The Rock, nuoruuteni suurin suosikkileffa, ja leffa, jota olen aina pitänyt parhaana näkemänäni leffana. En ole kuitenkaan katsonut tätä leffaa taas hetkeen, joskin olen tämän siis nähnyt todella monta kertaa, ja blueray löytyy myös omasta hyllystä. En oikein osaa edes sanoa mistä tämä leffa nyt tuli mieleen, mutta eilisestä päivästä lähtien on ollut selvää, että tämä leffa pitää tänään katsoa.
Muisti ei tämän leffan osalta pettänyt lainkaan, vaan kyseessä oli juuri niin loistava leffa jota muistelin. The Rock on leffa, jonka voi katsoa uudelleen ja uudelleen kyllästymättä. Mietin myös paljon leffan aikana mikä tässä leffassa on niin syvästi jäänyt mieleen, ja vastauskin oli tämän jälkeen enemmän kuin selvä. Olen aina muistanut tämän elokuvan aivan ainutlaatuisen ja huikean ääniraidan. Hans Zimmer on minulle nimenä tullut tutuksi vasta keväällä hankittuani herran Live in Prague-levyn, mutta eipä ollut tippaakaan yllätys, että tästäkin leffasta löytyy herran käsialaa olevat äänet. Olen itseasiassa nuoruuteni ajatellut asiaa enemmänkin sitä kautta, että kyseessä on Jerry Bruckenheimin leffa ja Jerry Bruckenheimin leffoissa on loistavat äänet. Kuinka paljon sitä onkaan viimeisen vuoden aikana taas oppinut uutta.
Leffan hyvyys ei kuitenkan jää vain pelkkiin ääniin, vaan tässä leffassa on kaikki mitä hyvältä leffasta vaaditaan. Näyttelijäkaarti on parasta mahdollista a-luokkaa. Nicholas Cage, on uransa huipulla ja tietysti Sean Connery on tässä(kin) leffassa aivan omaa luokkaansa. Tähän kun vielä lisätään Ed Harrisin enemmän kuin vakuuttava roolisuoritus, on ainekset johonkin suureen. Leffassa on paljon huumoria, mutta pohjalla on paljon hienosti toteutettua vakavaa toimintaa. Leffan juoni on loistava, eikä tässä vaiheessa vielä kärsinyt minkäänlaista inflaatiota. Puutteita leffasta on vaikeaa löytää, sen verran loistavasta tuotoksesta tässä on kysymys.
Nyt kun eletään kovasti UHD-levyjen nousukautta ja paljon vanhoja leffoja nousee restoroituina 4K versioina, jos jotain voisin toivoa, olisi se todellakin tämä leffa 4K versiona Dolby Atmos äänillä. Leffa on kuin tehty Atmos äänille. On paljon vedenalaista toimintaa, liikutaan onkalossa ja tunneleissa puhumattakaan kohtauksesta suihkuhuoneessa, laukausten tulessa yläkanavista kohti alakertaa. Voin helposti kuvitella, kuinka upean atmosraidan tästä saisi, yhdistettynä räjähdyksillä ja upealla musiikilla. Kuvanlaadusta voisi varmasti myös 4K laadulla saada vieläkin upeamman leffan kasaan, mutta toisaalta, jälleen kerran pitää nostaa Panasonicin UHD-soittimen huikeus esiin, blueray laatu skaalattuna isolle ruudulle yhdessä 4K-tykin kanssa on jotain todella ällistyttävää. Vanhaa Playstation 4:sen kuvaa ei todellakaan ole ollut ikävä.
Laitoin tämän leffan ajatuksia erääseen Facebook ryhmään leffan katsomisen jälkeen ja sieltä heräsikin paljon lisää muistoja nuoruudesta. Mitenkä siis oli seuraavaksi vaikkapa sellaiset leffat kuten Face Off-kahdet kasvot tai Con Air? Niin tai näin, jos sinulla on The Rock vielä katsomatta, niin katsokaahan nyt ihmeessä tämä ja nopeasti!
Leffafriikki 