Titanic leffaa on tullut metsästettyä jo jonkin aikaa, kyseistä leffaa ei valitettavasti edes juhlavuodeksi saatettu 4K muotoon, mutta voiden 1997 leffa on kuitenkin nyt hankittu Blueraynä, ja tämän jälkeen sitä ei ehkä aivan hetkeen tulekaan taas katsottua. Kyse ei kuitenkaan oli varsinaisesti leffasta, vaan siitä, että tämä spektaakkeli kestää sen lähes kolme ja puoli tuntia, joten vaikka hyvästä leffasta onkin kyse, tuota aikaa ei jaksa leffaa ihan jatkuvasti katsella. Mainitsin tästä leffan pituudesta jo Heat-leffan yhteydessä, ja tämänkin leffan kohdalla pitää kuitenkin todeta, että tuo kolme ja puoli tuntia meni kuin siivillä, ei pitkästyttänyt hetkeäkään.
Titanic on tietysti nähty ennenkin, etenkin tuo ensimmäinen kerta on vielä hyvin muistissa kun Forssan Biorexin täyteen ahdetun teatterin eturivissä sitä katsottiin. Titanic on kuin 1990-luvun Vain Elämää, monikaan ei sitä tuolloin itkemättä katsonut. Tällä kertaa ei kyyneliä tarvittu, vaikka leffa edelleen koskettaa. Jotenkin kuitenkin jo hieman liiankin tuttu leffa liikuttumiseen. Yksitoista Oscaria tästä leffasta ei ollut aivan sattumaa, kyseessä on tosiaankin aito klassikko elokuvan monivuotisessa historiassa. Tuona vuonna siis monella muulla leffalla ei pahemmin ollut Oscareissa jakoa, Titanic oli ehdolla ennätysmäisessä neljässätoista kategoriassa, joista siis yhdestätoista tuli kirkkain palkinto.
Leffa on todella upea taideteos kaikin puolin. Titanicin tarina toki on totta, mutta Jackin ja Rosen tarina ei niinkään. Nämä molemmat on kuitenkin sidottu yhteen hienoksi elokuvaksi, jossa etenkin vanhan Rosen rooli ja tarina on upea. Leonardo Di Caprio ja Kate Winslet ottivat tämän leffan myötä valtavan loikan supertähteyteen, eikä suotta. Molempien rooli on kaikin puolin iloista katseltavaa. Kaiken lisäksi yksi elokuvahistorian upeimmista biiseistä Celine Dionin My Heart Will Go On, saa aikaa sellaisen korvamadon, että sitä on tullut kuunneltua korvissa jo pari päivää ennen kuin leffaa on edes tullut katsottua. Leffa todellakin huusi itseään katsottavaksi.
Leffan tuotanto ei ollut kovinkaan yksikertainen ja herätti muutenkin paljon epäilyksiä. Leffasta kuitenkin tuli pitkäksi aikaa maailma menestyin elokuva myös rahassa mitattuna. Leffa on puhuttanut paljon myös jälkikäteen, aina siitä lähtien kun se valmistui. Onneksi James Cameron kuitenkin piti päänsä, ja leffasta tuli juuri sellainen kuin siitä tuli.
Leffan äänet ovat varsin hyvät, etenkin vuoden 1997 leffaksi jota ei ole 4K muotoon restoroitu. Kuvanlaatu on hyvää Blueray tasoa, mutta toki leffaan mahtuu myös paljon rakeista materiaali, johon parannusta olisi mahdollista saada. Ja mitä tulee leffan katsomiseen uudelleen, niin vuonna 2012 julkaistu 3D versio kyllä voisi myös olla ihan katsomisen arvoinen jossain välissä. Tämä on myös yksi niitä leffoja, jonka extramateriaaleihin täytyy jossain vaiheessa tutustua. Joka tapauksessa yksi elokuvahistoria suurimmista ja parhaimmista elokuvista, joka jokaisen on kyllä nähtävä, jos se jostain syystä vielä on tekemättä.
Leffafriikki 