Tänään jälleen yksi erittäin pitkään haaveiltu UHD-levy löysi tiensä ruudulle, Saving Private Ryan on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut Steven Spielbergin ohjaama sotaelokuva. Elokuva kertoo toisen maailman sodan tapahtumista Normandiassa. Leffaa on pitkään pidetty parhaana koskaan tehtynä sotaelokuvana, ja saihan leffa aikanaan myös neljä Oscaria tunnustuksena tästä. Leffa on itselleni sikäli hieman outolintu, että olen tämän leffan muistaakseni joskus omistanut VHS:ällä, mutta jostain kumman syystä itselläni on sellainen mielikuva, että en ole koskaan leffaa katsonut loppuun asti. Taidan olla tästä maininnut ennenkin, eli sotaan liittyvät elokuvat ovat alkaneet kiehtomaan vasta vanhemmalla iällä, ja todennäköisesti tätäkin elokuvaa olen nuorempana pitänyt tylsänä.
Leffa on todella pitkä ja kestää sen karvan verran alle kolme tuntia. Leffassa kuvataan paljon ja perusteellisesti itse sotaa, mutta leffa ei kuitenkaan ole pelkkää sitä itseään. Leffassa käsitellään myös hyvin paljon sodan julmuuksia moraalin ja ihmisten välisten suhteiden kautta. Kaunista ei tee sodasta tämäkään leffa, eikä sitä tosin ole tarkoituskaan. Sota on julmaa, eikä sitä tarvitse leffoissa yhtään kaunistella. Leffan alkukohtaus Normandian maihinnoususta on kuuluista ja siinä sodan kylmyys ja pelko tuodaan kaikessa karuudessaan esiin.
Mitä sitten leffasta tykkäsin, tykkäsin, mutta mielestäni tämä leffa ei kyllä voita Hacksaw Ridge leffaa millään. Hacksaw Ridgessä juoni on jotenkin paljon vakuuttavampi (toki totta), ja muutenkin sotaa kuvataan vielä paljon vakuuttavammin. Saving Private Ryan on hyvä leffa, mutta jotenkin tuntuu uskomattomalta tarinalta, että tällaisessa tilanteessa yksi ihminen nostetaan koko sodan yläpuolelle, vaikkakin tässä toki halutaan nostaan myös sodan inhimillisiä piirteitä esiin. Kuitenkin, mitä jos herra Ryan olisikin ollut kuollut (mikä on hyvinkin mahdollista), olisivatko nämä miehet etsineet häntä loppu sodan (elämänsä) ajan kuin neulaa heinäsuovasta. Mikä todennäköisyys ylipäätään tuota miestä oli tuona aikana tuolta löytää. Paljon asioita, jotka vievät mielestäni leffalta hieman uskottavuutta, vaikka näyttävästä leffasta muuten olikin kyse.
Yksi iso syy leffan ostoon tässä tapauksessa oli toki myös leffan äänet, jotka oli restoroitu Atmos-muotoon ja toki sotaleffana odotukset muutenkin olivat korkealla. Leffan äänet olivat hyvää sotaleffa tasoa, ja luoteja lenteli upeasti ympäri huonetta. Leffan ääniraita on hieno, mutta tässäkään tapauksessa mielestäni ei päästä Hacksaw Ridgen tasolle, joka on toki ymmärrettävää, sillä kyseessä on paljon uudempi leffa ja Atmos tietysti jo natiivina. Saving Private Ryan on ehdottomasti leffa, joka kuuluu hyllyyn ja varmasti tulee joskus vielä katsottua uudelleenkin. Aikaa toki se vaatii, sillä tätä leffaa ei ihan joka välissä ehdi katsoa.
Leffafriikki 