Mennäänpä taas vuosissa jonkin aikaa taaksepäin ja vuoteen 1995. Vuosi, jolta tuntuu huippuleffoja jääneen historiaan todella useita. Leffa Seven on jostain syystä nyt noussut hyvinkin paljon esiin etenkin Instagramin puolella. Toki huomasin tämän leffa itsekin ilmestyneen Netflixiin, joten olihan se sitä myöden selvää, että jossain vaiheessa se pitäisi uudelleen katsoa. Ja nimenomaan uudelleen, sillä Seven on kyllä tullut nähtyä ennenkin, mahdollisesti jopa useamman kerrankin vielä. Sen joka tapauksessa muistan, että kyseessä yksi niistä leffoista, jotka olen VHS:ällä joskus omistanut.
Kyseessä on yksi elokuvahistorian helmistä, leffa on todellakin hyvää kamaa. Valitettavasti kuitenkin sellainen leffa, jonka loisto ei aivan kestä kulumatta ikää, ja nyt en puhu vuosista vaan katselukerroista. Toki leffassa tulevat supertähdet Brat Pitt ja Morgan Freeman ovat hyvinkin vielä nuoria, eikä kaikista muistakaan hahmoista ihan hevillä 2020-luvun tähtiä saa, mutta siitäkin huolimatta leffan juoni pärjää loistavasti nykyleffojen kanssa. Leffan loistava ja yllättävä juoni kuitenkin himmenee kovasti kun leffan on jo nähnyt. Jotkin leffat yllättävistä juonenkäänteistä huolimatta kestää useammankin katselukerran, tämä nyt ei. Leffan todella hieno loppu lässähtää viimeistään automatkalla, jonka päätepysäkin jokainen leffan nähnyt aivan varmasti muistaa aina.
Kyseessä on kuitenkin klassikko joka on hyvä pitää elossa. Klassikko, joka ehdottomasti jokaisen tulee nähdä, jos se on jostain syystä jäänyt näkemättä. Leffa oli nyt ainakin Netflixissä hyvin tumma ja rakeinen, tälle leffalle 4K restaurointi varmasti tekisi hyvää. Ostaisinko itse, todennäköisesti en, mutta moni muu varmasti ostaisi.
Leffafriikki 