Sorjosesta on muistaakseni tässäkin blogissa kirjoitettu aikaisemminkin, tai ainakin olen siis kaksi ensimmäistä kautta ainakin nähnyt, ja tykkäsin molemmista paljon. Jostain syystä tämän viimeisen jakson katsominen otti aikansa, mutta syynä varmaankin tuohon oli, että kaksi ensimmäistä tuli katsottua Netflixistä, kun tämä viimeinen puolestaan löytyy Yle arenan puolelta. Jos puhutaan suomalaisesta laadusta, niin tässä puhutaan juuri siitä. Sorjonen on loistava.
Sen lisäksi, että Sorjonen on käsikirjoitukseltaan ja toteutukseltaan loistava, niin suomalaisia eturivin näyttelijöitä vilisevä sarja on kaiken lisäksi käsikirjoittanut ja roolittanut nuo huippunäyttelijät loistavasti. Näin ei aina ole, mutta Sorjosessa on, ja siksi se onkin niin ylivoimainen moneen muuhun suomalaiseen sarjaan verrattuna. Ville Virtanen on Kari Sorjosen roolissa hämmästyttävän hyvä, vaikka roolihahmo onkin kovin omalaatuinen. Sanoin muuten jossain nuoruuden kyselyssä, että jos minusta tehtäisi elokuva, minua näyttelisi siinä Ville Virtanen, ei haittaisi edelleenkään yhtään. Sorjosessa itse Sorjosen lisäksi viehättää erityisesti se, että samalla kun kaikki on niin kovin selvää, niin silti mikään ei ole selvää. Käsikirjoitus oikeasti on aika mestarillinen, etenkin kun koko pitkän kauden 10x60min, sisällä on monta pienempää tarinaa, kokonaisuuden kuitenkin nivoutuessa saumattomasti yhteen.
Sorjonen on lähtenyt jo kivasti myös ulkomaiseen levitykseen, ja sitäkään sarjan katsottuaan ei tarvitse hirveästi ihmetellä. Sarja pärjää vertailussa kaikille ulkomaalaisille sarjoille, ja samalla kun tätä viedään eteenpäin, voi vain toivoa, että lisääkin olisi vielä tulossa. Näitä kyllä katsoo enemmän kuin mielellään. Lisäksi erittäin positiivisena yllätyksenä tuli Areenan todella hyvä äänen ja kuvanlaatu, vaikka millään kovilla äänillä tätä ei tullutkaan katsottua. Areena joka tapauksessa voisi leffahuoneessa käyttää enemmänkin.
Tänään on itseäni paljon puhuttanut myös DIY jutut, tällä hetkellä kova kiinnostus olisi kaikkien bed layer kaiuttimien uusiminen DIY kaiuttimilla, mutta Klipshien korvaaminen ei ole kovinkaan helppo tehtävä, etenkin kun olen niihin todella tyytyväinen eikä mitään äänellistä tarvetta vaihtamiselle ole. Okei, dipolit hieman mietityttää, mutta toisaalta niiden valinta oli hyvinkin tietoinen valinta. Tämän projekti eteneminen ei nyt kuitenkaan ole tapahtumassa aivan heti vaan kotiläksyjä on paljon edessä ennen kuin projekti mihinkään liikahtaa. Toisaalta, jos, niin silloin pitäisi taas saada nämäkin jonnekin myytyä, oma vaivansa siinäkin, ja rahat voi kuitenkin kotiuttaa vasta kun uudet ovat tilalla.
Leffafriikki 