Olen koittanut blogini alusta lähtien pitää kirjoitukseni mahdollisimman luettavan pituisina, mutta nyt en ole aivan varma mitä tuleman pitää. Toisaalta, jos sanat eivät riitä asioita kuvailemaan niin voiko niistä sitten pitkästi edes kirjoittaa. Olen myös päättänyt jo blogini alusta lähtien, että blogin henki on, että kirjoitan kun katson leffan, myös tuosta olen halunnut pitää alusta lähtien kiinni, ja siksi tässä on nyt ollut muutaman päivän tauko. Tuo tauko on johtunut ennen kaikkea kahdesta syystä ensimmäisen on luonnollisesti ollut kova kiire, paluu leipätyöhön ja toisaalta muu aika onkin aika tiiviisti nyt mennyt tuolien viimeistelyssä. Toisaalta, mahdollisuutta katsoa leffoja ei ole nyt muutenkaan ollut, sillä sillä samalla remontissa on ollut myös etuseinä, jonka vuoksi koko kangas oli hetken aikaa irroitettuna.
Mennäänpä siis ensimmäisenä tuohon etuseinään. Etuseinän korjaaminen on ollut mielissä jo pitkään, mutta nyt kun huone muutenkin oli käytännössä käyttökelvoton, niin päätin ottaa tuonkin työnalle. Toki toisena syynä myös se, että tuoli projekti oli muutaman päivän jäissä nahkoja odotellessa. Etuseinän korjaamisessa oli ennen kaikkea muutama tarkoitus. Ensinnäkin nostaa skriiniä niin ylös kuin mahdollista, jotta takarivin uusilta tuoleilta olisi mahdollisimman esteetön näky eturivin yli ruudulle. Skriini on ”tippunut” liian alas lähinnä tuon aspect ratio rakennelman vuoksi, joka nyt sitten tuli myös laitettua uuteen uskoon ja rakennettua kirjaimellisesti alusta lähtien uudelleen. Nyt se toivottavasti toimii niin kuin pitäisi, mutta se selviää vasta ensi viikolla kun saan siihen ohjaimen joka toivottavasti toimii.
Kolmantena syynä etuseinän korjaamiseen oli kaiuttimien nostaminen avistuksen ylemmäs ja muutenkin sen rakennelman vahvistaminen. Nyt kaiuttimet myös edessä ovat aika optimaalisella tasolla ja subbari väljästi niiden alapuolella. Jos kaikki toimii, olen enemmän kuin tyytyväinen tähän muutoksen. Valoja en siihen nyt saanut, enkä tiedä tulenko niitä koskaan järkevästi edes saamaan. Toisaalta, en tiedä onko niille välttämättä edes tarvetta, aika näyttää. Skriini on nyt joka tapauksessa korkeammalla, isompi ja näyttää paremmalta kuin ennen.
Tuoliprojekti on nyt kuitenkin ollut se juttu tässä ja se on nyt käytännössä valmis. Kahden uloimman kuppitelineen valojen kanssa on vielä pieni ongelma ratkaistavaksi, mutta katsotaan miten se ratkeaa. Ongelmana on, että niitä piti hallita pää holdereiden napeilla, mutta uloimpien cup holdereiden johdoille ei ole vastakappaletta. Toivottavasti tämäkin asia vielä selviää tästä. Muuten tuolit ovat valmiit ja tänään olisi siis aika ensimmäisten testien. Sitä ennen kuitenkin piti vielä tehdä hieman äänien kalibrointia.
Puhuin jo hieman aikaisemmin näiden tuolien vaikutuksesta ääneen ja miten huone jotenkin tuntui hieman avarammalta. Odotin siis mielenkiinnolla mitä REW:in ja UMIK:in mittaukset näyttävät. Ensimmäiset mittaukset olivatkin sitten suurempi yllätys kuin osasin kuvitellakaan. Odotin äänien parantuvan, mutta vasta uusien säätöjen jälkeen, odotin subbarien olevan nyt hyvinkin eri tasolla. Kysessä kuitenkin aivan eri massa ja muoto kuin aikaisemmin, lisäksi mittauspaikkakin on varmasti muuttunut. Siksi yllätys olikin suuri, äänet olivat balanssissa jopa paremmin kuin ennen. Mietin useaan kertaan, että mikä nyt ei täsmää, mutta yhtään siitä en keksinyt. Lopulta siis päätin luottaa mittauksiini ja todeta, että subbareille ei tehdäkään mitään. Dirac luonnollisesti piti kalibroida uudelleen, olihan pääkaiuttimetkin vaihtaneet nyt paikkaa. Se sisään, ja testaamaan.
Selkeästi jollain muullakin oli ollut leffahuonetta ikävä, joten muksut valtasivat uudet tuolit ja huoneen ensimmäisenä. Päätin siis itse käydä vielä hakemassa hieman leffaherkkuja ja vasta sen jälkeen oli oman leffan aika. Leffaksi Mummy Returns, eli Mummy-sarja jonka jokunen viikko sitten hankin ja aloitin. Toinen osa oli aavistuksen tylsä ja jotenkin hieman päätön. En tiedä oliko ensimmäisen osan juoni yhtään sen kummallisempi, mutta tässä nyt pyörittiin taas jotenkin hieman paikallaan. Leffasta tulikin siis jotenkin luokkaa päätöntä viihdettä, mutta sitten tulee iso MUTTA!
Ne tuolit! Voi luoja sentään, tässä kohtaa päästään siihen missä sanat eivät riitä enää kuvailemaan tunnetta miltä tuossa tuolissa istuminen tänään tuntui. Joo tuolit ovat varsin mukavat ja onnistuneet istua, oman tuolini niskatukea pitää tosin vielä hieman säätää. Kuppitelineet ovat kivat, aivan varma en kuitenkaan ole että kuinka paljon tuo jäähdytys juomaan oikeasti vaikuttaa, mutta ovathan ne tyylikkäät. Ledit toimivat, itseasiassa ledit olivat päällä jopa lähes koko leffan ajan, himmeimmällä ne eivät juurikaan häirinneet leffan katsomista. Erittäin hyvä, vaikka eihän niitä välttämättä ole tarkoitus leffan aikana päällä pitääkään. Toki tähän tuolien tuomaan fiilikseen vaikuttaa paljon myös se vaiva ja aika jota niiden tekemiseen on käytetty, mutta sekään ei vielä ole se iso MUTTA!
Yksi iso osa tätä projektia oli alusta lähtien testata Butt Kickereitä, joita en ole siis tuolissani ikinä ennen saanut kokea. Ja voi luoja mikä laite!! En olisi ikinä uskonut mitä nuo kaksi pientä nyrkin kokoista noin satasen arvoista laitetta voi leffakokemukseen tuoda. Olen joskus sanonut että MiniDSP on parasta mitä leffahuoneeseen voi ikinä hinta-laatu- suhteeltaan saada, mutta nyt on pakko tuota kantaa miettiä hieman vielä uudelleen. Huoneessa on edelleen kaksi PB-16 ultraa ja Butt Kickerien testaaminen ilman niitä tulee varmasti vielä jossain vaiheessa eteen, mutta tänään Butt Kickerit loivat tilaan jotain niin uskomatonta, että aloin jo miettimään mitä teen subbareilla ollenkaan.
Kokemus oli aivan sanoin kuvailematon, ja tuota tunnetta korostaakseni laitoin ne vielä vartiksi kesken leffan pois päältäkin. Jep, enkä muuten enää laita, ikinä! Jotain olen huoneeseeni kaivannut, ja tämän päivän jälkeen lähinnä vain mietin, että onko isoissa leffasaleissakin jossain Butt Kickerit? Nyt vihdoin se todellinen leffateatterifiilis on myös omassa huoneessa, tai oikeastaan vielä monta kertaa parempana. Butt Kickerit ovat jotain paljon parempaa kuin osasin edes kuvitella. Ne ovat loistavasti synkassa, eivät hetkeäkään häiritse tai tunnut ulkopuoliselta vaan päin vastoin, täydentävät leffakokemuksen paremmin kuin mikään koskaan. Pientä säätöä ja kokeilua varmasti vielä vaatii, mutta ällistyttävä lopputulos jo nyt. Ehkä nyt pitää lopettaa, näistä varmasti tulee lisää myös myöhemmin.
Leffaharrastus on kuitenkin tänään taas ottanut monta askelta eteenpäin ja tämä harrastus nyt vaan on hauskaa. Eikä siis ainostaan se mitä korvilla kuulee ja silmillä näkee, vaan ennen kaikkea se kuinka huomaa taas käytänössä omien käsien aikaansaannoksia. Kiva kun voi itse tehdä, ja näiden tuolien takana seison nyt kyllä aivan sata prosenttisesti. Loppuun pitää myös todeta, että en edelleenkään oikein syttynyt tästä leffasta, ja vaikka siinä oli vielä DTS:X äänetkin, niin leffatyyppinä tämä ei varmasti ollut parasta mahdollista äänien osalta. Siitäkin huolimatta äänet leffassa olivat tänään heittämällä parasta mitä olen ikinä kokenut, isolta osalta Butt Lickerien tuoman lisän vuoksi, mutta tämän enempää ei voisi odottaa sitä päivää kun esimerkiksi Blade Runner, Hobbs and Shaw, 1917 tai Top Gun pärähtää ruudulle!
Tuolta vielä video tuoliprojektista! https://www.facebook.com/Leffafriikkicom-102572474552797/
Leffafriikki 