Tenet

Tänään pitkästä aikaa leffassa ja leffana tietysti syksy suurin uutuus Christophen Nolanin Tenet. Ennen kuin mennään itse siihen leffaan, niin tänään taas hyvä muistutus siitä miksi oma kotiteatteri on niin julmetun upea keksintö. Ostin siis lipun päivällä ennakkoon, niin kuin tällä hetkellä kuulukin toimia. Katsoin hieman kiireessä ja huolimattomasti parhaan paikan mitä oli jäljellä, mutta en sitten huomannut, että Biorexin katsomokartta on netissä eri päin kuin Finnkinolla, jolla yleensä olen enemmän asioinut. Varasin siis kolmanneksi ylimmän rivin sijasta kolmanneksi alimman rivin. Valtava pettymys, erittäin iso skriini ja kuva lähellä, samoin jo etukäteen äänet jännittivät suuresti. Oma huone on opettanut hyvin, että huoneessa on vain yksi täydellinen paikka, ja sama pätee valitettavasti aika pitkälti myös leffateatteriin, vaikka siellä toki niitä hyviä paikkoja on enemmän.

Se mikä oli erittäin suuri sääli oli se, että tällaisessa suuressa ensi-iltaleffassa katsojia oli vain kourallinen. Ymmärrän erittäin hyvin koronatilanteen ja kaiken siihen liittyvän, mutta leffateatteri ei varmasti ole se ensimmäinen paikka, josta koronan saa. Tänäänkin tuli osoitettua, että katsomossa turvaväleistä pidettiin erittäin hyvin huolta, ja luonnollisesti kun kukaan ei salissa liiku mihinkään, niin tartuntojenkin saaminen on aika epätodennäköistä. Kaikkien leffafanien tulee kuitenkin tässä tilanteessa ymmärtää, että leffateatterit eivät ilman asiakkaita pysy pystyssä, ja ylipäätään leffa-alaankin tämä Korona-aika tulee osumaan erittäin pahasti. Jos siis olet käynyt leffassa ennenkin, niin ennen kaikkea nyt sinne on aika mennä.

Mitä sitten tulee siihen paikkaan, niin aivan kaikkea en nyt kyllä voi sanoa saaneeni irti tästä leffasta. Etukanavat tuli kyllä kuultua enemmän kuin hyvin, mutta valitettavasti takaa tai ylhäältä en saanut mitään irti. Myös jatkuva LFE raita alkoi välillä jo tuntua korvissa, vaikka se tavallaan olikin varsin miellyttävä ja leffan tapahtumia hyvin tukeva. Ylempänä sekin olisi saattanut olla kovin erilainen tässä leffassa. Oliko leffan äänet itsessään sitten hyvät vai huonot, niin sanoisin tällä kokemuksella, että leffan äänet olivat varsin hyvää tasoa, mutta eniten tällä hetkellä nyt kyllä odotan tätä leffaa omaan huoneeseen. Uskon, että silloin äänet tulee vasta todellisuudessa testattua, sen verran vajaavaiseksi kokonaisuus tällä kertaa jäi, valitettavasti.

Leffa itsessään oli todella hyvä ja kaiken sen hehkutuksen arvoinen. Näyttelijäkaarti oli aivan järjettömän hyvää ja etenkin John David Washington oli todella todella hyvä, suorastaan loistava. En ihmettelisi yhtään vaikka tästä roolista tarjottaisiin koristetta kirjahyllyyn. Ei tässä kuitenkaan kaikki. Elizabeth Bebicki ja Kenneth Branagh vetivät leffassa täyden kympin roolit. Näytteleminen oli todella vaivatonta, vakuuttavaa ja uskottavaa. Michael Cainen rooli ei ollut iso, mutta kyllähän hänkin taas oli omassa työssään erittäin vakuuttava.

Leffa oli varsin pitkä, mutta oikeastaan missään vaiheessa leffaa ei tarvinnut kelloa katsella. Juoni tosin oli todella vaativa ja vaikea katseltava, uskon, että toisella katselukerralla tästä leffasta saa vielä todella paljon enemmän irti. Koko kuvio leffassa on jotain uutta, mutta ehkä myös sen takia koukerot ovat niin hankalia, että niissä ei koko aikaa meinaa pysyä perässä ja jatkuvasti on hieman sellainen olo, että mistähän tämä nyt tähän tuli. Olo siis oli vähän kuin leffan pääosassa Washingtonilla, mistä hitosta tämänkin nyt taas tuli. Siitäkin huolimatta leffaan jaksoi hyvin keskittyä ja yrittää pysyä kärryillä.

Onko tämä sitten aivan 5/5 leffa, niin ei ehkä vielä, mutta toisen katselukerran jälkeen mahdollista. Yleisesti ottaen laadultaanhan leffa oli taas taattua Nolan-laatu, eli kaikki oli aivan viimeisen päälle kohdillaan. Jos leffaan aijot mennä, niin kyllähän tämä nyt tämän syksyn ehdoton pakkonähdä leffa on. Menkää nyt ihmeessä leffan, tätä ei kannata missata, etenkin jos kotona ei ole kunnon laitteita.