Jos luet tätä blogia hieman taaksepäin löydät sieltä pari edellistä päivitystä tähän kyseiseen leffasarjaan liittyen ja huomaat nopeasti, että ne olivat minulle aikamoinen pettymys. Nuo kaksi edellistä olivat erittäin suuri pettymys juonen, örkkien ja ennen kaikkea Jack Sparrow:n erittäin pienen roolin vuoksi. Mutta jotain on nyt muutamassa vuodessa tapahtunut ja neljännessä osassa vuodelta 2011 kaikki toiveisiini on vastattu.
Leffa on selkeästi palannut juurilleen, sinne mistä se vuonna 2003 lähti liikkeelle. Jack Sparrow on palannut jälleen päärooliin ja herran iloinen ja viheliäs roolihahmo hyppii kuvissa kaiken aikaa. Ehdottomasti suurin syy katsoa koko sarjaa, ja niin varmasti aika monelle muullekin. Sen lisäksi juoni on tässä paljon selkeämpi ja mielenkiintoisempi, tappelua on vähennetty aivan huomattavasti, vaikka leffa edelleen kestää sen lähes kaksi ja puoli tuntia. Tappelutkaan tässä eivät kuitenkan ole sitä päättymätöntä mäiskettä, vaan Jack Sparrow heiton rytmittävät niitä loistavasti. Tätä en taida olla edes ennen nähnyt, mutta nyt kyllä tykkäsin taas ja paljon.
Toinen mitä kritisoin paljon parissa edellisessä oli tämä älyttömien örkkien määrä ja niiden ottama rooli koko leffassa. Tässä leffassa ei örkkejä juurikaan nähty, ei päärooleissa eikä sivurooleissa. Merenneidot ja miehistö olivat ihan ok, ja täysin riittävästi. Vastaavasti sitten taas leffassa Ian McShanen rooli on täydellinen kymppi. Herra on vakuuttava ja korvaa jokaisen örkkinaaman aivan sata nolla. Miehen rooli, sekä käsikirjoituksen että näyttelemisen osalta on erittäin vakuuttava, nautin paljon.
Sen lisäksi että leffa toimii leffana, niin samaa on tämän osalta sanottava äänistä. Hans Zimmeristä ei varmaan tarvitse erikseen edes mainita, musiikki toimii ja saa jatkuvasti mairean hymyn huulille. Toisaalta, sekään ei riitä. Leffan äänet ovat tietysti vain 5.1 aikaa, mutta Neural:X:n kanssa leffa tuntuu kuin hyvältä Atmos-leffalta. Leffassa on muutama todella jäätävän hyvä surround kohtaus, jossa äänet pyörivät ympäri huonetta paremmin kuin ehkä koskaan. Ennen kaikkea mieleen jäi eräs kohtaus laivan ruumassa, jossa laiva keinui puolelle, tuntui kuin koko huone olisi liikkunut mukuna. Tähän kun lisätään vielä muutamat hienot pikkuäänet, voidaan alkaa puhua jo aika lähelle täysosuma leffasta.
Sen lisäksi että illasta tuli todella loistava leffailta, niin sen lisäksi nyt vuorostaan odotukset pariin seuraavaan nousivat aivan kattoon. En malta millään odottaa mihin suuntaan seuraavaksi mennään, toivottavasti ei ainakaan entiseen. Varmaa ainakin on että äänet ja visuaalisuus tulee siirtymään taas asteen eteenpäin kohti nykyaikaa, toki sekään ei aina tarkoita mitään, uskon kuitenkin että tämän parissa on pari aika kivaa iltaa vielä edessä.
Leffafriikki 