Tuli yllättäen maanantai-iltaan mahdollisuus katsoa yksi leffa, joten etsiskelin hieman mitä oli tarjolla. Lopulta päädyin Megan Leavey nimiseen tositarinaan, joka löytyi tällä kertaa Itunesin .99 listalta. Tuolla listalla leffat vaihtuvat aika verkkaisesti, mutta nyt siellä oli selkeästi taas uusia leffoja. Eikä tarvinnut kauaksi mennä, kun tämä leffa sai herätettyä huomion, ja sen jälkeen oli selvää, että tämä leffa on nähtävä.
Tosi tarina sodasta on yleensä erittäin varma valinta leffaksi, niin tälläkin kertaa. Megan Leavey hyvin perinteinen itseään etsivät, maailmalle vihainen nuori nainen, joka hakeutuu armeijaan, muuttaakseen elämänsä suuntaa. Meganin suunta todellakin muuttuu, kun hän löytää itsensä pesemässä sotakoirien häkkejä, ja törmää samalla Rex-nimiseen vihaiseen koiraan. Megan taistelee itsensä Rexin sydämeen ja pystyy luomaan luottamussuhteen, johon muut tuon koiran kanssa eivät pystyneet. Lopullinen taistelu Meganin elämässä kuitenkin käydään vasta sodan jälkeen, kun Megan yrittää saada taistelutoverinsa ansaitsemalleen eläkkeelle kanssaan.
Leffa on koskettava, kuten tällaiset leffa niin usein ovat. Tykkäsin leffasta muutenkin todella paljon, se on selkeä, suoraviivainen, mutta silti hyvin laaja-alainen ja useita sivujuonia sisältävä. Tarina on hieno, ja se on saatu sellaiseksi myös valkokankaalle. Leffa on tehty Rexin muistolle, ja on hienoa, että tällainenkin tarina on saatu ihmisten tietoon. Leffa ottaa toki kantaa myös osaltaan sotaa, tai paremminkin sen lieveilmiöihin, mutta se ei missään tapauksessa ole leffan pihvi. Siviiliin paluu sodasta on varmasti aina kova juttu, mutta tässä sitä ei korosteta liikaa. Tarina enemmänkin kertoo vanhaa uskomusta, koira on ihmisen paras ystävä, ikuisesti.
Leffafriikki 