Peto

Eilen illalla tuli vielä innostuttua leffasta ja aika nopeasti Netflixissä vastaan tuli leffa nimeltä Peto. Lähtökohtaisesti hyvin oman tyyppinen leffa, eli siis tarkoitan leffatyyppiä, josta yleensä itse hyvinkin paljon tykkään. Leffassa aiheena ei niin kovin yllättävä oikeusjuttu, jossa nuorta tummaihoista miestä syytetään rikoksesta, johon hän todellisuudessa ei ole syyllistynyt. Syytön kunnes toisin todistetaan on perusolettamus, joka usein tummaihoisten amerikkalaisten tapauksessa kääntyy syyllinen, kunnes syyttömäksi pystytty todistamaan ja siitä tässäkin leffassa on kyse. Ei siis mitään kovin yllättävää juonellisesti, mutta varsin hyvä puolitoista tuntinen paketti tästä oli saatu kuitenkin kasaan.

Leffa yllättää monella tapaa. En tiennyt leffasta sen suurempaa ennen sen aloittamista, ja yksi erittäin suuri, mutta positiivinen yllätys pienessä, mutta merkittävässä roolissa oli yhden nykyisistä suosikkinäyttelijöistäni eli John David Washingtonin ilmaantuminen ruudulle. Herra vaan osaa asiansa, ja kuten isänsä, karisma riittää vaikka mihin. Kelvin Harrison Jr onnistuu omassa Steve Harmonin roolissaan erinomaisesti, mutta siitäkin huolimatta Jennifer Ehlen eleetön rooli vie parhaan näyttelijän palkinnon tästä leffasta. Leffassa muuten vaikka mikään ei varsinaisesti yllätä, niin leffa pitää kyllä katsojan kiinni ruudulla ja leffa on todella mukava katsottava. Leffa myös pystyy koskettamaan, ja loppuratkaisuissa kovemmankin kaverin silmä varmasti kostuu.

Leffa siis oli erittäin hyvä ja voin suositella lämpimästi. Itsellä leffa tuli katsottua kahdessa osassa, eli vasta tänään aamulla tuli leffa päätökseen. Sekään ei haitannut kokemusta juuri lainkaan, vaan kokonaisuus oli sen verran tiivis ja hyvä kokonaisuus, että kärryillä pysyi hyvin. .

Loppuun vielä muutama pieni päivitys. Ensinnäkin Pink Floyd saapui postilaatikkoon alkuviikosta, ja Indiana Jonesit pitäisi samoin saapua aivan näillä hetkillä. Tämän lisäksi myös John Mayer alkaa lähestyä kotiovea, ja siitä täytyy todeta sen verran, että jenkeistä tilattuna nyt ensimmäistä kertaa Ebaystä ostetusta levystä piti maksaa myös alvit ja tullausmaksut, mikä on aivan naurettavaa, mutta tarkoittaa nyt vaan sitä, että jatkossa pitää vaan olla vieläkin tarkempi mistä levyjä tilaa. Isompi ja iloisin päivitys on kuitenkin se, että Elusive 1099 kaiuttimet ovat aloittaneet matkansa DIY Soundgroupin tiloista kohti Texasia, josta ne sitten laivalla rahdataan Suomeen. Aikaa menee varmaan vielä 4-6 viikkoa ennen kuin paketit löytävät Suomeen asti, mutta tuota toimitusta kyllä jaksaa odottaa. Mitä lähempänä tuon toimituksen saapuminen on, sitä enemmän sitä tosin alkaa odottamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s