Hacksaw Ridge – Toinen otto

Tosiaan kuten eilen jo vihjailin, tänään piti kaivaa hyllystä Hacksaw Ridge leffa, joka siis tuli tuossa syksyllä jo katsottua, mutta silloin Itunesista ja ilman Atmos-ääniä. Leffa oli silloin jo erittäin hyvä, mutta kyllähän se silti piti hyllyyn hankkia myös UHD ja Atmos versiona, sen verran hyvästä leffasta kuitenkin kyse. Vuoden 2016 leffa kertoo tositarinan toisen maailmansodan taistelusta, jossa aseistakieltäytynyt Desmond Doss osoittaa, että suurella sydämellä sodassa voi saada paljon hyvää aikaan myös ilman asetta.

Doss haluaa armeijaan, mutta luonnollisesti armeijassa olla hyvin hämillään kun peruskoulutuskaudella Doss ilmoittaa ettei koske lainkaan aseeseen, eikä ole valmis tappamaan ketään. Doss haluaa lääkintämieheksi ja antaa oman osansa maansa puolesta auttamalla muita sodassa. Sen Doss todellakin tekee, ja Dossin taistelu sodassa ilman asetta on aika pysäyttävää katseltavaa.

Hacksaw Ridge on käsittämätön tarina rohkeudesta ja urhoollisuudesta, mutta edelleen ollaan sodassa. Leffa herättää paljon ajatuksia, eikä vähiten siitä, että olisiko oikeasti maailmassa jonain päivänä mahdollista ratkaista riitoja ja erimielisyyksiä ilman väkivaltaa. Mitä jos johtajat pelaisivat vaikka shakkia siitä kuka saa tehdä ja mitä? Onko niin paljon viattomia pakko uhrata sodan julmuuksille vain vallan ja hulluuden vuoksi. Etenkin näin korona-aikana kun jokainen valtio kituu rahapulassa, voisiko vihdoinkin olla aika lopettaa kaikki sotatoimet ja aloittaa se kuuluisa uusi nykyinen ilman sotia. Ainakin on varmaa, että aika monen valtion sotabudjetti tulee ottamaan kovia iskuja, ja se on erittäin hyvä asia. On myös ollut erittäin positiivista, että näin koronan aikana uutiset ja sodat tuntuu mailmalla kuin loppuneen seinään. Näin ei varmasti todellisuudessa ole, mutta lehdillä on nyt muutakin kirjoitettavaa, ja toivottavasti johtajillakin muuta mietittävää. Voisiko korona siis tuoda tullessaan myös jotain hyvää, toivossa on ainakin hyvä elää.

Muuten leffana Hacksaw Ridge olikin jälleen erittäin mukava kokemus. Sotakohtaukset eivät ole välttämättä kovinkaan pitkiä eikä isossa osassa elokuvaa ajallisesti, mutta niissä Atmos äänet ovat sitten sitäkin perusteellisemman upeat. Laukauksia tulee joka suunnasta, musiikkia käytetään upeasti ja subbarit työntävät tuolin tärisemään kun pommit paukkuvat. Leffan ääniä ei ole todellakaan turhaan kehuttu ja tätä leffaa jaksaa kyllä katsoa montakin kertaa uudelleen. Tarina ei vanhene, nytkään ei tullut lainkaan sellainen fiilis että leffa olisi nähty, vaikka sen näkemisestä ei kauaa olekaan.

Andrew Garflied on Desmond Dossin roolissa todella loistava, jonka lisäksi tykkään todella paljon kaikkien upseerien rooleista, niissä on oikeat näyttelijät paikoillaan ja roolitukset onnistuneet. Monesti sotaleffoissa juuri nämä roolit saattavat olla hyvinkin katastrofaalisia, mutta ei tässä. Hugo Weaving Desmon Dossin isänä on vakuuttava, ja ennen kaikkea hänen hyvin matala ja ja lähes saarnallinen äänensä kuulostaa leffassa upealta. Kun haluat tietää miltä kokemus kuulostaa, se kuulostaa tältä.

Leffa pitää myös sisällään suuren opetuksen, joka nähdään aivan leffan lopussa. Älä koskaan arvioi ihmistä pelkästään hänen ulkoisen olemuksensa tai ensireaktion perusteella, ennen kuin ihmisistä voidaan tehdä päätelmiä, pitää olla ihmisestä paljon enemmän kokemusta. Upseerien asenne Dossia kohtaan oli todella halveksivaa aina niin pitkään, kun Doss yksi kerrallaan pelasti näistä jokaisen hengen. Ihmiset ovat usein valmiita tuomitsemaan toisia ihmisiä, mut kiitosta saa vasta todellisen hädän hetkellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s