Nyt sitten yksi aukko sivistyksessä täytetty, eli maailman katsotuin (taitaa oikeasti olla nykyään 2. katsotuin Avengers – End Game jälkeen) elokuva Avatar on katsottuna ensimmäistä kertaa. Leffa tuli katsottua suoraan 3D-versiona ja hyvältähän tämä elokuva visuaalisesti näytti. Muuten sitten en ole kovinkaan yllättynyt, että tämä leffa on itseltäni jäänyt katsomatta. Genreensä leffa on varmasti ihan hyvä ja laadukas, mutta jotenkin nyt vaan itselläni meni tylsän puolelle, ja siitä syystä tai jostain muusta osa leffasta tuli taas nukuttua. Hyvä sinänsä, nyt sitten tullut testattua sekin, että uusissakin tuoleissa pystyy nukahtamaan, hyvä merkki kai sekin.
Mikä tässä leffassa sitten tökkii? Leffa on vuodelta 2009, joten ei kai nyt oikein voi väittää että näitä on nähty, mutta kyllähän se tosiasia on, että vastaavanlaisia leffoja on nykyään maailma täynnä. Kuten niin monta kertaa ennenkin, fantasia leffat eivät itseäni ole oikein koskaan kiinnostaneet, oli ne sitten tehty hyvin tai ei. Juontahan tässä leffassa toki jonkin verran oli, mutta varsinaiset juonenkäänteet olivat lähes kolmen tunnin leffaan aika vähissä. Leffa siis oli alusta loppuun hieman puuduttavaa katsottavaa, vaikka toki siinä oli paljon erittäin näyttäviä kohtia. Äänetkin olivat vain 5.1, joten silläkään puolella ei mitään aivan kirkkainta loistoa nähty. Jos pitää verrata siihen Cameronin toiseen täysosumaan, niin Titanic kyllä vie tätä leffaa minun kirjoissa aivan sata nolla.
3D oli jälleen omassa huoneessa todella näyttävää, mutta ei ehkä yksityiskohdiltaan kuitenkaan aivan uusimpien leffojen tasolla. Jotenkin kuitenkin sellainen fiilis jäi, että tämä leffa piti katsella juurikin 3D versiona, eikä tavallisen version katsominen taida ihan hetkeen tulla eteen. Miksi tämä sitten on niin suosittu, sen ehkä ymmärrän, maailmalla on paljon ihmisiä, jotka menevät elokuviin juuri tällaisia leffoja varten. Itse en välttämättä tuohon ryhmään kuulu ja esimerkiksi sitä huhuttua toista osaa en taida leffaan edes vaivautua katsomaan.
Leffafriikki 