Joker-leffa on kummitellut mielessä jo pidemmän aikaa ja varmasti lähestyvällä uudella Batman leffalla on oma vaikutuksensa siihen, että leffa tuli jälleen kerran mieleen. Olen Jokerin nähnyt jo pari kertaa aikaisemmin, mutta siitäkin huolimatta olen koko ajan tiennyt, että tuohon pitää taas pian palata. Ja nyt sitten tuli palattua, ja hyvä niin. Joker on loistava leffa ja tykkään siitä todella paljon. Moni ahdistuu tuosta leffasta ja onhan se aika karua katsottavaa, mutta rajusta aiheesta huolimatta minun mielestäni on tehty erittäin hyvällä maulla leffa, jossa ei kuitenkaan pröystäillä väkivallalla.

Jäikö tästä sitten jotain uutta mieleen, no ei varsinaisesti. Toki tästäkin leffasta aukeaa aina hieman uusia puolia, mutta ei mitään niin merkittävää. Jännä juttu tässä leffassa kuitenkin on se, että vaikka sen on jo useamman kerran nähnyt, niin silti se ei annan sellaista fiilistä, että tuntee leffan tapahtumat liian hyvin, Jokerin kanssa ei siis pääse kyllästymään, vaan leffan katsoo helposti useammankin kerran.

Tämän lisäksi kun leffan äänet ovat silkkaa priimaa, niin kiva tästä on nauttia. Leffan äänet eivät sisällä juurikaan tehosteita, mutta leffan musiikki on sitten sitäkin vaikuttavampaa. Kyseessä on ehdottomasti esimerkki leffasta kun puhutaan elokuvamaisista äänistä.

No niin, hyvin pitkään odotettu leffa pääsi vihdoin tarkastelun alle, tällä kertaa Itunes vuokrauksena. En tiedä missä vaiheessa ja mihin tämä olisi tullut myöhemmin, mutta ainakaan en toistaiseksi löytänyt viitteitä siitä, että leffaa nähtäisi ainakaan HBO-max palvelussa. En myöskään ole yhtään varma, että leffa päätyisi myöskään UHD-hyllyyn, vaikka odotukset hyvästä leffasta olikin olemassa.

Ja kyllä, tykkäsin kyllä tästäkin leffasta aika paljon. Kuuluu niihin leffoihin, joista tykkään ja yksikään näistä saagan leffoista ei ole vielä pettänyt. Tässä on paljon niitä hyviä leffa-elementtejä, joista tykkään, eli huumoria, toimintaa, ja juonikin vielä toimii. Etenkin tuo huumori oli tässä leffassa taas aika osuvaa, ja pitkästä aikaa ihan aidosti tuli naurahdettua ihan kunnolla, unohtamatta leffan loppua, jossain nauratti ihan huolella. Pitää myös muistaa mainita, että tämä Samuel L. Jackson, Salma Hayek ja Ryan Reynolds kolmikko todellakin synkkaa hyvin yhteen ja on todellakin loistavaa viihdettä joka kerta.

Lisäksi kun leffan äänet olivat taas varsin hyviä, niin mikäs tästä oli nauttiessa. Joo toki leffan äänet jättivät kuitenkin sen verran parantamisen varaa, että uskon tämänkin leffan kuinkin UHD-levyllä kuulostavan vieläkin paremmalta. Kuka tietää, ehkä tämäkin jokupäivä löytää tiensä sinne uudestaan ja leffan voi varmasti kyllä katsella vielä uudelleenkin.

Olen jo jonkin aikaa tässä kaipaillut jotain hyvää toimintatrillerityyppistä leffaa, ja nyt sellainen löytyi ehkäpä jopa hieman yllättäen. Kimi-niminen leffa löytyi HBO-Maxilta ja vaikka sitä olen tuolla muutaman kerran jo silmäillyt, vasta nyt sitä lähdin katsomaan. Leffan trailer ei vetänyt ihan niin paljon puoleensa että leffan katsominen olisi ollut itsestään selvyys, mutta katsominen sitten lopulta todellakin kannatti.

Ensinnäkin, leffa oli todella tuore. Siinä oli paljon juttuja, jotka tavallaan olivat uusia tai ainakin jollain tapaa fressejä ja ajankohtaisia. Lisäksi leffa ei ollut kovinkaan ennalta-arvattava, tai ainakaan liian. Olihan siinä juttuja joita olisi voinut hyvinkin päätellä ja arvata, mutta sitten taas toisaalta leffassa miellytti erityisesti se, että leffa oli aika nopeatempoinen ja hyvin puristettu puoleentoista tuntiin. Osittain tuota tempoa korosti kuvaus ja leikkaus, jotka olivat todella tyylikkäästi tehty ja kuvasi päähenkilön elämää enemmän kuin upeasti.

Toinen aika jännä juttu tässä leffassa oli maskit ja käsidesit. Ne ovat olleen arkipäivää meidän kaikkien elämässä jo parin vuoden ajan, mutta nyt oikeastaan vasta kertaa edessä oli leffa, jossa tuo arki näkyi, ja näkyi silti kovin luonnollisesti. Jotenkin sitä on jossain vaiheessa itsekin miettinyt, että miten korona tulee vaikuttamaan tulevaisuuden elokuviin, eli halutaanko leffoissa kuvata elämää kuin koronaa ei olisi ollutkaan, vai tuleeko maskit ja muu ns. uusi yhteiskunta näkymään leffoissa. Tässä se näkyi, ja se oli jotenkin kovin mielenkiintoista.

Ei kuitenkaan jäänyt hyvät asiat tähänkään, vaan lisäksi on mainittava vielä leffan äänistä. Leffassa olit toteutettu ns. kuulokkeiden laittaminen päähän ja niiden äänet todella upeasti. Oli oikea-aikaista hiljaisuutta, sitten taas kuulokkeiden sisäistä ääntä jne. Äänet eivät luonnollisestikaan olleet tässä mitään alapäätä ja dynamiikkaa, vaan nimenomaan upeasti toteutettuja yksityiskohtia. Kokonaisuudessaan siis ihan loistava leffa ja varmasti myös top-lista kamaa!

HBO-Max oli eilen yllättänyt, tai ei tämä siis mikään yllätys sinällään ollut kun näitä uutuusleffoja on sinne lupailtu puolitoista kuukautta ensi-iltojen jälkeen, mutta olihan se sitten taas kuitenkin pieni iloinen yllätys, että tämäkin leffa sieltä ”ilmaiseksi” löytyi. Matrix jakaa paljon mielipiteitä, ja niminä se on lähinnä kulttitasoa, ei kuitenkaan kaikille. Leffantekijät ovat kuitenkin menneet taas halpaan, ja luulleet, että jokaisesta suositusta leffasta voi tehdä uuden version ja se automaattisesti myy. No eipä ole Matrix ilmeisesti ihan odotuksiin nähden myynyt, ja syitä on löytynyt koronasta ja vaikka mistä. Fakta kuitenkin on, että kyllä niitä menestyneitäkin leffa on korona-aikana tullut, ja lopulta se leffan laatu sitten kuitenkin on se joka myy.

Matrix on itselle ollut yksi niitä paljon ajatuksia jakavia leffoja aina. Toisaalta toki itsellenikin tuttu leffanimi, mutta onko leffasaaga sittenkään niin kovin tuttu. Olen varma, että ensimmäisen olen joskus nuoruudessa nähnyt, mutta olenko nähnyt kaikki kolme, siitä en ole lainkaan varma. Osittain sen vuoksi, että ensimmäinen löytyy myös UHD hyllystä, mutta kaksi muuta sinne ei ole ainakaan vielä löytänyt. Tosin, nythän ne löytyy myös tuolta HBO palvelusta, niin ehkäpä ne pitäisi katsoa sieltä, tai oikeastaan olisi pitänyt katsoa ennen tätä uusinta.

Tämä siis ennen kaikkea siksi, että eihän minulla tästä uusimmasta ollut oikein mitään hajua. Juoni ei oikein avautunut lainkaan, ja vaikka leffaa oli ihan kiva katsoa, niin eipä tästä nyt oikein hirveästi käteen jäänyt. Tämä ennen kaikkea siksi, että leffa toki oli erittäin laadukasta ja äänet pääosin todella hyvät, niin eipä se leffa sitten itsessään kuitenkaan mikään älytön hitti ollut, ja ymmärrän hyvin miksi ei ole ollut muillekaan. Toinen ja kolmas osa siis pitää kuitenkin nyt ehkä katsoa, ja kuka tietää, ehkäpä tämäkin vielä sen jälkeen uudelleen.

Nyt jos googlaat Aftermath leffaa, tulee helposti tuloksia kahdelle saman nimiselle leffalle. Tällä kertaa on kuitenkin kyseessä vuoden 2017 leffa, joka löytyy HBO-Max palvelusta. Pieni hetki aikaa katsoa leffaa, joten valinnan vaikeutta oli jonkin verran ilmassa. Tavallaan palaan aina uudelleen siihen Netflixiin, eli sitä on kyllä leffojen määrän suhteen ikävä, mutta kyllä tauko vielä jatkuu jonkin aikaa. Toisaalta, kyllä ne leffat siellä sitten myös pysyy.

Aftermath leffa kuulosti hyvältä, etenkin luonnollisesti sen vuoksi, että kyseessä jälleen tosi tapahtumiin perustuva leffa. Leffan tapahtumat eivät itselleni olleet taas yhtään tuttuja, mutta nopealla googletuksella kyseessä on vuonna 2002 saksassa tapahtunut onnettomuus. Leffa ei siitä antanut kyllä mitään vinkkiä, vaan olisin leffaa katsoessani sanonut varmasti, että kyseessä on jenkeissä tapahtunut onnettomuus. Tuntematta tarinaa tai todellisia henkilöitä, Arnold Shcwarzenegger rooli on tässä kyllä enemmän kuin vakuuttava, moittimatta kuitenkaan ketään muutakaan. Hyvin oli roolitettu leffa kaikin puolin.

Viikonloppuna tuli taas sählättyä hieman myös subbarien kanssa. Mitään varsinaista syytä tähän ei ole nyt ollut tai tullut, mutta pitkästä pitkästä aikaa tein subbarien kalibroinnin alusta lähtien uudelleen. Subbareita en tällä kertaa siirrellyt, mutta muuten tein kaikki alusta lähtien, aloittaen subbarien ja Minidsp:n nollauksesta. Kivaa pitää tuokin taito hallussa ja verestää muistia aina välillä. Toisaalta, kai sitä jotain uutta myös piti yrittää saada, sillä paria YouTube videota ennen sitä tuli taas katseltua.

No, mutta varsin suora käyrä sielä taas saatiin aikaan, sillä muutoksella, että Harmanin käyräksi käytiin tällä kertaa hakemassa Youthmanin nettisivuilta -8db subbarikorostus. Tämä siis Arcamiin ja Diraciin. Aftermath ei ehkä ollut uusien asetusten testaukseen ihan paras leffa, mutta muutamia loistavia kohtia siinä oli, luonnollisesti liittyen lähinnä lentokoneisiin. Eli kiva leffa, mutta uusien asetuksien testaus jää tulevaisuuteen.

Ai niin, ja loppuun vielä pieni ennakkomainos. Huomenna jokaisen kannattaa suunnata sivuille http://www.leffamedia.fi Sieltä löytyy jotain hyvin mielenkiintoista jokaiselle tämänkin blogin lukijalle. Olemme nimittäin perustaneet uuden sivuston, jossa toistakymmentä sisällöntuottajaa on kasattu yhteen.. Eli stay tuned!!

Kun Netflix tuli laitettua kiinni, oli tiedossa, että tuo raha voidaan investoida vastaavasti esimerkiksi Itunesin erittäin hyvällä laadulla striimattuihin leffoihin. Pitkään aikaan ei ole tullutkaan Ituneista mitään ostettua, käänteisesti juuri siitä syystä kun niin monta striimauspalvelua on ollut aktiivisena. Näin ollen myöskin elokuvien aarreaittaa, eli Itunesin 99 sentin leffoja ei ole juurikaan tullut edes selailtua aikoihin. Pettymystä ei kuitenkaan tullut tälläkään kertaa, vaan listalta löyty jälleen uusi uskomaton tarina natsisaksasta.

Kun puhutaan keskitysleireistä, niin harvoin näistä mitään positiivista ja iloista juttua löytyy, mutta tämä leffa jotenkin tuntui vielä astetta julmemmalta ja kylmemmeltä kuin moni muu vastaava leffa. Leffassa jo heti alussa kun kuvataan kaasukammioita, tehdään selväksi, että tämä ei ole mikään sensuroitu versio tarinasta. Kun leffa etenee pidemmälle, vankien tuskaa ja täysin epäinhimillistä kohtelua kuvataan todella kaunistelematta. Täysin oma lukunsa on sitten todella pitkä ja raastava kohtaus ss-upseerien juhlista, joissa ihmisarvosta ei kirjaimellisesti ole enää yhtään mitään jäljellä. Tässä on taas yksi hyvä esimerkki leffaksi kaikille niille, jotka rokotuspassia näihin historiallisiin tapahtumiin on verrannut. Sillä, että ihminen ei halua ottaa rokotusta ja se että ei sen vuoksi pääse baarin ei ole millään tavalla verrattavissa mihinkään näistä tapahtumista mitä keskitysleirit ovat tarjonneet. Onneksi näitä leffoja ja tarinoita kuitenkin edelleen tulee jatkuvasti julki, koska nämä jos mitkä pitävät nuo kauheat asiat ihmisten mielissä, jotta toivottavasti mitään vastaavaa ei ihmiskunnan historiaan enää ikinä kirjoiteta.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, niin tämänkin leffan kohdalla voi taas surutta kehua sekä leffan äänen- että kuvanlaatua. Itunes on mielestäni edelleen laadullisesti selkeä ykkönen, ja tämä siis ei perustu mihinkään faktoihin, vaan ihan vaan omaan fiilikseen. Siinä missä esimerkiksi netfilix tarjoaa elokuvia laadultaan laidasta laitaan, niin Itunesin jokainen leffa jonka olen katsonut on ollut laadultaan erinomainen. Pärjääkö se sitten UHD-levyille niin ei varmasti, mutta striimauksen suhteen Itunes on minulle ehdoton ykkönen.

Siitä on taas hetki vierähtänyt kun on tullut katsottua neljän tunnin leffaa, mutta tänään sitä tuli työpäivän päälle sellainenkin sitten taas urakoitua. Edellinen, ja varmaan ainoa kerta aikaisemmin on ollut Lord of the Rings leffojen kanssa, jotka loistavista leffoista huolimatta olivat ajoittain jopa aavistuksen pitkästyttäviä, mutta tämän kanssa ei oikein tuota johtopäätöstä voi tehdä, siitäkään huolimatta, että tässäkin leffassa muutaman kerran silmät olivat leffan sijasta kännykässä. No, annettakoon se anteeksi, koska leffa tosiaan kesti sen neljä tuntia.

Hyvin tuon leffan kuitenkin kolmella karkkipussilla ja vain yhdellä vessakäynnillä jaksoi katsoa, ja vaikka aivan en tiennyt mitä odottaa, niin olihan tuo silti itse asiassa aika hyvä leffa, tykkäsin enemmän kuin uskalsin odottaa. Leffan juonta rakennettiin aika hitaasti ja hartaasti, mutta silti, sen verran mielenkiintoisesti, että koko leffan ajan jaksoi mielenkiinto pysyä yllä. Marvelin leffat eivät ole aina niitä suurimpia suosikkeja, vaikka yksitellen niistä monesta todella paljon pidänkin. Marvelin leffoissa eniten juuri häiritsee se, että leffojen päähenkilöitä vierailee jokaisessa leffassa enemmän ja enemmän ristiin. Tässä se oli koko leffan itse tarkoitus, joten sinällään tässä se ei haitannut yhtään. Oli jopa varsin virkistävää ja mielenkiintoista.

Äänien puolesta tietysti tämä leffa oli korkealla hankintalistalla ja löytyyhän tämä leffa usealta vuoden 2021 top listalta Youtubesta. Ja olihan tässä hyvinkin paljon Marvelmaista menoa, paljon ääntä, tehosteita ja hyvää atmosta. Ei kuitenkaan ehkä mitään mitään aivan maagista tai ennen kuulumatonta, hyvin tyypillistä raitaa tälläiseen leffaan. Tykkäsin kuitenkin paljon, ja vaikka leffa kesti pitkään, niin korvatkin olivat vielä leffan jälkeenkin hengissä.

Mutta sitten se toinen asia mistä en vastaavasti ollut lainkaan innoissani oli kuvasuhde, jonka voi rumasti sanottuna jopa väittää vähän pilanneen tämän leffan fiilistä. Ymmärrän, että välillä ohjaajat ja tuottajat haluavat ottaa vapauksia ja tarjota omaa näkemystään, vaikka se ei ehkä olisi niinkään suuren yleisön mielipide. Christopher Nolan tekee sitä jatkuvasti äänien kanssa, eli tarjoaa leffoihinsa vain 5.1 ääniä ja vastaavasti sitten Ridley Scott tässä jostain kumman syystä vain 4:3 kuvasuhdetta, joka suoraan sanottuna oli ihan hirveää katsottavaa. En vaan pysty ymmärtämään miksi! Mutta taitelijat ovat taiteilijoita, joten annetaan heillekin välillä lupa uida vastavirtaan ja olla muka taiteellisia.

Kun Disney Plus ja Netflix ovat tauolla, pitää katsottavaa etsiä HBO-maxin puolelta. Onneksi sielläkin välillä onnistaa, eli nyt sieltä löytyi Clint Eastwoodin uusin leffa Cry Macho. Leffan alku on lupaava ja tavallaan antaa odottaa hyvinkin tavanomaista road movie typpistä tarinaa, jossa pari tyyppiä ajaa autolla, samalla kun koko Meksikon mafia paahtaa perässä. Joo, kyllähän tässäkin sitä samaa ideaa on, mutta lopulta leffa kääntyykin yllättäen lähinnä romanttiseksi draamaksi.

Tämä leffa itse asiassa piti katsoa jo muutama päivä sitten, mutta lopulta nettiongelmat kaatoivat nuo haaveet ja tähän piti palata myöhemmin. Sen verran leffa kuitenkin kiinnosti, että oli selvää, että tämä leffa on se mitä seuraavaksi katsotaan. Ja kyllähän ne Clint Eastwoodin leffat ovat aina kiinnostaneet, joten miksikäs ei. Tämäkin leffa oli hyvä ja tietysti herra itse pääosassa. Ikää alkaa olla ja se alkaa kyllä näkymään, ei pahassa, mutta hyvin rauhallisia rooleja alkaa nämä Eastwoodin omat roolit olla.

Tällä kertaa en etsinyt tippaakaan mitään ääni-ilotulista, eikä sitä siis ollut tässä leffassa odotettavissa. Silti leffa pääsi kyllä taka vasemmalta yllättämään aika positiivisesti. Leffassa oli erittäin erittäin hyvää alapään bassoa, joka oli kaunista kuunneltavaa. Muutamien kokeilujen jälkeen bassot on taas aika kivasti balanssissa ja tässä leffassa niistä nähtiin taas yksi iloinen muoto. Tämäkin leffa oli taas hyvä osoitus siitä, että hyviä ääniä voi leffoissa olla niin monenlaisia, ja tässä yksi esimerkki sellaisesta rauhallisemmasta bassonautinnosta. Eikä tässä nyt tilaäänet muutenkaan hassummat ollut. Kiva leffa rankan viikon loppusuoran häämöttäessa.