Tänään leffalle oli ennen kaikkea yksi kriteeri, jotain uutta, jotain mitä en ole ennen nähnyt. Sicario 2 tuli Netflixissä vastaan muutama viikko sitten ”uutena” leffana, vaikkakin kyseinen leffa on jo vuodelta 2018. Leffa on jatko-osa vuoden 2015 elokuvalle, jonka näin joskus, viimeisen vuoden sisällä kuitenkin. Tykkäsin ensimmäisestä, mutta mitään erityistä siitä ei jäänyt kuitenkaan mieleen. Toisen osan osalta mitään suuria ennakko-odotuksia ei ollut, mutta hyvää leffaa toki odottelin tälläkin kertaa.
Sicario 2 ei mielestäni aivan ensimmäisen leffan tasolle päässyt, jotenkin näin jälkikäteen ehkä hieman väkisin tehty, vaikkakaan näitä ajatuksia ei juurikaan leffan aikana tullut. Juoni on, mutta se jää jotenkin kesken. Alussa on selkeä idea siitä mitä on tulossa, mutta sen jälkeen leffa jää jotenkin leijumaan ilmaan aivan samoin kuin leffan missio itsessäänkin. Leffa on viihdettä, mutta jotenkin aihepiiristään poikkeuksellisen kevyttä sellaista.
Leffan äänetkään eivät suuria tarjoa, ei ehkä tosin ollut kovin paljon mahdollistakaan, vaikkakin jonkin verran toimintaakin nähtiin. Huonessa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta muutamia asioita jäi edellisestä kalibroinnista mietityttämään ja niitä pitikin sitten tänään hieman pohtia. Menin jopa niin pitkälle, että päätin kääntää yhden etukanavan ”oikein päin”, vain kääntääkseni sen takaisin väärinpäin. Ongelmana on se, että en saa Klipshien torvia 100% haluamalleni korkeudelle nykyisellä frontwallillani. ”Väärin päin” ne ovat aavistuksen liian matalalla, ja oikein päin aavistuksen liian korkealla. Päädyin kuitenkin pitämään ne väärin päin, koska homma vaihtaa etenkin keskimmäinen oikein päin olisi tuottanut liikaa tuskaa. Jossain vaiheessa koko etuseinä pitää vielä tehdä uusiksi, mutta sen aika ei ole nyt, joten kaikki edessä jäi ennalleen. Ei niin, että siinä mitään vikaa olisin huomannut, välillä jopa liiankin turhaa täydellisyyden tavoittelua kai vaan.
Kaikesta huolimatta Dirac piti kuitenkin ajaa uudelleen, mikä oli koko jutun tarkoituskin. Nyt sain muutamia asioita kuten Arcamin kaiutinkohtaisia volyymejä paremmin kohdilleen, ja toivottavasti subbarit vielä aavistuksen parempaan malliin. Käyrät ainakin taas siellä missä toivonkin, joten nyt taas lisää leffoja kuunteluun.
Leffafriikki 