Ostin Bad times at the EL Royale leffan muutamia viikkoja sitten Torista ja se on odotellut hyllyssä, koska ”olen sen nähnyt”, eikä viitsi sitä nyt heti katsoa uudelleen. No, joskus käy näinkin, eli enpä ollut tätä leffaa kuitenkaan ennen nähnyt, ja kaiken lisäksi leffa oli erittäin positiivinen yllätys moneltakin osalta.
Ensimmäinen suuri yllätys tuli heti leffan löydettyä tiensä soittimeen. Olen tätä leffaa useammankin kerran hyllyssä katsellut ja harmitellut miksi 4k-levyssä ei ole Atmos-raitaa. Levyn kansissa ei missään kohdassa mainita Atmosta, mutta yllätys yllätys, leffassa sitten olikin lopulta myös Atmos-raita. Ja hyvä niin, leffan ääniraita oli erittäin hyvä, vaikkakaan mitään erityistä leffassa ei sen puolesta tapahtunutkaan. Muutaman kerran pelästyin todella paljon ja ukkoset, vesisateet ym kuulostivat kyllä todella hyvältä. Osa tekijä tässä saattoi olla pieni kikkailu eilen illalla Diracin kanssa. Ensinnäkin latasin konelle uuden version Dirac Livestä ja sen jälkeen muokkasin Room Curvia hieman enemmän Harman Target Curven mukaiseksi. Hieman siis lisää bassoa ennen kaikkea mid-bass aluelle, ja se todellakin toimi. Lisäksi nostin Cross-overin 80hz:stä 100hz:iin. Mitään mittauksia en nyt tehnyt, vaan toimin ihan mutulla ja korvakuulolla.
Itse leffasta tuli hieman mieleen Quentin Tarantiino, mutta herralla ei tämän leffan kanssa ollut mitään tekemistä. Leffa oli myös jotenkin aavistuksen selkeämpi ja suoraviivaisempi kuin Tarantiinon leffat. Tässäkin leffassa pompittiin hieman ajassa eteen ja taakse, mutta lopulta kokonaisuus rakentui varsin selkeäksi kokonaisuudeksi. Näyttelijätyö tässä ei mitenkään loistanut, mutta eipä tässä mitään ärsyttävää tai heikkoakaan varsinaisesti ollut. Jotenkin vaan tuntui, että aavistuksen luonnetta siitä jäi puuttumaan.
Leffa oli varsin pitkä, lähes kaksi ja puoli tuntia. Rehellisyyden nimissä, otin tämän leffan aikana päikkärit, mutta se ei varsinaisesti kyllä ollut tämän leffan syytä. Leffa ei nukuttanut, vaan oli pitkästä kestostaan huolimatta varsin suoraviivainen ja hyvin etenevä. Juoni ei noussut mitenkään klassikkojen joukkoon, vaan leffaa kannatteli enemmänkin se, että leffa oli varsin hyvin tehty. Tästä leffasta jäi varsin paljon hyviä ajatuksia mieleen, ja tämänhän voisi kyllä joskus jopa katsoa vielä uudelleenkin.
Leffafriikki 