Juuri julkaistu Espanjalainen elokuva Hogar, Suomalaisittain Koti, osui tänään ensimmäisenä silmään avatessani Netflixin. Viime päivät ovat olleet leffahuoneen parissa todella kiireisiä, joten tänään oli pakko vihdoin päästä jo katsomaankin jotain. Hogar vaikutti heti todella kiinnostavalta, ja muutenkin kokemukset näistä Netflixin eurooppalaisista leffoista ovat olleet sen verran hyviä, että uskalsin tarttua syöttiin pahemmin miettimättä. Eipä tuottanut eurooppalainen leffa tälläkään kertaa pettymystä, vaan kyseessä oli erittäin mielenkiintoinen ja erilainen elokuva.
Ensimmäiseksi on tästä leffasta todettava se, että jos Anthony Hopkins jonain päivänä tarvitsee sijaisnäyttelijää, niin Javier Gutierres voi tuon homman hoitaa ilman pienintäkään ongelmaa. Eikä kyse siis ole pelkästään miehen ulkonäöstä, vaan miehen aivan koko olemus, näytteleminen ja itsevarmuus loistavat samoin kuin Hopkinssilla. Jopa tämän leffaan rooli on aivan kuin perinteistä Hopkinssia, ja tämän elokuvan jenkki versiossa Hopkins olisi varmasti ollut pääosissa. Roolitukset ja näytteleminen muutenkin toimivat varsin hyvin, elokuva oli hyvinkin luonteva ja helppo katsella.
Tykkäsin myös leffan juonesta. Leffa juoni oli hyvinkin erilainen, enkä muista vastaavaa nähneeni. Elokuvassa oli jonkin verran väkivaltaa ja kuolemia, mutta siitä huolimatta leffan tempo oli erittäin rauhallinen ( ei missään nimessä liian). Leffa ei siis todellakaan ollut pitkävetinen, vaan juonta vietiin koko ajan määrätietoisesti ja hallitusti eteenpäin. Leffassa oli myös muutama kerros, jotka kuitenkin lopulta nivoutuivat todella hyvin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Mikä tuon miehen perimmäinen tarkoitus sitten oli, varmaankin vain saada kotinsa (elämänsä) takaisin, hinnalla millä hyvänsä. Hyvä leffa, kannattaa tsekata.
Viime päivät ovat siis olleet leffahuoneen, tai ehkä paremminkin uusien tuolien parissa varsin kiireisiä. Tuolien päällysteet on nyt pesty, ja tuolit tuunattu muutenkin aivan uuteen uskoon. Tuolit saatiin eilen kannettua sisään ja viimeisetkin osat laitettua paikalleen. Tuoleista tuli itse asiassa paljon paremmat kuin osasin edes toivoa. Tuolien kankaat ovat erittäin laadukasta materiaalia, ja näin pestynä näyttävät kuin uudelta. Muista pinnoista tuli uusittua tai pinnoitettua oikeastaan kaikki muu, eli tuolit eivät varsinaisesti näytä enää aivan niin lentokoneen tuoleilta. Alkuperäisistä tuoleista on myös revitty irti aika lailla kaikki mahdollinen (ylimääräinen) ja painokin siis putosi jonkin verran. Penkit kuitenkin seisovat edelleen tukevasti omilla jaloillaan, joten minkäänlaisia virityksiä ei siihen tarvinnut keksiä.
Tuolien valmistamisen lisäksi paljon mietittävää on aiheuttanut viime päivinä niiden sovittaminen huoneeseen, ja ennen kaikkea äänien kalibrointi. Jos olisin pitänyt vanhat tuolit samoilla paikoilla, olisivat nämä uudet tuolit päätyneet aivan liian lähelle skriiniä. Päätin siis puskea vanhat tuolit niin kauaksi taakse kuin mahdollista ja uudet tuolit ovat nyt sivusurroundien kohdilla. Sivusurroundien osalta nuo tuolit ovat nyt siis ns. sweet spotissa, mutta kaikki ei kuitenkaan ole niin yksikertaista kahden rivin kanssa. Skriini on edelleen aavistuksen suuri näin läheltä katsottavaksi, mutta uskon, että siihen kyllä tottuu, jos tuo paikka nyt sitten päätyy pääkatselupaikaksi. Diracin kalibroinnin ja subbarit joka tapauksessa kalibroin tänään tuolle paikalle optimaaliseksi, ihan sitten vaikka vaan kokeilun vuoksi. Etu Atmokset ovat suoraan pään yläpuolella, taka-atmokset aavistuksen takana. Vastaavasti taas vanhat tuolit ovat suoraan taka-atmoksien alla, jotenkin nekin vielä ihan siedettävässä paikassa. Kerrattakoon siis tässä vaiheessa, että Atmokset eivät ole mihinkään siirtymässä, niille on reijät katossa.
Kahden rivin kanssa joudutaan siis tekemään hieman enemmän kompromissejä, mutta toistaiseksi se ei vielä ainakaan haittaa. Kalibroinnit sain varsin kivasti tehtyä, ja eturivin kuuntelupaikka kuulostaa todella hyvältä. Erityismaininta tässä kohtaa pitää antaa sille, että jos jotain olen huoneeseen kaivannut, on se ollut lisää korkeutta (lisää ilmaa pään ja katon väliin), jota näiden tuolien kanssa tuli paljon lisää. Vaikka tämä Hogar ei ollut Atmos-leffa, tai muutenkaan välttämättä mikään äänien mestariteos, niin tuon ilman olemassaolon huomasi jo hyvin. Äänet kuulostivat varsin hyviltä jo tässä, vaikkakin huoneen takaosaan jää aika paljon tilaa. Sen huomaa, mutta ei välttämättä huonossa mielessä. Toisaalta, se mikä yllätti sitten todella positiivisesti oli se, että vaikka laitteet on nyt kalibroitu eturivin mukaan, takarivissä äänet kuulostavat todella hyvältä. En tiedä johtuuko siitä, että taka ja surround osasto on nyt hieman ”hottina” suhteessa tähän paikkaan, mutta ehkä se kertoo siitä, että näitä olisi voinut aikaisemminkin laittaa hieman kovemmalle. Takasurroundit päätin myös samalla nostaa astetta ylemmäs, mutta tiltata ne hieman alaspäin. Tämä lähinnä sen vuoksi, että eturivin äänet eivät jäisi takarivin isojen penkkien taakse.
Toinen asia mitä tällä viikolla on myös tehty on eturivin kaiuttimien porttien tukkiminen. Tuon tulokset huomasi aivan selkeästi mittaillessa kaiuttimien vasteita REW:in kanssa. Vasteet tasaantuivat aivan selkeästi, joten päätin ehdottomasti jättää nuo suljetuiksi. Myös Dirac näytti samaa tulosta, joten uskon, että tuon säädön kanssa saan huoneen bassot entistäkin paremmin kuntoon. Huone kuulosti kyllä erittäin mielenkiintoisen raikkaalta, nyt tosin vaaditaan parempaa materiaalia (äänien puolesta), jotta todelliset fiilikset voi kertoa.
Leffafriikki 