Takana hieman sellainen viikko, että kiirettä on pitänyt ja jos meinasi leffaa katsoa, piti katsella sellaisia leffoja jotka mielellään kestävät mielummin puolitoista kuin kaksi tuntia. No, sellainen leffa kuin Damsel tuli sitten napattua katseluun Netflixistä, sen kummemmin speksejä katsomatta. Leffa ei ollut liian pitkä, siinä näytti olevan Atmos äänet ja jollain tapaa näytti mielenkiintoiselta, se riitti valintaperusteeksi tällä kertaa.
Leffan alku tuntui kuin olisi katsellut satukirjaa. Jotenkin kovin pehmeitä mutta värikkäitä kuvia, suurreellisia maisemia ja hmm. Prinsessoja. Olihan tämän leffan alku vähän sellainen, että ei tästä nyt ihan instant hittiä kyllä olisi tulossa, mutta katsotaan nyt miten leffa tästä kehittyy. Ja kyllähän se loppua kohden taas paljon paranikin, ei silti mitään ihan parhaimman pään leffa noin niin kuin juonen ja muun osalta. Juoni oli ihan ok ja leffassa sitä kyllä vietiin hyvin eteenpäin, mutta jotenkin kuitenkin vähän köyhä fiilis tästä silti jäi. Niin, ja jos leffassa on siis lohikäärmeitä ja muuta hyvin pitkälle fantasiaan menevää asiaa, niin ei se yleensäkään ihan viimeisen päälle meikäläisen juttu ole koskaan ollut. Tälläiseksi keskellä katsottavaksi pika leffaksi kuitenkin jäätiin ehdottomasti plussan puolelle.
Mutta se missä tämä leffa vastaavasti sitten loisti oli äänet. Oli muuten ääniltään yksi parhaista taas pitkään aikaan ja tästä voisi montakin demopätkää hyvinkin nappaista mukaan. Oli upeita luolakohtauksia, oli hyvin möreää lohikäärmettä ja paljon kaikkea muuta kivaa yksityiskohtaa. Leffa oli miksattu vain 7.1.4 raitaan, mutta upeasti se kyllä silti toimi. Räjähdyksiä oli riittämiin ja subbaritkin todellakin saivat aikamoista kyytiä pitkin leffaa. Oli oikeasti pitkästä aikaa sellainen todella positiivinen leffa äänien puolesta, eikä kuvassakaan sitten loppujen lopuksi mitään suurempaa valittamista ollut, vaikka ei tämä kuvaltaan mikään demoleffa kyllä ole.
Subbareista muuten puheenollen sain tuossa perjantaina viestiä Trinnovin suunnasta ja homma etenee sillä saralla. Eli huone on käytännössä nyt hyväksytty Waveformingiin ja odottelen nyt sitten vaan viimeisiä steppejä miten edetään seuraavaksi. Oletettavasti itse en tätä pääse vielä asentamaan vaan asennuksen täytyy tulla myyjäliikkeen toimesta, eli Mareksound ilmeisesti sitten tulee tämän jossain vaiheessa asentamaan. Marekhan ei ole huonetta vielä koskaan nähnyt ja tähän mennessä olen kaikki Trinnovin kalibroinnit tehnyt itse, joten innostuneena odotan minkälaisia ässiä heillä on hihassaan. Sen verran kuitenkin sain palautetta huoneesta, että jotain pientä siihen voisi vielä tehdä, ja kun kerran joku kertoo miten huonetta voisi vielä entisestään parantaa, niin kuunnellaan tietysti aina. No, olihan tämä heidän vinkki jo muutenkin hyvin tällä kertaa tiedossa, mutta piti ilmeisesti saada joku ulkopuolinen se vielä kertomaan, ennen kuin aloin sitä oikeasti toteuttamaan.
Eikä tässä nyt siis oikeasti ole ollut muusta kyse, kuin siitä, että olen kuitenkin kovasti vielä taistellut sitä vastaan, että huoneesta tulisi aivan sataprosenttisesti pelkään äänen ja ”leffahuoneen” näköinen. Eli olen kovasti koittanut pitää kiinni sekä takasta, että itse tekemästäni, mielestäni aika hienosta baaripöydästä. No, se baaripöytäkin on aikojen saatossa muuttunut aika paljon. Ensin lähti jääkaappi ja tilanne tuli laitteet. Sitten lähti laitteet ja jäi vain hyllyjä, nyt oli kuitenkin aika laittaa loputkin palasiksi, ja laittaa kaappi menemään. Tähän siis syynä se, että subbarit piti saada korkeuden osalta ylemmäs, keskelle huonetta, jotta ne toimivat Waveformingin kanssa paremmin. No, mutta mitä tapahtui lopulta kaapille ja minkälainen tuloksesta tuli, se sitten seuraavissa kirjoituksissa, tai ota Instagram seurantaan niin siellä ajankohtaista kuvaa aina tarjolla.
Leffafriikki 