Tänään iltapäivästä ohjelmassa hieman erilainen elokuva, jota varmaankin voisi kutsua joko romanttiseksi draamaksi tai romanttiseksi trilleriksi. Vuoden 2017 Submergence leffassa meribiologian tutkija ja entinen sotilas tapaavat lomamatkalla ja aloittavat hyvin mielenkiintoiset ja syvälliset keskustelut työstä, elämästä ja ennen kaikkea rakastuvat toisiinsa palavasti. Tämän elokuvan kohtaukset tuolla idyllisessä lomakylässä ovat yksi parhaita rakkauden kuvauksia, joita olen elokuvissa nähnyt. Hyvin herkkää, aitoa ja koskettavaa, jossa kenellekään ei jäänyt mitään epäselvää. Alicia Vikander ja James McAvoy loistavat rooleissaan. Molempien työ tässä leffassa on todella luontevaa ja jotenkin niin todellista ja aitoa, nautin todella.
Leffan juoni on hyvinkin selkeä, mutta se mitä jäin koko leffan ajan ja vielä senkin jälkeen miettimään oli James More rooli. Mitä hän oli menossa tekemään ja mikä sen jälkeen meni pieleen? Jotenkin en saanut täysin hänen roolistaan kiinni, kun taas vastaavasti Danny Flindersin työ ja unelmat kuvattiin hyvinkin selvästi ja ymmärrettävästi. Onnistuiko More lopussa tarkoitusperissään vai oliko loppukohtauksella jokin täysin muu merkitys? Mitä lopussa ylipäätään tapahtui, olisin ehdottomasti halunnut tähän elokuvaan vielä viisitoista minuuttia lisää aikaa, vaikka elokuva kesti nytkin sen pari tuntia. Joskus leffat jäävät tarkoituksella kesken, ja jättävät ihmiset miettimään ja luomaan oman loppuratkaisun. Niin varmasti tälläkin kertaa, olisin kuitenkin toivonut tähän hieman erilaista loppua, tai loppua ylipäätään. Leffa jäi kesken.
Leffan kuvanlaatu oli erittäin hyvä, kuten Itunesissa aina. Muutenkin leffassa oli todella kauniita maisemia jatkuvasti, olisi ollut sääli nähdä tällaisia maisemia rakeisina. Lisäksi leffa muutenkin ansaitsi selkeästi hyvää kuvanlaatua, sillä edelleen palaan tuonne lomakylään, kaikki oli romanssille jotenkin niin täydellistä, että se ansaitsi näkyä kauniina myös kuvaruudulla. Äänissä ei tällä kertaa ollut juuri mitään ihmeellistä, hyvin perus kauraa. Harmi sinällään, potentiaalia merenalaisissa kuvissa olisi ollut paljon vaikka Atmokseen asti. Leffaan se ei kuitenkaan vaikuttanut, mitään muuta en kaivannut, kaikki oli hyvin.
Tänään tuli myös ajankuluksi tehtyä pieniä näpertelyjä. Siirtäessä sivusurroundit viimeisimpiin paikkoihin yhden huoneen kulman esteettisyys jäi hieman haittaamaan, joten päätin tänään korjata tuon kulman siistimmäksi. Nyt se näyttää jotakuinkin siltä kuin pitääkin, vaikka ei tuo ”Luukku” nyt täydellinen olekaan. Täydellinen korjaaminen vaatisi kuitenkin uuden kankaan hankkimista, ja siihen en ole nyt lähdössä. Yhden palan saaminen täysin samassa sävyssä voisi olla vaikeaa, ja kaikkia seiniä en lähde nyt vaihtamaan, vaikka jonain päivänä kaikkien seinien vaihtaminen mustiin onkin käynyt kyllä mielessä. Lisäksi huoneessa on ollut yksi pieni kulma, josta huoneeseen on päässyt erittäin ikävästä kohdasta valoa sisään, joka on sieltä hyppinyt suoraan silmille. Nyt tuokin pieni juttu on poistettu päiväjärjestyksestä, ja 50cm puulevyllä vuoto on korjattu.
Leffafriikki 