Waterworld

Jos oli viime viikolla käsittelyssä legendaarinen leffa Con Air, niin tällä viikolla laitettiin vielä astetta paremmaksi. Waterworld leffa vuodelta 1995 on oman nuoruuden todellisia suosikkileffoja, en vieläkään oikein ymmärrä miksi tuona aikana tuli näin käsittämätön määrä loistavia leffoja, mutta ainakin itselleni sieltä on jäänyt monta suosikkia. Samoin kuin Con Airin kohdalla, tämäkin leffa on elänyt omissa muistoissa todella syvällä, mutta siitä huolimatta leffaa ei ole tullut aikoihin katsottua, ja leffan tapahtumat tämänkään leffan osalta ei ollut kovinkaan hyvin muistissa, ja hyvä niin.

Waterworlia on aika paljon arvostelut, mutta itse kyllä edelleen tykkään. Leffassa on hyvä juoni, kevyehkö sellainen, mutta joka tapauksessa leffa jaksaa pitää mielenkiinnon kyllä yllä. Roolit ovat loistavat, etenkin Kevin Costnerilta tämä on ehdottomasti yksi parhaita rooleja. Jeanne Tripplehorn ei jää tässä yhtään sen huonommaksi, ja etenkin näiden kahden välejä ja hidasta rakastumista kuvataan leffassa todella hienosti. Tina Majorinon esittämä Enola sopii myös leffaan täydellisesti, ja tuo herttainen, mutta kuitenkin niin itsevarma nuori neiti tuo paljon iloa tähän leffaan. Leffa on tarpeeksi vakava, siinä on riittävästi huumoria, mutta ennen kaikkea se on hyvin tehty, ja siinä ei esim näy Con Airin kaltaista ”liiallista ohjaamista”, vaan roolit tuntuvat luonnollisilta.

Sen lisäksi, että tämäkin leffa on tietysti löytynyt omasta hyllystä VHS:änä, niin leffalla on itselleni muutekin paljon merkitystä. Olin nimittäin joskus vuosituhannen alkupuolella tutustumassa Universar Studioilla Los Angelesissa, joka on siis studioiden yhteyteen rakennettu elokuva-aiheinen ”huvipuisto”. Tuolloin puistossa oli Waterworld näyttämö, joka siis oli tuon elokuva lavasteet, siitä ensimmäisestä ”kaupunkikohtauksesta. Siellä sitten esitettiin näytös, joka sisälsi paljon räjähdyksiä, vesijettejä ja paljon muuta toimintaa. jota tuossa leffassakin nähtiin. Oli muuten aika vaikuttava esitys tuolloin, ja josta ehdottomasti myös tuon leffan tunnearvoa itselleni.

Leffaan siis liittyy monellakin tapaa paljon hyviä muistoja, mutta tykkään leffasta kyllä ihan aidosti muutenkin. Tällä kertaa leffa tuli katsottua sen arvon mukaisesti UHD-levyltä. jonka jostain jokin aikaa sitten ostin. Leffa löytyy nyt siis myös omasta hyllystä ja sinne se kuuluukin. Leffan äänet oli tässä versiossa masteroitu DTS:X muotoon, ja kyseessä muuten ensimmäinen DTS:x leffa pitkään aikaan, ja muutenkin tullut aika vähän nyt katsottua UHD-leffoja. Äänet olivat erittäin hyvät ja toivat leffalle oikeutta, mutta ei tämä tietysti nyt ihan uusille action leffoille pärjää. Suosittelen kuitenkin etenkin nuorempaa polvea tsekkaamaan tämänkin leffan.

Ihmiskidukset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s