Espanjalaista Netflixistä, ei voi mennä vikaan, eikä muuten mennyt tälläkään kertaa. Tällä kertaa itse asiassa mentiin vielä kaiken lisäksi suoraan sinne ihan huipulle, oli nimittäin kyseessä sen kaliberin leffa, että taidanpa laittaa sen suoraan myös Top-listalle asti. Leffa kertoo.. Hmm.. Kertoo siis kaverista joka lähtee Afrikkaan neuvottelemaan terroristien kanssa ja lopulta päätyy monien kierteiden kautta sellaisten soppaan, josta ei käänteitä puutu. Lukematta leffan storylinea on itseasiassa todella vaikeaa edes kuvailla kaikkea mitä tässä leffassa tapahtui, leffa nimittäin oli niin monimuotoinen ja juonellisesti mielenkiintoinen. Tämä oli vaihteeksi taas yksi niitä leffoja, jonka aikana kännykkää ei tullut edes otettua esille muuta kuin parin kuvan ottamista varten ja silloinkin tunne oli heti että jotain jää nyt näkemättä.
Leffa on jotenkin hieman rosoinen, ja tällä kertaa hienoilla maisemilla ei mässäillä vaan leffa enemmänkin näyttää vain köyhyyttä ja sen kontrastina ultimaattista rikkautta. Sitähän se kehitysmaissa on, ja sitähän tässäkin kuvataan. Silti leffa on kuvattu hienosti ja vaikka leffassa ei kaiken aikaa edes tiedä mitä siinä tapahtuu, ei ote herpaannu hetkeksikään. Raul Arevalo on kaikessa karuudessaan ja kylmyydessään loistava. Hän on roolissaan todella uppoutunut työhönsä ja jokainen hetki vakuuttaa. Eikä tässä toki sovi unohtaa muitakaan näyttelijöitä, roolitus on erittäin onnistunut kaiken kaikkiaan. Loppuratkaisu on aika jäätävä, en osannut odottaa.
Äänien kanssa tässäkään leffassa ei oikein ollut mitään ihmeellistä, mutta eipä tarvinnutkaan. Seuraaviksi voisi kyllä ääniä taas testailla oikein huolella ja laittaa juuri postista saapunut INXS tulille. Konsertti Wembleyllä, 4k-restorointi ja Atmos äänet, Enough said?
Leffafriikki 