Jotain tässä viime päivinä on tullut kaivattua. Paljon hyviä leffoja, mutta se joka ihan oikeasti taas osuu ja uppoaa on puuttunut. Nyt se sitten tuli, ehdottomasti yksi parhaista leffoista pitkään aikaan. Breslaun Vitsaukset on vuonna 2018 valmistunut puolalainen rikosdrilleri, joka tuo hyvin paljon mieleen vanhan ”Seven”-leffan, joka muuten on ollut myös pitkään jo ajatuksissa.
Leffan alku on hämmentävä. En tiedä onko tässä nyt kyse enemmän itse elokuvasta vai käännöksestä, mutta jotenkin tämän leffan kiroilu ja epäasiallinen kielenkäyttö menee jo jotenkin yli, aivan kuin olisi kirjoittanut dialogia erittäin pahasti murrosiän murheista kärsivästä nuoresta. Tuntuu, että joka toinen sana leffassa on kirosana, tai muuten toisia jollain tavalla alentava tai loukkaava. Leffaa luonnollisesti halusin katsella alkuperäisellä raidalla, joten en osaa sanoa miten tämä leffa olisi englanniksi käännetty, mutta ainakin suomenkielinen tekstitys oli hurjaa katseltavaa. Onneksi tuo kuitenkin leffan edetessä parantui tai paremminkin haihtui pois, sillä leffan alku sai epäilemään pahasti jo koko leffan uskottavuutta.
Muutenkin leffan näyttelijät tuntuivat alkuun todella amatööreiltä ja elokuva kokonaisuudessaan todella surkealta, mutta silti jotenkin hyvin mielenkiintoiselta. Leffa kuitenkin kehittyi todella lineaarisesti ylöspäin, ja leffan vaikutti jatkuvasti vaan mielenkiintoisemmalta ja mielenkiintoisemmalta. Jossain vaiheessa sitten tapahtuukin jotain, joka ampuu leffan raketinlailla taivaalle. En taaskaan halua paljastaa leffan juonta, mutta voin kertoa, että tämän leffan juonen käänteet olivat todella huikeat, ja ehdottomasti parhaita leffoja tälle vuodelle. Juonta oli täysin mahdoton arvata, ja yllätys leffan lopputulemasta on käsittämättömän hieno. Aivan ehdottomasti Top-listalle menevä elokuva.
Kellonaika leffalle oli tänään sen verran myöhä, että leffaksi tuli valittua jotain lyhyttä, joten leffan kestokin oli juuri sopiva noin puolitoista tuntia. Äänet olivat suurimman osan leffasta todella hiljaisella, mutta jo tässä ajassa tuli huomattua, että dynamiikka on jotenkin huoneessa taas aavistuksen parempi niin kuin se oli ennen edellistä kalibrointia. Vaatii kuitenkin vielä parempaa materiaalia, jotta asiaan voi kunnolla testata. Leffan äänet eivät muutenkaan paljoa tänään tarjonneet, mutta toisaalta ei todellakaan tarvinnutkaan, tämä leffa oli juoni! Lisäksi kun kuvanlaatu oli Netflix-leffaksi erinomainen, leffanautinto tälle illalle oli juuri se mitä kaipasin.
Sanottakoon vielä tähän loppuun sananen Netflixistä, eli laitoinkin tuossa Netflixille pientä palautetta, eli mahdollisuutta saada Netflixinkin tekstityksen kokonaan kuvan puolelle, jotta kuvan mustat raidat saisi laitettua piiloon tarvittaessa. Tämä ongelma on pieni, mutta toistuu suuressa osassa Netflixin leffoja, joten olisi todellakin hienoa saada asia kuntoon. Kun on kerran kovalla vaivalla rakennettu kuvasuhteen vaihtamista varten masking-viritelmä niin olisihan sitä hienoa myös päästä käyttämään ja päästä eroon noista häiritsevistä blackbareista.
Leffafriikki 