My Spy

Sitä alkaa kesä niin uhkaavasti loppumaan, että ensi viikolla pitäisikin sitten taas palata työelämään ja leffojen katselu alkaa taas siirtyä iltoihin ja viikonloppuihin. Pitkän tauon jälkeen on aivan mahtavaa palata jälleen töihin, mutta toisaalta myös kevät ja kesä ovat olleet erityisen antoisaa aikaa etenkin leffojen osalta. Leffatuoliprojekti ehdottomasti kruunaa koko kesän, mutta vaikka maali jo häämöttääkin, niin tehtävää vielä riittää. Valitettavasti tuolien osalta tilanne kuitenkin on nyt se, että vaikka kuinka kovasti olisin halunnut projektin maaliin ennen töiden alkamista, niin pahalta näyttää. Jos nyt ei mitään ihmettä tapahdu, niin näyttää pahasti siltä, että loput keinonahat saapuvat perille vasta ensi viikon alussa. Kaikki muu mitä voi tehdä on nyt oikeastaan tehty, eli projekti ei valitettavasti tästä enää etene ennen nahkojen saapumista. Sen jälkeen kun ne saapuvat, nahkojen asennus keskikonsoliin ja koko paketin kasaaminen enää edessä.

Lopputulos vaikuttaa enemmän kuin hyvältä, mutta sitä pitää nyt kuitenkin vielä hetki odotella. Sen verran nyt kuitenkin piti ottaa varaslähtöä, että ensimmäinen leffa uudessa, omassa keskituolissa tuli tänään katsottua. Sekään ei ole vielä oikein toiminnassa ja niskatukikin on irti, mutta sen verran siinä uskaltaa istua, että leffan voi katsoa. Ja rehellisesti sanottuna ero tuntuu nyt jo kuin yöltä ja päivältä. Tässä muutamia lyhyitä havaintoja: Tuolissa on erittäin hyvä istua, se on tukeva, mutta pehmeä. Mikään ei paina ja hyvän asennon löytää aika helposti. Kylkiasentoa ei oikein vielä tullut testattua johtuen olosuhteista. Niskatuki vaikuttaa täydelliseltä, kunhan sitä saa vielä sentin pari ylemmäksi, joka siis toteutuu kun sen laittaa kiinni. Myös jalkatuki vaikuttaa pehmeältä ja mukavalta.

Yksi asia kuitenkin alkoi mietityttämään todella paljon. Kuinka paljon tuoleilla voi olla vaikutusta itse huoneen akustiikkaan? Toki tällä hetkellä huoneessa on vain oikeastaan yksi kolmesta tuolista ja käsikonsolitkin puuttuu, mutta siitäkin huolimatta tai juuri siksi huone vaikuttaa todella paljon avarammalta kuin aikaisemmin. Ymmärrän, että kahden massiivisen tuolin poistaminen huoneesta varmasti vaikuttaa jotenkin, mutta voiko se vaikuttaa näin paljon? Asetuksetkaan toki Diracissa ei ole tällä hetkellä enää täysin kohdillaan, mutta jotenkin erilaiselta huone kuulostaa, paremmalta. En malta millään odottaa kun saan sohvan valmiiksi ja pääsen hieman mittailemaan. Luulen, että tulokset saattavat olla aika yllättävät, kaksi isoa joustinpatjaa poikittain keskellä huonetta luovat aivan varmasti kuitenkin jo oman makunsa ääneen. Pitääkö jopa subbarien paikkaa vielä vaihtaa? Joka tapauksessa odotukset sen kuin kasvavat, tulisi nyt jo ne nahkat!

Leffaksi tänään pitikin sitten tällä alustuksella valita jotain ”mikä ei mene huoneen takia hukkaan”. Kriteerit siis oli, että jotain millä ei ole järin suuret odotukset, mutta toisaalta kiva katsoa äänillä. Leffaksi valikoitui Netflixin odottavien listalta My Spy, joka osoittautuikin juuri toiveiden mukaiseksi. Leppoisaa toimintaa, komediaa tässä kai pääasiassa oli tarkoitus tehdä, mutta aivan napakymppiä tämä ei kyllä saa. Olen puhunut aikaisemminkin, että huumori on nykyään leffoissa aika vaikea taiteen laji saada toimimaan. Mitä enemmän leffaa miettii näin jälkikäteen, niin varsin hyvää viihdettä tämä kyllä oli, mutta jotenkin Dave Bautista ei nyt oikein osunut maaliin tällä roolillaan. En tiedä miltä leffa olisi näyttänyt esim. Dwayne Johnssonin kanssa, mutta jotain särmää tähän nysverön rooliin olisin enemmän kaivannut. JJ ei oikein ollut nössä, eikä oikein kovis vaan molemmilla tahoilla jotain vähän siltä väliltä. Leffan juoni tosin oli aika hyvä ja onnistunut. Muutamassa kohdassa jopa löysin itseni nauramasta.

Kiva leffa siis, mutta aivan valtavia odotuksia ei tälle kuitenkaan kannata laittaa. Äänissä ei ollut mitään erityistä, mutta huomasin, että huone saattaa kohta kyllä kuulostaa aika paljon paremmalta kuin ennen, vähän lisää ehkä sitä leffateatterin avaruutta mitä olen kaipaillut aina välillä. Olen myös miettinyt paljon tässä, että mitä käy nyt ruudulle uusien tuolien kanssa, eli vaikka koroke on paikkaamassa vanhojen tuolien korkeutta, niin riittääkö se esteettömään näkymään ruudulle, joka oli haaste ennenkin. Tämä projekti saattaa nyt kyllä taas johtaa seuraavaan, eli etuseinän korjaamiseen tai jopa uudelleen rakentamiseen. Ruutua on tilaan nostaa ja kaiken lisäksi se olisi hyvinkin helppoa, mutta mitä tapahtuu aspect ratio muuntimelle, se onkin sitten toinen kysymys.