Sunnuntaina tuli suunnattua kovin odotuksin taas katsomaan hyvää kotimaista elokuvaa leffateatteriin, mutta mitenkäs sitten kävikään, jatkuiko hyvien kotimaisten leffojen suora, vai tuliko kunnon floppi. No, jos leffa on kerännyt elokuvissa jo todella kovat katsojaluvut, niin ei se nyt aivan katastrofi ainakaan voi olla. Se mikä tässä leffassa paljon kuitenkin mietitytti, on se, että Suomalainen komedia ei ole kovinkaan usein itseäni vakuuttanut. Siihen on useita syitä, nauraa on kyllä saanut ennenkin, mutta jostain kumman syystä kotimaisissa komedioissa pitkään ollut trendi, että hauskuus tehdään hauskoilla hatuilla ja täysin yli menevillä jutuilla.
Ja hatuista kun puhutaan, niin tässäkin Kari Ketosen päähän on syvälle istutettu hyvin perinteinen juntti-lippis. No, se ei nyt tällä kertaa niin paljon haitannut, vaikka voin kyllä silti sanoa, että Ketonen olisi selvinnyt roolista hyvin ilmankin, ja siis selvisi roolista hyvin nytkin. Ketosen rooli on erittäin hyvä ja onnistunut alusta loppuun. Parhaimman rooli mielestäni kuitenkin vie leffassa Maria Ylipää, joka tasapainottelee näiden äijien välisessä taistelussa todella vakuuttavasti. Antti Luusuaniemi on hieman nössö, siis roolissaan, mutta en sitten tiedä miten tuota olisi voinut paremminkaan esittää. Taneli Mäkelä tähdittää leffaa varsin osuvalla roolilla myöskin. Yhteen rooliin on silti tälläkin kertaa pakko ottaa kantaa, ja se on Matti Onnismaan yksityisetsivän rooli. Täytyyhän jokaiseen kotimaiseen leffaan aina joku hassulta näyttävä pitkähiuksinen hemmo saada.
Toinen juttu sitten mitä pelkäsin oli tuo käsistä lähteminen. Tässä leffassa leikittiin koko ajan veitsen terällä, mutta mielestäni pysyttiin kuitenkin koko ajan juuri ja juuri positiivisen puolella. Okein, onhan tässä taas hieman levottomia kohtauksia kuten munasillaan talon katolla, mutta isossak uvassa paketti kuitenkin pysyy jotenkin kasassa loppuun asti. Loppu on itse asiassa paljon parempi kuin ehkä osasin odottaakaan.
Eli vaikka tämä on paljon saanut kritiikkiäkin, nyt kyllä itse voin kuitenkin väittää tykänneeni. Leffa oli mukava puolitoista tuntia pitkä ja koko ajan mentiin eteenpäin. Aika meni todella nopeasti eikä tarvinnut kelloa katsella. Ylimääräinen jaarittelu oli jätetty pois huumorikin antoi ihan aidosti hymyn kasvoille useammankin kerran. Kotimainen komedia on todella vaikea taiteenlaji, tässä onnistuttiin taas hieman keskivertoa paremmin.
Leffafriikki 