”I wanna know what love is.. I want you to show me”. Jännä että tämä biisi alkoi tänään leffan aikana soimaan korvamatona, vaikka sillä ei itse leffan kanssa mitään tekemistä suoranaisesti ollutkaan. Illan leffana Malcolm ja Marie, joka pompsahti Netflixistä ruudulle ensimmäisenä suosituksena. No mutta myönnettäköön, ihan mielenkiintoinen leffa, mutta suurin syy leffan valintaan oli yksinkertaisesti John David Washington. Herra veti niin mainion roolin Tenetissä, että tämä leffan traileri tänään suorastaan kutsui luoksensa. Odotinko mitään Tenetin tapaista niin en tietenkään, mutta tuossa Washingtonissa vaan on jotain niin jäätävää särmää tällä hetkellä, että pakkohan tähän oli tarttua.
Itse leffahan sitten olikin vaihteeksi jotain aivan muuta. Jotain aivan erilaista, jotain mitä en ole aikoihin nähnyt, ja ehkä jos olisin, niin leffasta olisi hyvin voinut tulla mieleen vaikka joku suomileffa. Lähdetään nyt vaikka ensimmäisenä liikkeelle siitä, että leffa on mustavalkoinen. Siinä näyttelee tasan kaksi ihmistä, ja kyllä, leffa kestää lähes kaksi tuntia. Se on oikeastaan ainoa varsinaisesti negatiivinen asia leffassa, yhdessä vaiheessa vaan yksinkertaisesti tuli kyllästyminen ja se kohta oli juuri siinä missä Malcolm sai kritiikin luettavakseen. Aivan liian amerikkalaista, aivan liian paatosta ja aivan liian pitkä kohtaus, vaikka varmaan leffaan oleellisesti kuuluikin.
Leffa oli hieman outo, mutta jotenkin sitten taas niin tavallinen ja tuttu. Tälläiseltä voisin hyvinkin kuvitella monenkin perheriidan kuulostavan ja näyttävän. Leffan esittelyssä kuvattiin, että tämä ei ole romanttinen komedia, vaan tarina rakkaudesta, ja sitä se todellakin oli. Rakkaus joskus vaan on niin raakaa, epäreilua ja viiltävää. Rakkaus voi kestää, se voi päättyä ja se voi rakoilla, mutta aina se vaan jossain vaiheessa satuttaa ja paljon tulee sanottua asioita mitä ei ehkä haluaisi tai tarkoittaisin. Voiko rakkaus siis koskaan olla virheetöntä ja kivutonta. Mitä rakkaus oikeasti on ja jos oikeasti rakastaa niin voiko silloin sanoa toiselle ihan mitä vaan. Tai voiko toisen unohtaa ja jos unohtaa, voiko sitä enää koskaan korjata. Leffa todellakin herättää paljon ajatuksia.
Leffa on jotenkin kaunis ja tyylikäs, mutta silti se valitettavasti jotenkin vaan kestää liian kauan ja on liian yksipuolinen. Jotain tähän olisi kuitenkin kaivannut lisää, tai edes hieman vähemmän. Niin paljon on jo sanottu, mutta silti kaikki vaan jatkuu ja jatkuu. Washington on erittäin hyvä, mutta Zendaya on ehkäpä vieläkin paljon paljon parempi ja vakuuttavampi. Zendaya jotenkin tekee Marien roolista niin vakuuttavan, että monessa kohtaa miettii, että kerrotaanko tässä nyt oikeasti elokuvaa vai elokuvasta. Leffa on aika hyvä, vaikka ei täydellinen.
Ja loppuun vielä yksi vihainen rivi. Netflixin Atmosraita pätki jälleen, en vaan tajua!! Ei estänyt leffan katsomista, mutta äärettömän rasittavaa se on aina. En vaan tajua, pari leffaa kaikki jo toimi ja taas mennään.
Leffafriikki 