Tänään se vihdoin sitten tapahtui, eli ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan tuli lähdettyä suomalaisen leffan matkaan. Näitä tosiaankin olisi kiva katsella paljon enemmänkin, mutta kuten juuri jokin aika sitten blogissani kerroin, hinta ei nyt vaan ole vastannut kiinnostuksen tasoa. Tänään kuitenkin Jussi-palkintoja kahminut Aurora herätti kiinnostuksen, ja kaiken lisäksi hintakin oli euron normaalia halvempi, eli Itunesin hinta 3,99 riitti elokuvan vuokraamiseen. Jussi-gaalaa en tänä vuonna itse katsellut kuin sivusilmällä, mutta Auroran menestys ei kuitenkaan mennyt itseltäni ohi. Tämä on muuten jännä juttu, että ei ole ensimmäinen kerta kun olen löytänyt itselleni täysin tuntemattoman leffan vasta Jussi-gaalasta. Edellinen kerta taisi itse asiassa olla Ikitie vuonna 2018, vaikka viime vuoden voittaja Tyhjiökin tuli kyllä katsottua osittain vasta Jussi-gaalan innoittamana. Jussi-gaalaa siis kyllä tarvitaan, vaikka toivoisin hyviä suomileffoja löytäväni helpommin muutenkin.
Aurora en tuntenut aikaisemmin lainkaan, lähinnä mieleen tuli Hans Zimmerin Aurora kappale, joka todellakin on jäänyt mieleen. Leffa kuitenkin vaikutti mielenkiintoiselta jo heti trailerin perustella, joten pitihän se sitten tarkistaa. Leffa osoittautuikin maineensa arvoiseksi, vaikka aivan täyden kympin leffaa tästä en saakaan vaikka kuinka haluaisin. Juoni on erittäin hyvä ja leffa etenee vakaasti eteenpäin kuitenkin jotenkin kovinkin ennalta ennustettavasti. Se mikä erityisesti kuvaa hyvin tätä leffaa on jatkuva tarve miettiä miksi tätä ei tehty näin. Enkä tarkoita sitä, että olisin voinut tehdä itse mitään paremmin, vaan jotenkin vaan tuntui monessa kohdassa, että asiat olisivat voineet olla toisinkin. Ehkäpä vaan toivoin, jatkuvasti, että asiat olisivat menneet paremmin ja helpommin, siitä tässä leffassa ei kuitenkaan ollut kyse.
Kun sanoin, että leffa ei täyttä kymppiä saa, niin syyt ovat hyvinkin perinteiset. Ensinnäkin edelleen hieman ärsyttää kun hyvän suomalaisen leffan määritelmään pitää kuulua alkoholismi, ryyppääminen, huono-osaisuus ja seksi, joka nyt varsinaisesti ei kyllä ollut tässä leffassa pääosassa. Alkoholi ja päätön juhliminen ajoittain alkoi ärsyttämään, mutta toisaalta se kuitenkin pidettiin varsin siedettävyyden rajoissa. Silti jaksaa aina yllättää, että kuinka paljon synkkiä elokuvia suomessa tehdään, vaikka periaatteessa kaikki asiat maassa ovat paljon paremmin kuin monessa muussa maailma kolkassa. Eput sen kuitenkin tiivistivät, tuhansien murheellisten laulujen maahan, sellaisia me sitten kai vaan olemme.
Leffa ei kuitenkaan turhaan ole palkintoja saanut, etenkin Auroraa näytellyt Mimosa Willamo todellakin loistaa rankanpuoleisessa roolissaan. Rooli ei ole helppo, mutta Willamo ei vie rooliaan tippaakaan rajojen yli, vaan homma pysyy tiukasti hallussa alusta loppuun. Amir Escandari on myös loistava, ja rooli, jossa herra yrittää olla jotain muuta muut olettavat on erittäin puhutteleva. Miitta Sorvali on toki myöskin erittäin hyvä, vaikka rooli olisi voinut olla vieläkin hervottomampi, toisaalta ehkä hyvä että ei ollut, sillä niitäkin rooleja on nähty ihan riittävästi. Koko kolmikko kuitenkin täydentää ja tukee toisiaan erittäin hienosti ja kokonaisuus toimii luontevasti. Hienoa näyttelijätyötä on tässä leffassa kyllä paljon.
Leffan ehkä hienoin kohtaus näkyy tässä kuvassa alla. Tästä olisi voinut hyvin tehdä myöskin vaihtoehtoisen lopun, ja tätä itseasiassa odotinkin tapahtuvan. Ehdin jo hetken ajatella, että upein koskaan näkemäni kohtaus, kuinka yksi rekka vaan sattumalta liukuu paikalla ja sattuma puuttuu peliin. Ei kuitenkaan tällä kertaa, vaan leffa saa kuitenkin onnellisen ja odotetun lopun, vaikka sitä ei aivan loppuun asti viedäkään, vaan katsoja saa aivan itse tulkita mitä seuraavaksi tapahtuu. Mielenkiintoista ja paljon ajatuksia herättävää joka tapauksessa.
Leffapäivästä tuli kyllä erittäin nautinnollinen ja toivottavasti suomileffoja tulisi nyt katsottua enemmänkin, Suomessa kuitenkin tehdään paljon hyviä leffoja. Olen aina ollut suomileffojen suuri ystävä ja odotellut aina kuumeisesti uusia hyviä leffoja nousevan esiin. Auroraan suosittelen ehdottomasti kaikille katsottavaksi jos sitä ei vielä ole nähnyt, leffa todellakin ansaitsee tulla nähdyksi.
Leffafriikki 