Dunkirk

Dunkirk. Ehkäpä yksi eniten itseäni mietityttäneistä leffoista koskaan. Jostain kumman syystä tuo vuonna 2017 valmistunut leffa on päässyt kiertämään minun silmäni aina, varsinaista syytä tähän en keksi. Toisaalta, en tiedä olenko koskaan ennen ollut kovinkaan suuri sotaelokuvien ystävä, se on ehkäpä tullut kuvaan enemmänkin vasta näiden viimeisten huoneen päivitysten jälkeen. Nykyään oikeastaan lähestulkoon jokainen sotaelokuva tuntuu, tai ainakin kuulostaa erittäin hyvältä ja niitä on ollut kiva katsoa. Suurena syynä tähän varmasti on se, että enää sotaleffat eivät satu korvaan, vaan kuulostavat oikeasti hyvältä. Seuraavaksi muuten sotatantereelle astuu sitten Saving Private Ryan jota olen odotellut kuin kuuta nousevaa, ja jonka vihdoin löysin Zoomin alennusmyynneistä eilen.

Mutta palataan siihen Dunkirkkiin, joka tuli siis jostain käsittämättömästä syystä katsottua tänään vasta ensimmäistä kertaa. Olen aina tiennyt kyseisen leffan ja tiennyt että kyseessä pitäisi olla hyvä leffa, mutta jostain syystä leffaa ei ole koskaan tullut itselleni hankittua, tai edes striimattua. Leffaa on tullut kyllä netistä katseltua, ja johtuisiko sitten juuri siitä, että olen odotellut kyseiselle leffalle sopivaa hintaa. Nyt se löytyi CDON.comista ja tänään siis vihdoin myös ruudulle.

Leffa olikin erittäin hyvä, jopa vielä parempi kuin odotin. Leffan tapahtumat oikeassa elämässä tapahtuivat erittäin lyhyellä aikavälillä, mutta elokuvaan oli hienosti luotu tapahtumista kolme kerrosta, maa, ilma ja vesi. Leffa oli erittäin sujuva ja kerrosten välillä liikuttiin ketterästi. Kaikki tapahtumat menivät hienosti synkassa ja leffasta ei halunnut päästää sekuntiakaan ohi. Kaiken lisäksi kun leffa oli vielä maltillisen pituinen eli karvan alle pari tuntia niin leffapäivä tänään oli enemmän kuin mukava.

Leffan puikoissa on hyvin tuttuja henkilöitä, Cristopher Nolan ja musiikista niin usein Nolanin leffoissa vastaava Hans Zimmer. Aika varma kaksikko, joka tässäkin tositarinoihin perustuvassa leffassa tukevat toinen toisiaan mahtavasti. Zimmer musiikit ovat jälleen upea taideteos ja lisäksi jäätävän hyvät äänitehosteet takaavat todellisen leffa-elämyksen. Leffa ei ole Atmos, vaikka olisi voinut hyvin sitä olla, mutta kuten tiedämme, Nolanille se ei istu. Siitäkin huolimatta leffan äänet ovat järjettömän hyvät, etenkin höystettynä Neural:X:llä. Pommit paukkuvat niin että tuolit tärisevät ja lentokoneet lentelevät ympäriinsä. Upeaa kuultavaa aivan koko leffan ajan.

Se mikä leffasta noin yleisesti jäi mietityttämään on se, että mistä nämä kaikki tarinat leffoihin syntyvät. Metsästävätkö leffantekijät vanhoja sotatarinoita jostain? Tulevatko sodassa olleet kertomaan itse näitä tarinoita jollekin, vai onko nämä tarinat kaivettu jostain historiakirjoista. Tarinoita on varmasti maailma pullollaan, ja uusia tarinoita nousee tasaisin väliajoin, ja hyvä niin. Maailman ihmisiä pitää sivistää sodan kauhuista, olivat ne sitten kuinka kauheita tahansa. Tässä leffassa tosin ei pahemmin herkuteltu väkivallalla ja verellä, leffa oli yllättävänkin leppoisa sota elokuva verrattuna esimerkiksi Hacksaw Ridgeen. Extroista näistä tarinoista ja niiden taustoista voisi saada lisää infoa, mutta eipä ole tullut useinkaan katsottua. Ehkä pitäisi.

Kyseessä siis ehdottomasti leffa joka kuuluu hyllyyn ja joka sinne myös tulee jäämään. Tämän leffan voi ehdottomasti katsoa vielä monta kertaa uudelleen, halusi sitten hyvää leffaa tai hyviä ääniä. Lisäksi leffan kuva UHD-levyllä on aivan priimaa, joten turhaan ei tullut tätä leffaa odotettua ja hankittua. Suosittelen tsekkaamaan jos on mennyt ohi niinkuin minulta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s