Tämä seuraava päivitys saattaa sisältää hyvin paljon tunnepitoisia juttuja. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut tämän harrastuksen parissa todella paljon asioita, ja lopulta kaikki näistä asioista liittyy hyvin syvästi tähän leffaan nimeltä Elvis, jota olin katsomassa Ison Omenan Finnkinossa joulukuussa 2022. Tuolloin en ollut salissa ihan yksinään, vaan salissa seurana oli arvovaltaista väkeä niin Geneleciltä kuin Mareksoundista. Toki salin oli täyttänyt muutkin hyvien äänien ja hyvän elokuvan ystävät. Tunsin siis olevani omieni joukossa. Tuo sali, jossa leffaa katsottiin oli siis tietysti tuo Ison Omenan Genelec-Sali, josta nyt voi olla montaa mieltä, mutta siitä voi lukea lisää tästä päivityksestä. Tuo ilta kuitenkin sai alkuun sellaisia asioita, joista en ole voinut aikaisemmin kuin haaveilla.
Genelec on edelleen itselle sellainen ikuisuus haave, olen haaveillut kuudentoista kaiuttimen omasta Genelec-kotiteatterista pitkään, se haave ei nyt kuitenkaan ole toteutumassa ainakaan vielä pitkiin pitkiin aikoihin. Silti, yhtään paria Genelecejä en ole vielä koskaan edes omistanut, mutta tällä hetkellä kova haave sellaisen parin saamisesta olohuoneeseen kuitenkin elää, vaatimukset tämän suhteen kuitenkin ovat sen verran kovat, että odotellaan nyt rauhassa ja katsotaan mitä tapahtuu. Ai mitkä vaatimukset, no toiveissa esteettisestä syystä olisi ehdottomasti The Ones tyyppiset kaiuttimet, G-sarja ei niinkään kiinnosta, joten odotellaan rauhassa sopivaa tilaisuutta, niin ja taloudellisesti mahdollisuutta toteuttaa. Tämäkin unelma kuitenkin edelleen elää.
Tämä ei kuitenkaan ollut tämän reissun tärkein juttu, vaikka se vahvistikin edelleen haavetta Geneleceistä. Suurin juttu tällä reissulla oli loistava keskustelu Marekin kanssa. Juttelimme lähinnä uudesta tykistä, mutta nopeasti keskustelu kääntyi sanaan Trinnov. Trinnov, laite josta haaveillut vuosia, mutta jonka nimeä en ollut ääneen edes uskaltanut mainita. No, Marek kuitenkin meni mainitsemaan, että saattaisi olla tulossa yksi laite, joka saattaisi jollain tavalla olla mahdollisuuksien rajoissa. Arvatkaa vaan heräsikö kiinnostus? No, jäin odottelemaan lisätietoa aiheesta, mutta enpä viitsinyt asiasta edes kysellä, koska edelleen haave tuntui niin kaukaiselta. Kun sitten alkoi Marekin vanhan myymälän loppuunmyynti, uskallauduin asiasta taas kysäisemään, ja loppu onkin sitten historiaa.
Eletään vuotta 2024 ja Trinnov löytyy hyllystä, Elvis kuitenkin on edelleen kotona uudelleen katsomatta. Leffahan on hyllystä löytynyt jo pitkään ja tuon illan jälkeen on ollut päivän selvää, että leffa tullaan kotiin hankkimaan ja siellä uudelleen jonain päivänä katsomaan. Nyt tuo leffa on alkanut jostain syystä taas kummitella mielessä ja nyt sitten oli aika laittaa se uudelleen tutkailuun. Näistä menneistä artisteista on viime vuosina tullut aika paljon leffoja ulos, ja Elvis varmasti on näistä leffoista kärkipäätä. Niin monessa vastaavasti kaikki muu kuin musiikki on kuitenkin saanut pääosan, ja niin meinaa hieman käydä tässäkin. Toisaalta tämä tarina on kerrottu hieman eri perspektiivistä, tämähän ei ole suoraan Elviksen tarinan, vaan hänen managerinsa, tarina.
Tom Hanks tekee leffassa erittäin hyvän roolin Elviksen managerin, eikä Austin Butler jää roolissaan yhtään sen heikommaksi. Varmasti kuitenkin yksi tämä leffan parhaista paloista on Koko:n, rooli sisar Rosettana. Leffassa kuullaan hyvin paljon musiikkia, mutta ei olisi ollut haittaa sitä vielä vähän enemmänkin korostaa. Tämä oli kuitenkin yksi niitä leffoja, joissa musiikki pisti jatkuvasti sormet napsumaan, tunnelmaan oli helppo päästä ja se todellakin vei mukanaan. Ei todellakaan ole vaikea kuvitella, miksi Elvis nousi niin suureksi kansan keskuudessa, Elvis ei vaan laulanut, Elvis todellakin kosketti.
Leffan äänet ovat hyvät, mutta ei nyt millään kuitenkaan Bohemian Rhapsody tasoa. Bohemian Rhapsody vetää kerta kerran jälkeen kananlihalle, tämä lähinnä vain tempaa musiikilla mukaansa. No, ehkä on musiikissakin eronsa, mutta silti, leffan äänet ovat enemmänkin hyvät kuin loistavat. Leffa kestää sellaiset melkein kolme tuntia joten siihen suhteutettuna korvat selviävät tästä erittäin hyvin. Musiikkia on riittävästi, mutta riittävästi otetaan myös rauhallisesti. Objekteja ei näyttäisi ihan hirveästi olevan liikkeellä, mutta kyllä niitäkin mukana on. Joka tapauksessa hyvä, leffaa tukeva miksaus, ei kuitenkaan mikään referenssi leffa missään nimessä.
Eli hyvä leffa joka nyt ei välttämättä montaa katselukertaa kestä, mutta näin reilun vuoden välillä toimi ihan hyvin. Kovaa kiirettä ei seuraavaan kertaan kuitenkaan ole. Tänään sitten olisi tarkoitus taas suunnata leffateatteriin, seuraava kova kotimainen hitti Luottomies on edelleen katsastamatta, nyt siis seuraavaksi sen vuoro. Mitä seuraava viikko sitten tuokaan taas tullessaan, aika näyttää.
leffafriikki.com 