Jurassic Park leffoja on tullut aikojen saatossa jo useampia, en itse asiassa ole enää edes kärryillä kuinka monta, mutta monta niitä jo on. Aivan varma en edes ole, että olenko niitä kaikkia edes vielä nähnyt vaikka hyllyssä ne taitaa jo jotakuinkin olla. Sikäli tietysti harmi, että tämä tuli nyt katsottua, sillä olen aika varma, että tästä yksi kaksi on jäänyt välistä näitä uudempia ja sen takia tämä vaikuttikin aika sekavalta, suoraa jatkoahan tämä johonkin toiseen leffaan käsittääkseni oli.

Tämä uusin leffa tuli nyt siis kuitenkin katsottua, sillä sellainen tuli jenkeistä muutaman muun leffan kanssa hankittua. Näin myös siis leffa tällä kertaa ilman tekstejä. joka tässä ei nyt kovinkaan paljoa kyllä haitannut. Kuvakooltaan leffa oli hieman yllättäen jotain Imaxin tyyppistä, eli valitettavasti tällä kertaa ruudun sivuun jäi ikävät mustat raidat ja leffa ei täyttänyt ruutua kokonaan. Sikäli harmi, että tämäkin leffa olisi ansainnut täyden skriinin koon, jos jollekin siis on vielä epäselvää, niin kovinkaan suuri Imax fani en ole, mielummin katsoisin kaikki leffat scopena. Muuten leffa kyllä oli ihan näyttävä ja kiva leffa katsoa. Juonen osalta en nyt hirveästi saanut kiinni, koska tosiaan aikaisempia osia puuttuu välistä, mutta irrallisena leffana tämä oli ihan viihdyttävää kyllä katsoa.

Yksi iso mielenkiinto tässä leffassa kohdistui tietysti myös ääniin. Eli kyseessä nykyään jo aika harvinainen DTS:X formaatin leffa. Formaatin, joka ei ehkä ole vielä ihan kuollut, mutta aika vähän niitä on itsellä eteen enää tullut. Dolby Atmos nyt vaan painaa sen verran kovasti päälle, että kyllä se taitaa tuon kisan aika suvereenisti sitten lopulta viedä. Sinällään DTS:X on todella hyvä formaatti ja tässäkin leffassa oli erittäin hyvät ja laadukkaat äänet, mutta, kyllä sitä silti ehkä itsekin on jo kääntynyt siihen kantaan, että Dolby Atmos on itselle se mielekkäämpi. Mutta kuten sanoin, tykkäsin kyllä tämän leffan äänistä ja mietin juuri esimerkiksi sitä, että kuinka ison eron ääniin HT-8’t saapuessaan oikein tulevatkaan ääniin tekemään, kun nyt jo tykkään noista Klpischeistä ihan älyttömästi. Osittain varmaan tuon takia niitä en ihan hirveän agressiivisesti ole vielä edes yrittänyt myydä, sillä haluan ensin kyllä hieman testailla noita uusia DIY SoundGroupin HT-8:ja. Siltikin odotan suunnattomasti niiden testailua, aika yksimielisiä maailmalla kuitenkin ollaan oltu siitä, että suoraan säteilevät kaiuttimet vaaditaan parhaaseen mahdolliseen Atmokseen.

En ole ihan varma kirjoittelinko jo tästä, mutta jos kirjoitin niin kirjoitan vielä uudelleen. Meillä nimittäin kävi MM-Futiksen finaalia katsomassa vieraita, ja vieraiden joukossa oli myös tyyppejä, joilla musiikkikorva ja ymmärrys on hieman eri luokkaa kuin itselläni. On aina todella hienoa kun huoneeseen saa vierailemaan henkilöitä, jotka oikeasti ymmärtävät ja tietävät omilla korvillaan miltä äänen tulisi kuulostaa. Mahtava fiilis tulee etenkin silloin, kun palaute on sitä, että huono kuulostaa loistavalta, kitara soi kuin aitoa kuuntelisi vierestä ja bassot ovat täydellisen balanssissa ja kuulostavat enemmän kuin luonnollisilta. Jotain on siis taas viimeisessäkin päivityksessä tehty oikein.

On taas ollut viime päivinä sen verran kiirettä, että ei ole pahemmin leffahuoneeseen ehtinyt. Kaikenlaista on kuitenkin tässä taas ehtinyt tapahtumaan, joten kerrotaanpa hieman mitä on viime päivinä tapahtunut. Ensinnäkin pitkästä aikaa tuli vierailtua hieman leffateatterissa, ja tällä kertaa vielä pidemmän ajan jälkeen ihan Itiksen Imaxissa. En edes muista mitä siellä ole viimeksi katsonut, mutta aikaa siitä on. Yritin itse asiassa mennä tuonne katsomaan jotain juuri parisen viikkoa sitten, mutta silloin liian vaikeat lippupakettien hinnoittelut ja liian tiukille mennyt saapuminen estivät menemisen perille asti. Eilen leffaan kuitenkin tuli päädyttyä, ja leffana ehkä yksi monen eniten odottamia leffoja tälle vuodelle, eli uusin Avatar.

Rehellisyyden nimissä tuo ei kuitenkaan sitä missään tapauksessa itselleni ole, mutta kun nyt kerrankin lehdistönäytökseen ehti, niin pitihän sinne nyt mennä. Ja olihan nyt kuitenkin odotuksissa ensimmäisen leffan tapaan hyvin visuaalisesti näyttävä leffa. Muutenkin kiva pitkästä aikaa olla Imax teatterissa, jota itse kuitenkin olen itse aina pitänyt hieman heikompana vaihtoehtona verrattuna Isense ja Prime saleihin. Tällä kertaa paikka oli aika salin keskellä, hieman kuitenkin sivussa aivan keskeltä. Imaxin demo oli aika kiva, etenkin tykkäsin siitä, että basso oli huomattavasti paljon tuntuvampi, mitä se on mielestäni Prime saleissa ollut. Muutenkin panning tuntui aika kivalta, vaikkakin oikea puoli ihan selkeästi korostui, koska istuin sitä lähempämä. Taas niin leffateatterin kompromissejä mitä aina joutuu tekemään.

Itse leffa oli tällä kertaa myös 3D versiona, ja 3D leffoja ei olekaan tullut taas pitkään aikaan katsottua. Olen kyllä 3D leffoja paljon kehunut, mutta nyt muutama asia ei oikein osunut. Ensinnäkin, luulen, että osittain Imax salin suuresta skriinistä johtuen istuin liian edessä, jolloin 3D:nä leffa tuntui olevan jo aivan liian lähellä. Yksityiskohdat sattuivat silmiin ja esim yhdessä kohdassa alussa kun ruutua pyöritettiin, tuli ihan paha olo. Immersiivistä varmasti joo, mutta tuntui jo menevän liian pitkälle. Leffassa myös hieman häiritsi se, että tekstitys oli ns keskimmäisellä tasolla, joten tuntui, jotenkin että tekstityksen paikka tavallaan vaihtui kaiken aikaa ja sitä oli välillä hieman vaikea seurata. Mietin jopa, että olisiko leffan seuraaminen ollut helpompaa ilman. Mutta kyllähän tuo 3D silti minun papereissa edelleen on erittäin positiivinen juttu ja varmasti sellainen mitä itsekin voisin enemmän kyllä käydä katsomassa.

Itse leffakin oli todella näyttävä, varmasti 3D:llä ja ilman. Leffan juoni käsittääkseni jatkui jotakuinkin siitä mihin viimeksi oli jääty, ja vaikka tuon ensimmäisen osan kotona jossain vaiheessa tässä katsoinkin, en siitä kyllä enää mitään muistanut. Kaikki hahmot ja tarina oli aivan outoa, ja mietin alussa jopa, että kuka tässä on hyvä ja kuka pahis. Mulle Avatar nyt vaan menee jotenkin sen verran yli oman hilseen, että ei vaan jaksa tälläisistä fantasioista innostua, vaikka näyttävyyttä monella tapaa onkin. Lisäksi leffan kesto kolme tuntia ja vartti nyt vaan on aivan liikaa. Olkoon vaan hyvä tarina tai monen suosikki, ei Avatarista vieläkään minun suosikkiani tullut ja leffan pituuden vuoksi epäilen, ettei koko leffastakaan taida ihan niin suurta klassikkoa nykypäivänä tulla kuin ekasta aikoinaan. Mutta ymmärrän kyllä, että monelle tämä uppoaa, ja tämän genren faneille varmasti todella upea leffakokemus.

Mitäs sitten muuta on tällä viikolla tapahtunut. No ensinnäkin HTPC:n kokoaminen on vihdoin sitten päässyt alulle, ja sen kokoamista voit luonnollisesti blogissa seurailla. Olen yrittänyt laitella palasia kohdilleen kaverin, Jimssin ja Verkkokaupan avustuksella, ja nyt ollaan siinä tilanteessa että koteloksi on valittu Silverstone SST-GD10B HTPC kotelo. Ihan näyttävä ja tarkoitukseensa sopiva boxi, jonka löysin lopulta edullisesti torista. Emolevyn, prossun, virtalähteen ja hieman muisteja kävin hakemassa viikonloppuna Verkkokaupasta ja näytönohjainta ajattelin vielä etsiskellä netistä. No, itseasiassa yhden sopivan ja löysin ja maksoinkin, saapa nähdä tuleeko tuo koskaan perille asti, hieman nyt on kommunikointi ongelmia myyjän kanssa, ja vaikka paketin pitäisikin olla jo postissa, niin hieman asiaa epäilen. Jos muuten kyse on kusetuksesta, niin on sitten ensimmäinen kusetus koskaan torissa tai facebookissa ja aika paljon on sieltä tullut osteltua. Tämänkin mielestäni kyllä hoisin varsin turvallisesti, mutta katsotaan nyt miten käy. Seuraavaksi sitten kun loput osat ovat saapuneet niin pitäisikin alkaa laitetta kasailla. Prosessi, jota en ensin ajatellut itse tehdä, mutta saatanpa sitten kuitenkin tuohon lähteä. Siinähän sitä sitten taas oppii uutta. Ja mitä tällä siis pitäisi tehdä, niin tähän pitäisi viritellä MadVR: parantamaan kuvaa ruudulla, ripata kaikki hyllystä löytyvät levyt niin, että ne löytyvät jatkossa digitaalisena yhdestä paikasta kuten Plexistä ja sen lisäksi mahdollisesti jotain muutakin leffoihin liittyvää, kuka tietää mitä kaikkea sitä vielä keksiikään.

Olipahan kiva leffailta tänään Morbiuksen parissa. Rehellisyyden nimissä itselläni ei ollut mitään tietoa kyseisestä leffasta ennen kuin löysin sen jostain youtuben Top 4k levyt listalta. Ja kuten jo varmaankin arvaatkin, kyseinen leffa piti siis hankkia pääasiassa vain odotettavissa olevan hyvän ääniraidan vuoksi. Eikä muuten todellakaan tarvinnut pettyä! Ja vaikka äänet olivat ihan loistavat, eipä ollut leffassa muutenkaan mitään valitettavaa, leffa itseasiassa oli paljon parempi kuin osasin edes toivoa.

Mitä sitten tulee niihin ääniin niin leffa tosiaan osoittautui kaikkien ennakko odotusten arvoiseksi. Jo heti leffan ensi minuuteista lyötiin kunnolla luukurkkuun, nimittäin vaikka helikopteri-efektit yleensä aina ovatkin hienoja, niin tämä kyllä veti riman aivan omalle levelille, todella mahtavaa demomateriaalia. Toinen mikä leffan äänistä jäi erityisen hyvin mieleen oli kohtaus jossa Morbius heitteli palloa ympäri huonetta. En ole muuten koskaan huoneessani kuullut vastaavaa yhtä makeana effektinä, pallo tosiaankin pomppi ympäri huonetta hienosti. Muutenkin leffassa bassot pääsi työskentelemään todella paljon ja matalalta, ja vaikka leffa oli varsin korvaystävällinen, niin laatua oli sitäkin enemmän.

Äänien lisäksi leffa oli muutenkin varsin positiivinen yllätys, etenkin Marvelin leffaksi. Leffassa oli yliluonnollista kohtuudella, ja kuitenkin ihmiset olivat leffassa pääosassa. Leffan juoni oli selkeä, vaikka siinä ei sinällään mitään yllätyksiä tullutkaan vastaan. Jared Leto oli Morbiuksen roolissa todella loistava, mutta eipä jäänyt valitettavaa muidenkaan tekemisessä. Kaiken kaikkiaan siis leffa jonka voisi kyllä katsoa joskus uudestaankin.

Sain muuten tänään myös hieman aikataulua HT:8:sien saapumisesta. Eli paketteja ollaan juuri parhaillaan pakkaamassa laivaan ja perillä niiden pitäisi olla sitten tammikuun puolivälissä. Kyllä siis ensi kuun puolivälissä, eli enää reilu kuukausi ja pääsee niitä kasailemaan. On muuten taas päivitys, jota odottaa enemmän kuin joulua. Myös SVS:s piti laittaa takaisin myyntiin, ihan vaan sen vuoksi, että Verkkokauppa oli ilmeisesti vihdoin saanut elokuussa tilaamani Behringerin varastoon, ja se pitäisi sitten varmaan sielä käydä kohta noukkimassa. Joku voi nyt kysyä että mihin sitä enää tarvitsen, niin vastaus on vielä epäselvä. Joko jätän sen odottamaan SVS:n ostajaa ja sitä kautta seuraavaa Martyä, tai sitten vaan laitan sen lihoiksi, sillä Behringerin saatavuus on edelleen todella heikko ja hinta elokuusta noussut aika paljon.

Eilen oli erittäin mielenkiintoinen ilta Espoossa ja siellä tarkemmin ottaen Ison Omenan Finnkinossa. Mareksound ja Genelec yhteistyössä järjestivät tilaisuuden, jossa esiteltiin hieman kotiteatterimaailmaa laitemyyjän ja laitevalmistajan näkökulmasta. Sinällään tapahtuman sijaintipaikka ei ollut kovinkaan yllättävä, että tilaisuus pidettiin Ison Omenan Launge salissa, jossa on mm. Genelecin kaiutin järjestelmä, käsittääkseni ainoa sali Suomessa, vaikka suomalaisesta huippukaiuttimien valmistajasta onkin kyse. No, vaikka Genelexin kaiuttimet toimivat loistavasti leffamaailmassa, niin silti päämarkkinat taitavat olla kuitenkin studiolaitteista ja studioympäristössä. Kerrottakoon tähän väliin, että itselläni ei yhtään Geneleciä ole tällä hetkellä, eikä ole koskaan ollutkaan. Siitä huolimatta, edelleen yksi vakuuttavimmista leffakokemuksista on itselläni ollut Mareksoundin pisteellä Habitaressa muutama vuosi sitten, jossa esittelyssä oli n. 40000 arvoinen uusi SAM järjestelmä. Kyllä, Genelecit varmasti ovat itselleni yksi sellainen endgame juttu, mutta ensin pitää olla paljon paljon enemmän rahaa, jotta voisin sellaiset Genelecit hankkia, jotka sitten oikeasti haluaisin. Tällä hetkellä siis mennään DIY Soundgroupilla, joka varmasti on endgame pitkään.

Genelecin esittely tilaisuudessa oli kuitenkin aika mielenkiintoinen, etenkin kun tilaisuudessa puhuttiin paljon GLM-kalibroinnista ja pääsi myös esittämään kysymyksiä. Mielenkiintoista oli itselleni etenkin se mitä tuolla järjestelmällä voisi olla mahdollista kalibroida omaa huonetta paremmaksi, vaikka itse kalibroinnin hoitaisi jatkossakin Dirac. Eli voisi laittaa hankintaan ihan vaan pari pienempää Geneleciä ja käyttää Genelecin softaa arvioimaan huoneen ongelmakohtia, joita voisi sitten muilla tavoin parantaa. No, kyllähä tuokin keskustelu sitten taas pikku hiljaa kääntyi keskusteluun siitä jokaisen leffaharrastajan suurimmasta unelmasta, ja pakko se on itsekin myöntää, että jonain päivänä olisi kyllä upeaa jos omankin huoneen prosessoinnin hoitaisi Trinnov-merkkinen laite. Ei vaan taida koskaan rahat tuohon riittää, mutta ainahan voi unelmoida.

Marekin esittelyssä ei sinällään hirveästi itselleni uutta tullut. Se mistä itse asiassa hieman yllätyin oli se, että olen itseasiassa ollut Marekin matkassa mukana lähestulkoon sieltä alusta lähtien. Marek nimittäin kertoi esityksessään, että liike on perustettu vuonna 2006. Tuosta on jo jonkin aikaa kulunut, mutta nykyiseen talooni muutin itse vuonna 2008 ja tuolloin tuli itse ensimmäisen kerran rakennettua ihan oikea leffahuone ja nykyisen huoneen ensimmäinen versio. Muista vielä hyvin kun kävin muutamaan kertaa vierailemassa silloisessa Pitäjänmäen myymälässä, jossa etenkin parkkeeraaminen oli lähestulkoon mission impossible. Tai ainakin sellainen muistikuva siitä on jäänyt. Tuolloin ensimmäiseen settiin kuuluu Monitor Audion RS6 5.1 setti, Monolith subbari ja Denonin vahvistin. Osa noista poistui omasta huoneesta vasta edellisen päivityksen aikoihin muutama vuosi sitten. No siitä setistä ei ole enää varmaan mitään jäljellä, joten eteenpäin on menty, ja vaikka huoneessa on nykyään paljon muualtakin hankittua tavaraa, on huoneessa edelleen myös paljon Marekilta hankittua tavaraa, mm. 4k tykki. Mareksound on hieman kuin tämä koko harrastus pienoiskoossa, kyllä sieltä kaikkea kivaa aina löytyisi, mutta budjetti tulee aika usein unelmien tielle.

Mutta mennäänpä vielä ennen itse leffaa hieman tuhon Ison Omenan Lounge saliin. Marek on tyyliltään aika suorapuheinen ja aina en ihan samaa mieltä kaikesta ole, eikä varmasti ole tarvekkaan olla. Yksi mielenkiintoinen hetki tässä illassa kuitenkin oli kun Marekilta kysyttiin mielipidettä kyseisen salin toteutuksesta ja Marek laittoi aika suoraan jauhot Genelecin edustajien suuhun. En tiedä oliko Finnkinon edustajat tätä kuuntelemassa, mutta pakko on olla aika lailla kaikesta samaa mieltä. Vaikka Finnkinon työntekijä aivan valtoimenaan tuota salia kehuu, niin itse en kyllä ole lainkaan asiasta samaan mieltä. En oikein itsekään ymmärrä miksi sali on tehty näin, vaikka pienillä asioilla salista voisi päivittää oikeasti premium salin. Ensinnäkin, sanotaan sitten ihan mitä tahansa, niin nuo pääkaiuttimet yksinkertaisesti ovat aivan väärässä paikassa ja ainakin itselleni se on tuossa salissa todella häiritsevä tekiä. Leffan aikana jatkuvasti katse kääntyy ruudun päälle, miksi tuo ääni ei tule puhujan suusta, miksi se tulee katosta! Ei varmasti olisi iso päivitys laittaa tuohon akustisesti läpinäkyvä kangas ja piilottaa kaiuttimet sen taakse. Toisaalta, onko salissa tärkeintä juuri, että ne kaiuttimet näkyvät, onko se enemmän mainosjuttu ehkä isompaa asiakaskuntaa kohtaan vai tavoite tehdä loistava leffasali? Kyllä Genelecin äänenlaatu on aivan huippuluokkaa, mutta sijoittelu pilaa tässä salissa ainakin minun nautinnon aivan täysin. Ylipäätään koko äänikenttä on aivan liian korkealla, ja tämän vuoksi tuntuu kuin istuisi lattialla ja jossain pään päällä kuuluu ääniä. Ihan kuin omassa huoneessa laittaisi koko bed layerin kiinni ja kuuntelisi vain atmoksia. Ja atmoksista puheenolleen, jos nykyään teet premium salin, ei sitä voi tehdä ilman atmoksia, voisiko siis tähänkin saliin helposti lisätä muutaman?

Toinen iso asia mikä itsellä tässä salissa ei miellytä on salin premium tuolit. Tuolit sinällään ovat varmasti aivan loistavat, mutta kaksimetriselle niitä ei todellakaan ole tehty. pohkeiden alla oleva tuki on itselläni lähestulkoon polvitaipeessa ja jaloille nuo tuolit ovat todella raskaat ja hyvää asentoa on vaikea löytää. Tilaa edessä jaloille on aivan yllin kyllin, joten aavistuksen enemmän olisi tilaa toivonut myös penkin taakse, jolloin hieman matalempaan kallistukseen selkänojan osalta olisi ollut mahdollisuus. Tuoli on siis hieman liian pystyssä ja jalat eivät asetu millään hyvin. Toki ymmärrän, että en ole keskivertokatsoja, ja varmasti normaalipituiselle tuolit ovat loistavat, mutta omia mielipitetähän tässä kirjoittelen joten sallittakoon kritiikki. Sali muuten on hieno, tilaa on rutkasti ja bonuksena vielä ylimääräinen parkkiaika, joka ainakin itseni pelasti parkkimaksulta eilen kun olin saapunut paikalle hyvissä ajoin. Ai niin, ja tilaisuuden tarjoilut olivat luokkaa loistavat, kiitos niistä!

Kaikki siis valmista itse leffailtaan. Kirsikkana kaupanpäälle oli tällä kertaa tarjolla Elvistä, joka oli vielä itseltä näkemättä. Odotukset leffasta oli maltilliset, koska on ollut varsinaisesti mitään leffasta ottanut selvää etukäteen. Odotusarvona kuitenkin oli, että leffa olisi parempi testi Lounge salille kuin edelleen kuumailmapalloleffa, jossa ei mitään tehosteita juurikaan ollut. No ei ollut tulossa tässäkään, mutta musiikkia edes. Siksi siis huoneen yksi yksinäinen Genelecin subbari ei vieläkään päässyt kunnon testiin. Pitää silti sanoa, että ne muutamat kohdat jossa tuota oikeasti tarvittiin, yllätti kyllä erittäin positiivisesti, kyllä yhdestäkin subbarista voi saada aika paljon irti, jos se vaan on tasoltaan riittävän laadukas. Voisiko niitä silti olla salissa enemmänkin, ehkä voisi. Finnkinon työntekijä hehkutti avauspuheessa miltä salissa kuulostaa kaksi ensimmäistä minuuttia Top Gunista, sen olisi ihan todella halunnut eilen kuulla itsekin, harmi että ei kuultu. Salin todellinen dynamiikka on siis edelleen testaamatta.

Leffana Elvis oli erittäin hyvä. Näitä vanhoista staroista on tehnyt viimeaikoina montakin leffaa, Freddy Mercury, Elton John jne. Kaikissa näissä yhteistä on ollut päihteet, jotka osassa leffoja on saanut aivan liian suuren roolin, vaikka se todellisuudessa onkin ollut tarinassa iso osatekijä. Tässä tykkäsin erittäin paljon siitä, että vaikka se tässäkin oli iso juttu ja varmaankin suurin syy kuolemaan, niin asialla ei kuitenkaan mässäilty lainkaan ja leffa oli tehty erittäin hyvällä maulla kunniottaen suura mestaria. Kyllähän se vaan fakta on, että Elvis on muuttanut maailmaa enemmän kuin varmaan yksikään muu artisti, mutta tässä sitä kunnioitettiin erittäin tyylikkäästi. Leffalla on myös erittäin hyvä tarina, ja vaikka välillä olo oli vähän että tässä nyt vaan kuvataan yhden henkilön arkea, eikä niinkään rakenneta kronologisesti juonta, niin kyllähän leffa silti oli hienosti tehty ja kunnioitti varmasti hyvin historiaa. Erityisesti tykkäsin tavasta jolla leffassa oli sidottu vanhoja materiaaleja uusiin. Tom Hanks oli tässäkin erittäin hyvä, en tiedä kuinka autenttinen rooli oli esikuvaan, mutta Tom Hanksin paras rooli tämä ei minulle ollut, ehkäpä juuri hieman tuon säälittävän huippumanagerin tarinan vuoksi. Leffa oli kohtuu pitkä, en tiedä olisiko mennyt pienempään pakettiin, ja vaikka tässä nyt ei ihan pakottavaa tarvetta ole ihan heti nähdä uudelleen, niin ehkä tämä täytyy vielä kotonakin katsoa, jos ei levyltä niin ainakin striiminä. Paljon tarinaa, mutta kyllä tuo ilta oli sen arvoinen, hieno ilta kaiken kaikkiaan!