, mutta voiko se vaikuttaa näin paljon? Asetuksetkaan toki Diracissa ei ole tällä hetkellä enää täysin kohdillaan, mutta jotenkin erilaiselta huone kuulostaa, paremmalta. En malta millään odottaa kun saan sohvan valmiiksi ja pääsen hieman mittailemaan. Luulen, että tulokset saattavat olla aika yllättävät, kaksi isoa joustinpatjaa poikittain keskellä huonetta luovat aivan varmasti kuitenkin jo oman makunsa ääneen. Pitääkö jopa subbarien paikkaa vielä vaihtaa? Joka tapauksessa odotukset sen kuin kasvavat, tulisi nyt jo ne nahkat!

Leffaksi tänään pitikin sitten tällä alustuksella valita jotain ”mikä ei mene huoneen takia hukkaan”. Kriteerit siis oli, että jotain millä ei ole järin suuret odotukset, mutta toisaalta kiva katsoa äänillä. Leffaksi valikoitui Netflixin odottavien listalta My Spy, joka osoittautuikin juuri toiveiden mukaiseksi. Leppoisaa toimintaa, komediaa tässä kai pääasiassa oli tarkoitus tehdä, mutta aivan napakymppiä tämä ei kyllä saa. Olen puhunut aikaisemminkin, että huumori on nykyään leffoissa aika vaikea taiteen laji saada toimimaan. Mitä enemmän leffaa miettii näin jälkikäteen, niin varsin hyvää viihdettä tämä kyllä oli, mutta jotenkin Dave Bautista ei nyt oikein osunut maaliin tällä roolillaan. En tiedä miltä leffa olisi näyttänyt esim. Dwayne Johnssonin kanssa, mutta jotain särmää tähän nysverön rooliin olisin enemmän kaivannut. JJ ei oikein ollut nössä, eikä oikein kovis vaan molemmilla tahoilla jotain vähän siltä väliltä. Leffan juoni tosin oli aika hyvä ja onnistunut. Muutamassa kohdassa jopa löysin itseni nauramasta.

Kiva leffa siis, mutta aivan valtavia odotuksia ei tälle kuitenkaan kannata laittaa. Äänissä ei ollut mitään erityistä, mutta huomasin, että huone saattaa kohta kyllä kuulostaa aika paljon paremmalta kuin ennen, vähän lisää ehkä sitä leffateatterin avaruutta mitä olen kaipaillut aina välillä. Olen myös miettinyt paljon tässä, että mitä käy nyt ruudulle uusien tuolien kanssa, eli vaikka koroke on paikkaamassa vanhojen tuolien korkeutta, niin riittääkö se esteettömään näkymään ruudulle, joka oli haaste ennenkin. Tämä projekti saattaa nyt kyllä taas johtaa seuraavaan, eli etuseinän korjaamiseen tai jopa uudelleen rakentamiseen. Ruutua on tilaan nostaa ja kaiken lisäksi se olisi hyvinkin helppoa, mutta mitä tapahtuu aspect ratio muuntimelle, se onkin sitten toinen kysymys.

Men In Black II

Tuolien rakentelu on tänään jatkunut kiivaasti ja yksi merkittävä merkkipaalu saatiin ohitettua kun vanhat tuolit kannettiin ulos huoneesta uusien tieltä. Nuo vanhat tuolit ovat palvelleet uskollisesti siitä lähtien kun huone sai viimeksi ison remonttinsa, eli vuodesta 2017 lähtien. Silloin ensimmäiseksi hankin huoneeseen kaksi moottoroitua sänkyä, joiden tarkoituksena oli toimia sekä vierassänkyinä, että leffatuoleina. No, vieraita ei ole sängyillä pahemmin vieraillut, eikä istumiskokemuskaan ollut paras mahdollinen, joten päätin sitten tuunata näistä tuoleista DIY- leffatuolit, kuitenkin niin, että joustinpatjat ja moottorit säilyivät tuolien keskipisteenä. Tuoleista tulikin erittäin näyttävät ja muutenkin hyvät ja lokoisat, etenkin niiden massiivinen koko on antanut mahdollisuuden kunnon löhöilyyn monessa asennossa leffojen lomassa. Nyt näiden tuolien on kuitenkin aika antaa tilaa uusille, mutta sitä ennen kuitenkin vielä yksi jäähyväisleffa, joksi valikoitu Men In Black II.

Aivan mahtava postinjakelija-hahmo!!

Kehuin jo ensimmäistä osaa varsin paljon, mutta kakkososa laittoi vielä paljon paremmaksi. Kakkososassa etenkin Frank-koira oli sairaan hyvä ja onnistunut lisä. Harmi, että Frankkia ei juurikaan enää leffan lopussa näkynyt, Frank olisi voinut olla Will Smithin parina vaikka koko leffan loppuun asti. Joo ymmärrän, että Tommy Lee Jones tarvittiin toki leffaan mukaan, mutta jotenkin vastenmielinen (paluuseensa) rooli tuntui vastenmieliseltä myös todellisuudessa, eli jotenkin Tommy Lee Jonesin rooli ei ollut niin hyvä kuin viimeksi. Ehkäpä samasta syystä taas vastaavasti Will Smith oli aivan elementissään. Tuntui kuin rekrytoinnissa Will Smith olisi vastannut tuotannolle kysymykseen tehdäänkö jatko ”Totta kai” ja joutunut ylipuhumaan Tommy Lee Jones mukaan. Will Smith oli vieläkin energisempi ja elävämpi kuin ensimmäisessä osassa.

Frankista puheenollen rooli oli kaikin puolin paras koiran tekemä rooli, jonka olen koskaan elokuvissa nähnyt. Lisäksi tähän leffaan kuuluu elokuvahistorian ehdottomasti paras yksittäinen kohtaus jonka olen nähnyt, ”Who let the Dogs out – WUH WUH!! Muista nauraneeni tätä kohtausta nuorempana aivan hillittömästi ja aina kun biisin jossain kuulee, tulee tämä kohtaus aina ensimmäisenä mieleen. Frank on aivan kuningas niin olemukseltaan kuin repliikeiltäänkin!

Frank on kiistatta minulle numero 1 koirahahmoista leffoissa ikinä ja vaikea on pistää jatkossakaan paremmaksi.

Samoin kuin ensimmäisessä osassa niin myös tässä äänien uudelleen kalibrointi Atmos muotoon oli erittäin erittäin onnistunut. Nämä leffat todellakin kaipaavat Atmosta ja tuotannolle iso kiitos siitä, että vaivaa on myös nähty ja koko kaikkia kaiuttimia käytetään kivasti hyödyksi. Dynamiikka ei vastaa aivan uusien leffojen tasoa, mutta muuten kaikki toimii. Kuva vastaavasti tässäkin oli hieman rakeiseen kääntyvä, mutta se pitää edelleen ymmärtää, onhan tässäkin vielä kyseessä vuoden 2002 leffa. Näin se aika siis todellakin rientää, eli lähes kaksikymmentä vuotta, tosin kaksi uuttakin leffaa on jo tähän ehtinyt tulla, niitä sitten katsellaan uusilta tuoleilta aikanaan. Ehdottomasti siis loistava leffa, ei nyt aivan top-lista materiaalia, mutta ehdottomasti hyvää viihdettä!

Mitä sitten seuraavaksi? Seuraavaksi pitäis saada tuolit viimeisteltyä, jotta pääsee taas leffojen kimppuun. Huone on tällä hetkellä kuin varasto, mutta nopeasti se siitä sitten myös järjestyy. Ensimmäisenä pitää rakentaa koroke, joka onkin jo hyvän matkaa aluillaan. Valitettavasti sen jatkaminen eteenpäin vaatii käyntiä rautakaupassa, joka on siis edessä huomenna. Koroke valmiiksi, tuolit päälle ja sen jälkeen ollaan jo pitkällä. Ensi viikolla pitäisi vielä saada hieman apua toimitusten osalta, eli kuppitelineet ja lisänahka on vielä matkalla. Sen jälkeen jäljelle oikeastaan sitten lopullisen kokoamisen lisäksi jääkin vain päättää konsoleiden pintamateriaalista.

Tassä vaihtoehdot jotka annoin äänestykseen instassa, eli puu..
.. Nahka!

Järjestin asiasta hieman suuntaa-antavaa äänestystä Instanssa, ja tulokset ovat aika hämmentäviä. Yli puolet on sitä mieltä, että sama musta nahka niin kuin muualla olisi paras, mutta kun annan kaksi kuvaa tarkennukseksi siitä mitä tarkoitan, niin yllättäen noin 70% onkin ollut sitä mieltä, että kivasti lakattu puu olisi parempi. Mitä sitten olen tekemässä? Ensin mielessä oli lakattu puu, jonka jälkeen kallistuin jo vahvasti mustaan nahkaan. Nyt olen kuitenkin hyvin vahvasti kääntymässä takaisin puuhun, eli pinnaksi on tulossa nätisti lakattu puu, joka on sitten helppo korvata nahalla jos homma ei miellytä.

Vihaaja

Voiko leffa olla samaan aikaan sekä hyvin mielenkiintoinen että tylsä? Eilen myöhäisillassa tuli katsottua Netflixistä uusi Vihaaja-leffa ja olo tuon leffan jälkeen on hieman tällainen. Toisaalta leffan aihe oli enemmän kuin mielenkiintoinen ja ennen kaikkea hyvinkin ajankohtainen, mutta toisaalta alkoi jossain vaiheessa leffaa vähän kyllästyttämään vaikka alku olikin erittäin lupaava ja toisaalta leffa kyllä rakensi juonta loppua kohden. En tiedä paljonko tämä puolalainen leffa nojaa todellisuuteen, mutta jos näin on, niin se kuvaa todella karulla tavalla sitä todellisuutta, jossa tällä hetkellä elämme.

Vale-uutisia, valeprofiileja, vihaamista, vaikuttamista ja kaikkea sitä roskaa mitä esimerkiksi sosiaalinen media pitää sisällään on nykyään kaikki paikat pullollaan. Mitään ei uskalla sanoa ja mistään ei kannata provosoitua. Täytyy tässä kohtaa myös todeta, että esimerkiksi oma elämä Twitterissä on saanut aikaan niin paljon pahaa oloa, että koko palvelun käyttö ei ole oikein enää edes kiinnostanut. Päädyin juuri viime viikolla siivoamaan Twitteristäni muutaman hyvinkin fiksun tyypin, mutta heidän jakamansa ja tykkäämänsä tweetit saivat aikaan vain pahaa oloa. Ei sinällään, että olisi väärin jakaa ihmisten tyhmiä juttuja, mutta jossain vaiheessa sitä vaan saa tarpeekseen.

Tämä leffa menee hieman samaan kastiin ja ehkä juuri siksi osittain tuntui pahalta ja tylsältä. Toivon ihan todella, että esimerkiksi sosiaalisesta mediasta saataisi karsittua kaikki valeprofiilit ja nimimerkit pois ja jokainen ihminen kirjoittaisi vain omalla nimellään. Toki itsekin kirjoitan tätä blogia nimimerkillä, mutta tarkoitukseni ei ole provosoida tai vaikuttaa mielipiteilläni kenenkään elämään (No ehkä leffavalintoihin), joten tässä tarkoituksessa nimimerkit ymmärrän. Enkä myöskään yritä huijata ketään, olen Leffafriikki, en Aino5794 Aino3838, jne… Ymmärtänet varmasti pointtini. Leffan maailma on sairas ja samoin siinä esiintyvät hahmot. On sairasta miten ihmisiin voidaan vaikuttaa näin, ja toisaalta myös miten helppoa se on. Voin vain kuvitella kuinka paljon maailman politiikkaan tällainen toiminta on vaikuttanut, faktaakin siitä on jo toki saatavilla.

Leffa oli kyllä ihan laadukas ja palkittukin, mutta jokin siinä ei nyt vaan lähtenyt. Maciej Musialowski ei oikein pääosassa omaa silmää miellyttänyt ehkä silläkin on tekemistä asian kanssa. Hyvä leffa, mutta jotain siitä jäi puuttumaan.

Leffoja on tullut nyt aika nihkeästi katsottua, mutta syykin on selvä. Se aika mitä yleensä on tullut käytettyä leffoihin, on nyt tullut kulutettua autotallissa uusia tuoleja rakennellessa, ja täytyy sanoa, että homma etenee. Homma on vielä pahasti kesken, mutta itse olen prosessiin tällä hetkellä enemmän kuin tyytyväinen. Tuolit on nyt kaikki pehmustettu, ja sitä kautta päästy myös vähän testaamaan. Tuoleissa todellakin on hyvä istua. Tällä hetkellä on menossa tuolien päällystäminen eli verhoilu. Sain hieman apua ammattiverhoilijalta, joka antoi vinkkejä pehmusteisiin ja ompeli minulle kankaat yhteen. Pieni juttu, mutta se, että kankaat eivät ole aivan yhtäpalaa antaa todella arvokkaan vivahteen tyyliin. Olen aivan älyttömän innoissani tuosta timanttikuvioidusta keinonahasta, joka on todella laadukasta ja arvokkaan näköistä. Onneksi jaksoin etsiä ja löysin parhaat mahdolliset keinonahat briteistä.

Tänään olisi tarkoitus jatkaa tuolien verhoilua, ja ensi viikolla odottelen vielä viimeisiä tarvikkeita kokoonpanoon. Matkalla on ainakin led-kuppitelineet, joista kahdessa on myös jäähdytys. Aika siistiä. Lisäksi nahkaa piti tilata lisää, joten sitäkin on matkalla. Mietinnässä on vielä paljon pieniä asioita kuten tarvitaanko tuoleihin pistorasioita ja pitäisikö siinä olla esim langaton latauspiste. Joka tapauksessa homma etenee.