Itunes yllätti eilen totaalisesti. Olen katsonut vuosien saatossa todella paljon .99 leffoja ja nyt niitä oli Itunesiin tullut kokonainen katalogi. Päätin heti siltä istumalta vuokrata neljä elokuvaa, siinä pelossa, että kyseessä on vain jokin hetkellinen tarjous. Yksi näistä elokuvista oli Asassin’s Bullet, jonka olen joskus nähnyt ennenkin, mutta siitä on aikaa. Hyvä, ehkä jopa hieman salaperäinen elokuva. Jossain vaiheessa elokuvaa aloin hieman taas ihmettelemään SVS:n latteutta, ja kyllähän se syykin taas löytyi nopeasti. Jostain syystä oletusasetukset subissa eivät olleet kohdillaan, eli subbari paljon hiljaisemmalla kuin piti. No elokuvan lopussa hieman voluumia alas ja subbaria kovemmalle, äänet palasivat taas omalle tasolleen. Näiden kanssa pitää kyllä olla tarkkana.

Elokuva oli ihan ok, tosin tänään oma keskittyminen elokuvaan hieman hukassa. Christian Slater on hyvä näyttelijä, tässäkin suoritus on hyvä, mutta rooli sinällään aika kevyt. Elika Portnoy teki elokuvassa loistavan ilmeettömän suorituksen. Portnoy oli ehdottomasti tämän elokuvan parasta antia ja antoi hienosti kasvot kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle. Jännä juttu, että vaikka elokuva oli ennestään tuttu niin en juurikaan muistanut tapahtumia ulkoa ja elokuvaa oli kiva katsoa myös uudelleen.

Olympus Has Fallen on ollut katsottavien listalla jo jonkin aikaa, mutta jotenkin odotusarvot eivät ole olleet kovinkaan korkealla. Leffa oli kuitenkin jopa yllättävän hyvä. Toimintaa oli riittävästi ja juonikin kannatteli elokuvaa yllättävän hyvin tälläiseksi leffaksi. Elokuvan äänet eivät olleet aivan niin hyvää kuin odotin, mutta syynä tähän osittain varmasti vaikutti se, että subbari ei ollut aivan niin kovalla kuin pitäisi. Kuva oli vain HD-laatua, mutta jostain syystä myös normaalia pienempi. Tajusin tähän syyn vasta myöhemmin elokuvan aikana.

Syy kuvan kokoon löytyy uusimmasta lisäyksestä huoneeseeni. Olen pitkään tuskaillut sellaisen asian kanssa, että jos esimerkiksi haluan tehdä vain jotain pientä, kuten kuunnella musiikkia, kappaleen etsiminen ja vaihtaminen vaatii aina tykin käynnistämisen. Sinällään ihan ok, mutta ei noin hyvää tykkiä kannata kuitenkaan turhaan kuluttaa. Olen siis kaivannut pientä sivunäyttöä, josta voisi katsoa esim. kappaleiden vaihdot. Olen koittanut jo pitkään myydä kahta vanhaa auton niskatukitelevisiota tuloksetta. Nyt ajattelin kuitenkin jättää näiden myynnin ja kierrättää ne kotiteatteriin. Päätin siis asentaa yhden näistä näytöistä tuolien väliin apunäytöksi.

Tämä ei kuitenkaan onnistunut ihan niin kuin siellä kuuluisassa strömssöössä. Ensin yritin saada televisiota liitettyä vahvistimen RCA out liittymän kautta tuloksetta. En tiedä vieläkään miksi se ei toiminut, mutta summa summarum, no luck. Seuraavaksi tilasin Kiinasta HDMI->RCA johdon, mutta sekään ei toiminut. Tähän puolestaan syynä vääränlainen johto, eli luulin johdossa olevan muuntimen (jota tiesin tarvitsevani), mutat eipä ollut. No seuraavaksi tilasin toisen johdon, joka varmasti oli oikeanlainen. Lopulta sain näytön toimimaan.

Ainoana ongelmana nyt on se, että kun näytön laittaa HDMI2 ulostuloon ja Dual näytön päälle, ei vahvistin anna läpi enää mihinkään 4k kuvaa, vaan skaalaa molemmat portit HD laatuun. Tämän vuoksi siis isolla skriinillä kuva oli pienempi. Tämä sinällään ei ole iso ongelma, yksi napsu asetuksissa, mutta koska siihen ei ole pikavalintaa missään, vaikeuttaa se hieman käytännöllisyyttä. Katsotaan löytyisikö tähänkin vielä ratkaisu esim. HDMI-Splitteristä.

Käsittääkseni elokuvissa on juuri ollut tai on parhaillaan pyörimässä John Wick sarjan kolmas osa. Tuossa hankkimassani 16 UHD-levyn setissä oli nuo kaksi aiempaa ja ja nyt oli aika katsoa niistä ensimmäinen. John Wickin olen nähnyt ennenkin, mutta nyt on pakko myöntää, että olen joko nähnyt kakkososan tai sitten en vaan muistanut ensimmäisestä osasta mitään. No mutta hyvä niin, elokuva tuntui joka tapauksessa minulle uudelta. Tuo illuusio saattaa tosin myös johtua siitäkin, että John Wickin pätkä löytyy myös Dolby Atmos demo-levyltä, jonka olen omistanut jo jonkin aikaa.

John Wickissähän sinällään ei ole mitään uutta, vähän Equalizer tyyppinen leffa, jossa yksi mies tappaisi yksin vaikka kokonaisen armeijan. Equalizer tosin on olevinaan hyväntekijä siinä missä John Wick puolestaan tappaa oman itsensä vuoksi. Juoni ainakin tässä ensimmäisessä osassa jääkin aika laihaksi ja on vain ajan kysymys milloin on tapettu tarpeeksi ja leffa loppuu. Leffa on Dolby Atmos ja jotain kohtauksia siinä onkin äänellisesti ihan kivoja. Ei kuitenkaan missään tapauksessa mene top elokuvieni joukkoon. Se mikä ehkä jopa leffassa hieman ärsyttää on äänien jatkuva läsnäolo. Ns. hiljaista kohtaa ei ole missään vaiheessa vaan kaikki hiljaiset kohdat on täytetty vähintäänkin kovalla musiikilla. Tästä voisikin sanoa, että tämä on niitä leffoja, joissa subbaria pitäisi säätää kovemmalle samalla kun muita ääniä kääntää alas.

Ei tässä elokuvassa siis sinällään mitään vikaa ole, mutta vaatii oikean mielentilan elokuvan katsomiseen. Jos näitä vastaavasti katsoisi monta putkeen, hetken päästä vaatisi aivot jo jotain romanttisen komedian tasoa. Toinen osa tästä täytyy jossain vaiheessa katsoa ja sen jälkeen kolmas kun se Itunesiin saapuu. Odotukset sinällään eivät ihan katossa ole, mutta varmasti katselemisen arvoista kuitenkin.

Pitkästä aikaa taas Itunesin puolella ja The Poison Rose iski silmään välittömästi. John Travoltaa en ole nähnyt aikoihin ja Morgan Freeman ei petä koskaan, hyvät lähtökohdat siis leffalle. John Travolta oli erittäin hyvä, rooliin olisi tosin loistavasti sopinut myös A Star is Bornissa näytellyt Bradley Cooper. Travolta rooli juoposta yksityisetsivästä muistutti muutenkin hyvin paljon Star is Borning alkoholisti muusikkoa. Hyvä ja lämmin sydän piilossa jossain rosoisen ulkonäön ja harhailevan rakkauden takana. Morgan Freeman oli hyvä oma itsensä, mutta rooli jäi jotenkin hieman etäiseksi. Rooli sinänsä oli Freemanille hyvin sopiva, eli hieman kuin mafiooso joka hallitsi koko kylän tapahtumia, Freemanin rooli jäi kuitenkin hieman pehmeäksi, lähinnä ehkä arvoitukselliseksi. Pehmeys ja arvoituksellisuus ehkä ylipäätään kuvasi hyvin koko elokuvaa. Jännitystä hieman puuttui, vaikkakin aiheesta sellaisen olisi voinut helposti saadakin. Tähän ehkä eniten vaikutti Travoltan todella ”laid-back” asenne kaikkeen.

Odotin leffasta muutenkin hieman enemmän action pitoista leffaa, mutta nyt esimerkiksi äänimaailma jäi hyvin vaisuksi. Subbaria ei tässä leffassa pahemmin edes olisi tarvittu, sen verran vaisua oli ääniraita. Juoni sinällään oli aika johdonmukainen ja osuva. Paljon juonenkäänteitä ja lopulta koko juoni paljastuikin vasta aivan elokuvan lopussa, mikä sillään on aina hyvä asia. Ei tästä nyt mitään aivan spektaakkelia syntynyt, mutta hyvää lauantaipäivän viihdettä kuitenkin.