Käsittääkseni elokuvissa on juuri ollut tai on parhaillaan pyörimässä John Wick sarjan kolmas osa. Tuossa hankkimassani 16 UHD-levyn setissä oli nuo kaksi aiempaa ja ja nyt oli aika katsoa niistä ensimmäinen. John Wickin olen nähnyt ennenkin, mutta nyt on pakko myöntää, että olen joko nähnyt kakkososan tai sitten en vaan muistanut ensimmäisestä osasta mitään. No mutta hyvä niin, elokuva tuntui joka tapauksessa minulle uudelta. Tuo illuusio saattaa tosin myös johtua siitäkin, että John Wickin pätkä löytyy myös Dolby Atmos demo-levyltä, jonka olen omistanut jo jonkin aikaa.
John Wickissähän sinällään ei ole mitään uutta, vähän Equalizer tyyppinen leffa, jossa yksi mies tappaisi yksin vaikka kokonaisen armeijan. Equalizer tosin on olevinaan hyväntekijä siinä missä John Wick puolestaan tappaa oman itsensä vuoksi. Juoni ainakin tässä ensimmäisessä osassa jääkin aika laihaksi ja on vain ajan kysymys milloin on tapettu tarpeeksi ja leffa loppuu. Leffa on Dolby Atmos ja jotain kohtauksia siinä onkin äänellisesti ihan kivoja. Ei kuitenkaan missään tapauksessa mene top elokuvieni joukkoon. Se mikä ehkä jopa leffassa hieman ärsyttää on äänien jatkuva läsnäolo. Ns. hiljaista kohtaa ei ole missään vaiheessa vaan kaikki hiljaiset kohdat on täytetty vähintäänkin kovalla musiikilla. Tästä voisikin sanoa, että tämä on niitä leffoja, joissa subbaria pitäisi säätää kovemmalle samalla kun muita ääniä kääntää alas.
Ei tässä elokuvassa siis sinällään mitään vikaa ole, mutta vaatii oikean mielentilan elokuvan katsomiseen. Jos näitä vastaavasti katsoisi monta putkeen, hetken päästä vaatisi aivot jo jotain romanttisen komedian tasoa. Toinen osa tästä täytyy jossain vaiheessa katsoa ja sen jälkeen kolmas kun se Itunesiin saapuu. Odotukset sinällään eivät ihan katossa ole, mutta varmasti katselemisen arvoista kuitenkin.
Leffafriikki 