Tässä on viime päivät pitänyt aika kovaa kiirettä erään toisen projektin kanssa, joten leffat ovat nyt jääneet vallan välistä. Tänään kuitenkin palo oli niin kova, että aikaa leffalle oli taas pakko raivata. Ensimmäiseksi suuntasin katsomaan Netflixin tarjontaa, ja sieltähän sitten tarttui Atmos-äänillä varustettu trilleri Dangerous Lies. Leffasta ei aivan täysin saanut intron perusteella selvää, mutta mielenkiintoiselta leffa vaikutti.

Ensimmäinen asia kun laitteet laittoi jälleen päälle oli se, että tuli sellainen jännä fiilis, että hitto täällä kuulostaa hyvältä. Oman huoneen ääniin hyvin helposti ”tottuu” ja mitä enemmän leffoja katselee, äänet alkavat tuntua jotenkin liian tutuilta, ja tulee fiilis, että ainahan tästäkin voisi parantaa. Nyt kuitenkin tuli taas hyvä muistutus siitä, että huone todellakin on hyvässä tikissä ja kuulostaa loistavalta. Ennen kaikkea tykkäsin siitä miten kaikki kuulosti todella kirkkaalta ja toisaalta dynaamiselta.

Tämä sama jatkui myös koko leffan. Subbarit ovat erittäin hyvässä tikissä ja nyt ennen kaikkea tuo keski basso jaksaa säväyttää uudelleen ja uudelleen. Leffoja on vaan tosi kiva katsella, eikä äänetkään tarvitse olla enää niin hirveän kovalla, vaan äänet ovat kovat, tarkat ja dynaamiset juuri niissä oikeissa kohdissa. Tässä leffassa itse Atmosta ei juurikaan käytetty kuin tunnelman luomiseen, muutenkin esimerkiksi surroundit olivat aika vähällä käytöllä ambient ääniä lukuunottamatta. Muutama ihan kiva basso ja ukkonen leffassa oli, ja muutekin leffan tapahtumia kyllä äänillä tuettiin hyvin. Kerran pelästyin oikein huolella.

Juoneltaan leffa oli hyvä ja ehdottomasti taas jotain hieman erilaista. Lopullista ratkaisua oli mahdoton aavistaa, mutta silti koko elokuvan ajan juonta rakennettiin hyvin ja määrätietoisesti. Yllätyksiä tuli ovista ja ikkunoista, mutta silti mitään ei annettu liian helpolla, vaan katsoja joutui jatkuvasti kehittelemään seuraavaa käännettä mielessään. Camilla Mendes Katien roolissa oli loistava, jotenkin niin äärettömän hienoa ”autuaan tietämättättömän” näyttelemistä. Ei nyt ehkä Top-lista leffa, mutta erittäin hyvä joka tapauksessa.