Tiedätkö sen tunteen kun olet juuri astumassa ulos suosikki bändisi maailman kiertueen konsertista ja kävelet katuja pitkin hymyillen ja hyräillen suosikkibiisisi sanoja.. Trust I seek and I find in you.. Tunnelma on eufoorinen ja toivoisit että se olisi jatkunut ikuisesti.. Every day for us something new.. Korvat hieman soivat ja askel tuntuu todella kevyeltä.. Open mind for a different view.. Mutta silti tuntuu että kaikki on niin hyvin, kaikki on täydellistä ja.. Nothing else matter..
Tuttu tunne, Metallicankin olen livenä ainakin kerran nähnyt, mutta aivan tuota tunnetta siitä ei kuitenkaan tullut. En ole Metallican fani, mutta tunnen toki erittäin hyvin muutamia tuttuja biisejä ja osaan jopa laulaa osassa ainakin hieman mukanakin. Siitäkin huolimatta, Metallica – Through the Never Dolby Atmos-raidalla 3D versiona oli todella eufoorinen kokemus. En halua verrata kumpi on parempi tämä vai Hans Zimmer koska kyse on kahdesta aika erilaisesta asiasta, mutta tämä levy ja tämä keikka on heittämällä paras koskaan kokemani musiikki (bändi/artisti) tai konsertti-levy ikinä.
Miksi? No lähdetään nyt liikkeelle siitä äänestä. Jos valittelin Roger Waterssin jälkeen hieman laimeista äänistä, niin tässä niistä ei ollut merkkiäkään. Leffan ääniraita on järjettömän dynaaminen ja basso tunkeutuu väkevästi läpi koko kehon. Musiikki on hyvää ja raita sisältää useita hyvinkin tunnettuja hittejä. Musiikki tuo todella intensiivisen tunnelma ja tunnelma todellakin on, että seisot todellakin siinä eturivissä, lyöt nyrkkiä ilmaan ja heilutat päätä edestakaisin. Ensimmäinen konsertti koskaan ruudulla, joka todellakin sai liikkeelle, ei olisi millään malttanut olla paikallaan. Pakko sanoa, että Metallican musiikki ei ole koskaan kuulostanut paremmalta ja tämä levy hakkaa Roger Watersin sata nolla!
Roger Waterssissa valittelin myös hieman sitä, että Atmosta ei oikein käytetty riittävän aktiivisesti. Tämä oli leffana aika saman tyyppinen, eli konsertti ja siihen luotu taustatarina. Tässä kuitenkin äänet myös tuon taustatarinan osalta olivat silkkaa timanttia, jotka vielä yhdistyivät täysin saumattomasti itse konserttiin. Kolari, räjähdykset ja kaikki ilotulitteet kuulostivat niin hyvältä. Jälleen kerran kuitenkin leffan vaikuttavin kohtaus oli hiljaisuus, kohtaus, jossa mellakkaa katsottiin lasin takaa oli yllättävä ja todella vaikuttava.
Sitten se toinen oleellinen asia, eli 3D. Leffasta tosiaankin löytyy myös 3D-versio ja se oli ehdottomasti se versio, jonka tästä leffasta myös itselleni halusin. Ja mikä elämys! 3D on todella laadukasta ja saa sinut jo siirtymään siitä eturivistä lavan puolelle. Kolmiuloitteinen lava, rummut, soittajat, tästä tuli aivan uskomattoman aito tunnelma ja vei levyn musiikin vielä astetta kahta korkeammalle. Tällä kertaa leffa oli myös kokonaisuudessa 3D, joten myös tausta tarina oli tehty 3D muotoon, ja pitää todeta, tässä jää moni ns. normaali elokuvakin kakkoseksi. Materiaali on aivan upeaa.
Taustajuoni on tavallaan todella lyhyt, kuten koko leffakin, mutta kaikki toimii. Atmos, 3D, ja hyvä taustatarina, mitä sitä voisi enää levyltä enemmän toivoa. Tältä levyltä ei jäänyt toivomisen varaa missään muussa, kuin siinä, että se olisi voinut jatkua ikuisesti. Hankkiessani levyä mietin pitkään onko tämä nyt todella 22 euron arvoinen, mutta en kyseenalaista asiaa enää tippaakaan, tästä olisi voinut maksaa enemmänkin, jos olisin tiennyt kuinka jäätävästä levystä on kyse. Tämä muuten tulee jäämään hyllyyn ja sieltä se kaivetaan vielä usein esiin.
Couldn’t be much more from the heart..
Leffafriikki 