Men in Black saaga jatkuu ja tänään vuorossa oli kolmas osa. Ja sepäs sitten olikin mielenkiintoinen homma tänään. Mutta lähdetäänpä ensin liikkeelle ihan perusasioista. Leffa on vuodelta 2012 ja pääosissa edelleen samat veijarit, eli Will Smith ja Tommy Lee Jones. Ja hyvä niin, ilman näitä kahta tämän sarjan voisi jo unohtaa, toinen osakin oli vähän väkinäistä, mutta tässä osassa tuntui Tommy Lee Joneski olevan taas täysillä mukana, niin käsikirjoituksen kuin näyttelemisenkin osalta. Jossain vaiheessa tämä saaga alkoi kuitenkin siinä mielessä ärsyttämään, että kyseinen leffa on jostain syystä jäänyt kokonaan näkemättä tai ainakaan en siitä mitään muistanut.
Koko saaga on sikäli mielenkiintoinen, että tosiaan oma kiinnostus loppui ennen kolmatta osaa, mutta uusin International tuli katsottua ihan vaan sillä asenteella, että annetaan nyt mahdollisuus. Se olikin kuitenkin sen verran hyvä, etenkin äänien osalta, että pitihän sitä katsoa koko saaga alusta uudelleen. Internationalin katsoin Itunesista, mutta lopulta ostin sen myös UHD-levyllä. Ensin piti kuitenkin saalistaa jostain nämä kolme ensimmäistä, ja onneksi nekin sitten lopulta löytyivät järkevällä hinnalla torista.
Saaga on muutenkin jännä. Ensimmäinen selkeästi parasta huumoriltaan, kun taas toisessa Frank koira on edelleen koko saagan parasta antia ikinä. Huumori siinä ei ollut niinkään hyvää, vaan erittäin väkinäistä ja ensimmäisen kaavaa toistavaa. No tässä kolmannessa mentiinkin sitten aivan toiseen suuntaan. Leffa ei ollut kovinkaan hauska, vaikka muutamassa kohdassa naurattikin. Sen ei kuitenkaan ollutkaan varmasti tarkoitus olla hauska, vaan kolmas osa oli aivan selkeästi näistä totisin leffa. Kolmas oli jopa niin totinen, että jossain vaiheessa alkoi hieman ihmetyttämään. Ei oikein ollut örkkejä eikä äksöniä, mutta toisaalta ei myöskään huumoria. No, toisaalta kolmeen leffaan tässä kolmannessa olikin sitten aivan selkeästi juoni ja vielä loppukohtausten myötä erittäin hyvä sellainen. Leffaa oli oikeasti mietitty ja viety 2010 luvulle.
Tämä näkyi myös äänissä, jotka olivat kautta linja dynamiikaltataan erittäin antoisia, vaikka atmosta ei ehkä aivan loppuun asti oltukaan viety. Toisaalta, leffan alussa joku häiritsi niin paljon, että koko Dirac piti ajaa kesken leffan uudelleen. Jo ennen leffaa tuli hieman taas surffailtua netistä, ja sieltä poimittua ladattava tiedosto Harmanin Room Curvista. Tästä olen aina ollut tietoinen, mutta en oikein ole tajunnut mistä ja miten sen saisi itselle ladattua suoraan, nyt löysin ja tiedän. Ja kyllähän siitä aika kivan näköinen käyrä tulikin, ja varmasti paransi taas huoneen ääniä. Vaihtoehtojakin oli neljä, otin niistä toiseksi korkeimman käyrän, eli +8db.
Syy miksi tätä lähdin tekemään oli lähinnä se, että etukanavat tuntuivat aavistuksen vaimeilta. Päätin siis kesken leffan ne oikein mitata, ja aika hyvin olin jäljillä. Kaikki etukanavat olivat 2-4db alempana kuin muut. Mistä johtuu niin en käsitä, mutta samalla Arcamin osalta käyrät olivat niin ylhäällä, että tätä tasapainoa ei myöskään voinut itse korjata. Nyt kaikki kuulostaa paremmalta, tasoja tosin en sitten enää tarkistanut. Pitääpä vielä tarkistaa.
Kaiken kaikkiaan siis hyvä ja antoisa leffailta, joka olisi kyllä kipeästi kaivannut vielä Frankia. Nyt voi kuitenkin hyvillä mielin ottaa Internationalin uudelleen käsittelyyn, ja odotuksen sen suhteen on todella todella korkealla. Kyllä Men in Black on edelleen sarja joka pitää löytyä hyllystä, näitä voi katsella huoletta vielä uudelleenkin!
Leffafriikki 