Paris 15:17

CDON.comista tuli Titanicin siivellä löydettyä jälleen yksi mielenkiintoinen Atmos-elokuva, tällä kertaa tosin Blueray-versiona. Leffasta tiesin etukäteen jotain, mutta tällä kertaa odotukset leffasta eivät kyllä taas vastanneet tippaakaan odotuksia. Odotukseni leffasta olivat toimintapainotteinen action elokuva, jossa tapahtumat tapahtuvat junassa ja kaappaus on leffan keskipiste. Kyllähän tuo terroristihyökkäys toki oli elokuvan keskipiste, mutta nuo itse tapahtumat junassa olivatkin lopulta todella pieni osa itse elokuvaa.

Elokuva oli enemmänkin dokumentti näiden kolmen urhean ja päättäväisen nuoren miehen elämästä, jotka pelastivat vieraalla maalla mahdollisesti todella monen ihmisen hengen. Itse on tarinaa tiennyt, joten siinä mielessä leffa oli jälleen uuden oppimista. Vaikka leffa ei vastannutkaan odotuksia, niin siitä huolimatta leffa oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen. Ajoittain leffa oli ehkä hieman pitkästyttävä, mutta se varmasti johtui vain ja ainoastaan omista oletuksistani, jotka odottivat kunnon toimintaleffaa.

Mikä tästä leffasta tekee erityisen mielenkiintoisen on se, että ensimmäistä kertaa tällaisessa leffassa näin kolmena päänäyttelijänä itse tapahtuman päähenkilöt. Tämän toki tiesin etukäteen, eli yllätyksenä tämä ei tullut. Jouduin kuitenkin leffan jälkeen vielä katsomaan myös leffan extrat, jossa tätä asiaa hyvin avattiin. Leffaan oli siis jo valittu näyttelijät, mutta siinä vaiheessa ohjaaja Clint Eastwood päätti lopulta, että parhaimmat näyttelijät tähän leffaan ovat tosielämän sankarit. Tämän jälkeen leffaan rekrytoitiin myös monta muuta junassa todellisuudessa matkustanutta, ja tämäkin tuo oman mielenkiintonsa leffaa kohtaan. Voin kuvitella, että tällaisen kokemuksen jälkeen ei ole kovinkaan helppoa palata tapahtumapaikalle, etenkään näin perusteellisesti. Varmasti siis rankka kokemus kaikille, mutta toisaalta hieno lopputulos. Mielestäni kaikki hoisivat leffassa ruutunsa todella mallikkaasti, vaikkakin leffassa kyllä hyvin näkyi, että kyseessä ei ollut ammattinäyttelijät, toisaalta, kyse saattoi myös olla typpien ihan luonteestakin nouseva fiilis.

Leffa oli siis varsin mainio kuvaus lähihistoria tapahtumista vuodelta 2015. Leffa on vuodelta 2018 ja tuli nyt siis nähtyä ensimmäistä kertaa. Leffa on Atmos, mutta Atmosta tässä leffassa ei kyllä lainkaan tarvittu, eikä sitä oikeastaan mitenkään huomannut. Äänien puolesta leffassa ei ollut mitään erityistä, eikä sitä toisaalta myös kaivannut. Ainoa hieno hetki oli kun muutamalla armeijan autolla ajeltiin ruudun laidasta laitaan ja takaisin, äänet liikkuivat hienosti autojen mukana. Leffa on nyt hyllyssä, mutta en oikeastaan usko, että sitä välttämättä sieltä tulee aivan hetkeen uudelleen katsottua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s