Tänään taas vaihteeksi hieman espanjalaista elokuvaa, tällä kertaa vuodelta 2015. Pääosissa pari espanjalaista suosikkiani, Luis Tosar ja Javier Gutierres. Näiden herrojen leffat eivät vielä ole kertaakaan pettäneet, eivätkä herrat jättäneet pulaan tälläkään kertaa. Mielenkiintoinen, mutta taas hieman erilainen jännäri, jossa kynsien puremiselta ei selvitty. Leffa tarjosi erittäin hyvä, jatkuvasti kehittyvän juonen, jossa oli jotain samaa eiliseen puolalaiseen leffaan.
Leffan juoni lyhykäisyydessään se, että pankkiiri on varastanut, tai ainakin kadottanut muutaman asiakkaan rahat enemmän ja vähemmän tarkoituksella, ja nyt yksi heistä lähtee kostamaan. Miehen autoon on laitettu pommeja, sattumalta samaan autoon päätyy myös miehen kaksi lasta. Takaa-ajo aikaa vastaan alkaa, kostaja haluaa rahaa, pankkiiri pitää henkensä. Leffassa on muutamia hyviä käänteitä, mutta pääasiassa kuva pysyy autossa ja pankkiiri Carlos yrittää parhaansa mukaan selvittää tilannetta, joka pahenee joka käänteessä.
Leffan katsominen meni jälleen iltaan, joten piti etsiä jotain sellaista missä äänillä ei juhlita, toisaalta, pikkuhiljaa pitää myös tyhjentää Netflixin katselulistaa, jossa tämäkin leffa on pitkään vuoroaan odotellut. Suurimpana syynä varmaankin se, että leffa vaikutti mielenkiintoiselta, mutta siitä ei ollut Netflixissä introa. Jos olisi ollut, leffa olisi varmasti tullut katsottua aikaisemmin, sen verran minulle sopivasta leffasta kuitenkin kysymys. Äänet eivät siis antaneet paljon, mutta niitä ei tässäkään leffassa tarvittu.
Kuvanlaatu oli varsin hyvä, ja sitä tuli tänään vähän myös säädeltyä. Lähinnä vain uteliaisuudesta vääntelin tänään hieman kontrastisuhdetta ja kirkkautta ja luulen, että sain kuvaa myös hieman parannettua. Lähinnä sain hieman turhaa haaleutta pois, ja sitä kautta siis hieman syvempää mustaa ja kirkkaampia värejä. Asia mitä olen usein pohtinut katsellessani muiden kuvia uusista tykeistä. Nyt näyttää hieman paremmalta, mutta säätämistä voi joutua vielä hieman tekemään jatkossakin, jotta se kuuluisa oma referenssi löytyy. Kuva ei kuitenkaan edelleen ole itselleni se suurin juttu, mutta toki siitäkin haluaa aina parhaan mahdollisen saada irti.
Huomenna olisi sitten tarkoitus laittaa äänet oikein todelliseen testiin ja palata uudelleen Hacksaw Ridgen maailmaan. Katsoin tuon joskus syksyllä Itunesista, ja sen jälkeen kyseinen leffa on pitänyt hankkia myös UHD-versiona hyllyyn. Eilen tsekkasin piruuttani mitä kyseisestä leffasta olin aikaisemmin kirjoitellut ja huomasin, että elettiin aikaa syyskuu ja Denon, jonka lisäksi leffa oli ollut anti-Atmos, joten nyt laitetaan volyymit kaakkoon ja nautitaan yhdestä parhaasta koskaan tehdystä Atmos-leffasta, tai niin ainakin väitetään.
Leffafriikki 