Cheekin viimeisen keikan Blueraytä on tullut jonkin aikaa odoteltua, vaikka sellaisen tulosta ei varsinaisesti minulla ollut edes tietoa. Oli kuitenkin aika selvää, että tuollainen on tuloillaan, jos kerran Nelosen kameratuotannolla tuo keikka kuvattiin. Itse törmäsin tähän levyyn Lahden Citymarketissa jokin aikaa sitten, ja sen jälkeen sitä on tullut katseltua useammassakin osassa. Tänään kuitenkin pääsen sen loppuu, ja tulipa katseltua behind the scenes osuus myöskin.
Cheekin musiikista ollaan montaa mieltä, yleistyksenä voidaan ehkä sanoa, että ihmisillä on kaksi mielipidettä. Toiset tykkää, toiset vihaa. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen. Olen tykännyt Cheekin musiikista jo pitkää. Osatekijä on varmasti musiikin genre, osa johtuu siitä, että mukana ja ympärillä paljon tuttuja ihmisiä, mutta kyllä se perimmäinen syy kuitenkin on se, että tykkään Cheekin musiikista. Minulle Cheek ei kuitenkaan ole vain musiikkia, vaan arvostan herran uraa todella korkealle. Suomessa harvoin uskalletaan oikeasti unelmoida, rikkoa rajoja, ja kun tehdään, tehdään isolla. Tämä Lahden Mäkimontun viimeinen keikka on osoitus siitä kaikesta ja luulen, että vastaavaa artistia ei Suomessa tulla enää ikinä näkemään, siitäkin huolimatta, että Cheekin jalanjäljissä yhä useampi artisti nykyään myy Stadioneita täyteen. Stadion luokassakin Cheekin tuotannot olivat aivan omaa luokkaansa, maailmaluokkaa.
Itse olin siinä onnellisessa asemassa, että tuo ensimmäinen jäähyväiskeikka tuli nähtyä myös paikanpäällä katsomossa. Toinen ja se vihonviimeinen sitten kotona suorana televisiosta. Eikä pelkästään paikanpäällä olleelle, mutta myös sen missanneelle tämä Blueray on viimeinen muisto siitä upeasta urasta, jonka Cheek teki. Moni varmasti miettii, että oliko se viimeinen, itse uskon siihen kyllä. Keikka on hyvin kuvattu ja siinä pääsee loistavasti tunnelmaan. Keikan äänet eivät millään pääse Hans Zimmerin tasolle, mutta äänitystilannekin varmasti varsin erilainen. Jonkinlaista syvyyttä olisi hieman toivonut nauhoitteeseen lisää, samoin 5.1 ääniksi olisin hieman parempaa surround miksausta toivonut. Mutta kuten sanoin, tämän keikan perimmäinen tarkoitus ei varmasti ollut kuulostaa levyllä hyvältä, vaan itse Mäkimontussa.
Keikka oli kaiken kaikkiaan hyvin koskettava. Kun jatkuvasti näkee näitä ensimmäisessä lohkossa itkeviä ihmisiä, ymmärtää, että Cheek on merkannut monelle ihmiselle todella paljon. Puhuin Anssi Kelan yhteydessä siitä miten nuoruuteni tärkeimmät vuoden voidaan uudelleen elää Nummelan tahdissa, samaa voi varmasti Cheekistäkin sanoa monen kohdalla. Itselleni Cheek ei koskaan ole ollut tuollainen, en muista ensimmäistä kuulemaani biisiä tai koska olen Cheekistä alkanut tykätä, se on vaan kasvanut vuosin varrella, samoin kuin koko ilmiö.
Leffojen yhteydessä tulee harvoin katsottua Behind the Scenes materiaali, ehkä pitäisi. Tämän levyn sisältämä Behind the Scenes osio on varsin lyhyt, olisi voinut ollut paljon pidempikin. Kuva, jonka siitä kuitenkin Cheekistä saa, on varmasti lähempänä sitä todellista, ei ehkä sitä mitä moni kuvittelee. Viimeisen keikan jälkeiset tuntee kertovat kaiken, onneksi se on ikuistettu myös kaikille meille, jotka tuohon tilanteeseen eivät itse päässeet. Tämä levy on loistava muisto loistavasta miehestä ja sen pitäisi löytyä jokaisen ihmisen levyhyllystä, joka vähääkään on Cheekistä tykännyt.
Leffafriikki 