Uncle Drew

Tänään vuorossa oli hieman erilainen leffa, ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin en edes tiennyt tämän leffan olemassa olosta ennen kuin sattumalta törmäsin siihen Ebayssä. No, tähän moni sanoo, että eipä ihme, sillä eipä ole kukaan muukaan. Itseasiassa Instan puolella laitoin jopa kyselyn aiheesta ja veikkasin, että alle viisi prosenttia seuraajistani on tämän leffan nähnyt. Tällä hetkellä ollaan juuri tuossa viidessä prosentissa. Omalta kohdaltani todennäköisyyden ei kuitenkaan pitäisi koripalloaiheiselle leffalla olla noin pieni, siksi pidän pienenä yllätyksenä, jos itse en ole leffasta kuullut. Uncle Drew:han saattaa monelle ollakin tuttu, ja on itsellenikin todella tuttu somemaailmasta, mutta en tosiaan tiennyt, että aiheesta on tehty myös koko pitkä elokuva.

Vitsinä Uncle Drew upposi kuin se kuuluisa kuuma veitsi voihin, mutta odotukset itse leffan suhteen eivät olleet kovinkaan korkealla. Ehkä juuri sen vuoksi en ollut osannut elokuvaakaan odottaa, ajattelin jotenkin, että aihe ja yllätys on jo käytetty, eli miten ihmeessä tästä voisi vielä jatkaa koko pitkän elokuvan ajan. Mutta kuinka väärässä sitten olinkaan. Tämä leffa menee näin alkuvuonna heittämällä Top-listalle, ja suosittelen todellakin jokaista lukijaani kaivamaan leffan esiin ja katsomaan.

Mutta miksi ihmeessä? Okei myönnän, pitää ehkä hieman tuntea taustoja, jotta leffa toden teolla aukeaa, mutta itselleni pitkään korista seuranneena, New Yorkissa asuneena ja ylipäätään koripalloon kasvaneena tämä oli täydellinen täys osuma. Miksi kuitenkin leffaa uskallan silti suositella myös muille johtuu siitä, että leffa on paljon muutakin kuin pelkästään koripallon inside juttua. Leffan juoni on simppeli, mutta samalla sisältää todella paljon hyvää ja opettavaista asiaa. Leffassa on todella monta erittäin opettavaista kohtaa ystävyydestä, anteeksi pyytämisestä, kaverisuhteista, yhteispelistä, rakkaudesta, kateudesta, kiusaamisesta ja monesta muusta tärkeästä elämän osa-alueesta. Leffan opetukset ovat itsestään selviä, mutta kuitenkin erittäin neutraalisti ja hienosti esitettyinä. Koripallosta viis, leffa on todella laadukkaasti ja hyvällä ajatuksella tehty.

Kaiken tämän lisäksi luonnollisesti maisemat ovat upeita, New York nyt vaan sattuu olemaan aivan käsittämättömän hienoa paikka, en malta millään odottaa seuraavaa vierailua toiseen kotikaupunkiini. Kun puhutaan koripallosta ja New Yorkista, silloin tietysti myös musiikilla on iso osa tässäkin leffassa. Musiikit ovat loistavia, ja ennen kaikkea leffan Atmos-raita saa niistä kaiken ilon irti. Subbarit todellakin saavat leffassa kyytiä ja se kuulostaa uskomattoman hyvältä. Muutenkin äänimaailma toimii ja leffa on senkin puolesta varsin mukava katsella. Vajaa pari tuntia meni tänään leffassa ehkä nopeammin kuin koskaan ennen!

Rehellisesti sanottuna pelkäsin tästä leffasta pahinta mahdollista floppia, mutta sain jotain aivan muuta. Koripalloilijat näyttelijöinä, käytetty teema ja jenkki komedia, niin paljon olisi voinut mennä vikaa mutta onneksi ei mennyt. Tämä leffa menee hyllyyn ja varmasti pysyy siellä. Aika siisti fiilis jäi tästä leffasta, pitäiskö katsoa heti uudelleen..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s