Tämä on toinen kerta kun tämä leffa on tullut katsottua, ja toki tuo ensimmäinenkin kerta on vielä hyvin muistissa. Leffa on muistissa erittäin hyvin sen vuoksi, että leffassa oli ja on kyllä edelleenkin aivan äärettömän hyvä Atmos-äänet. Leffa on dynamiikaltaan aivan reference materiaalia, mutta lisäksi myös surroundeja ja atmoksia käytetään koko leffan ajan hienosti. Tässä on todellakin leikitty äänillä, mikä tietysti tällaiseen leffaan sopii muutenkin hyvin. Tämä leffa on siis odottanyt hyllyssä jo jonkin aikaa, mutta ajatuksena oli katsoa nuo kolme ensimmäistä ennen tämän uudelleen katsomista. Udelleen katsomiseen oli myös toinen oleellinen syy, eli viimeksi leffa tuli katsottua AppleTv:stä striimattuna, nyt UHD-levyltä. Aikaa katsomiskertojen välillä on nyt kuitenkin sen verran paljon, että eroa sinällään on vaikea verrata, mutta todella hyvältä se kuulosti molemmilla kerroilla.
Monelle saattaa kotiteatterissa olla tuttu tunne kun katselee leffaa ja koko ajan on pikkaisen varuillaan koska joku kaiutin pohjaa ja kuinka kovalle uskaltaa volyymiä kääntää. Itselläni tämä ongelma oli pitkään Monitor Audion RS6 etukaiuttimien kanssa, mutta onneksi se on hyvinkin taakse jäänyttä elämää ja Klipschit pärjäävät tässä huoneessa moitteettomasti. Hieman fläshbäkkejä tässä on kuitenkin nyt viimeaikoina tullut näiden Buttlickerien kanssa. Jokin ei ole säädöissä ollut täysin kohdillaan. Sinällään ei ollut yllätys, eli tiedossa oli, että näitä joutuu jonkin aikaa säätämään ja opettelemaan. Vahvistimen (butkickerin) leveliä on tullut säädettyä alemmas jo useampaan kertaan, mutta siltikin lähes jokaisessa leffassa on ollut kohta, jossa ”kolisee”.
Tänään tuli sitten tuohon asiaan paljon lisää selvyyttä. Pitkään mietin asiaan ratkaisua, mutta lopulta sen keksin. Kuuntelin kännykän liveseurannalla (taajuus) muutamia kohtauksia, joissa tuota tapahtui, ja oli selkeästi selvää, että ongelma liittyi matalimpiin bassoihin. Butkickerit sinällään lupaavat mennä aina 5hz asti, mutta jotain vikaa siellä kuitenkin oli. Laitoin lopulta MiniDSP:hen käyrän, jolla rajoitin näiden malalampien äänien tasoa, ja sen jälkeen homma alkoi tomia. Nyt siis matalimmilla taajuuksilla vastuu on enemmän subbareilla, ja butkickerit sitten tukevat siinä sivussa. Nyt kaikki tuntuu olevan hyvin tasapainossa, ja missään kohdassa kolinaa ei enää kuulu. Aika siisti fiilis kun laitteista voi ottaa kaiken irti, ilman jännistystä, että kohta kolisee jossain.
Leffa en lähde uudelleen nyt sen tarkemmin ruotimaan, hieman kevyt juoni ja jotenkin kovin nykypäiväinen juoni, mutta sinällään varsin hyvä leffa jonka voi katsoa kyllä uudelleenkin. Frank teki come backin, mutta edelleen en ymmärrä miksi tuo valloittava koira ei ole suuremmassa roolissa sitten toisen osan. Pikkuhyypiö on hyvä, mutta ei millään pääse Frankin tasolle. Muuten leffa kyllä kaipaa Smithiä ja Lee Jonesia, vaikka nykyisessä kaartissakaan ei varsinaisesti mitään vikaa ole. Leffa vaan ei ole ole millään se sama Men In Black, tämä leffa olisi toiminut aivan yhtä hyvin ihan omalla nimelläänkin, tosin helppoahan se on vanhalla maineella ratsastaa.
Ja meinasin aivan unohtaa, eli tilasin eilen Disney Plus palvelun vuodeksi ennakotarjoushinnalla, jotenkin sekin pääsee parin viikon päästä testiin. Apple TV+ on ollut toistaiseksi iso pettymys ja jäänyt todella vähälle käytölle. Toivottavasti tämän kanssa on eri tilanne, ja etenkin odotan suurella mielenkiinnolla millainen äänen ja kuvanlaatu näihin on tulossa. Jos ei itselle, niin ehkä lapsille tästä on ainakin paljon iloa.
Leffafriikki 