Tänään ollut varsin mielenkiintoinen päivä, mutta mennäänpä ennen sitä Men In Black Internationaaliin. Jonkin aikaa tuli mentyä edes takaisin, katson, en katso, katson, mutta lopulta päätin antaa leffalle mahdollisuuden. Outoa sinänsä, että olen ainakin ensimmäisestä aikoinaan hyvinkin pitänyt, viimeisintä ennen tätä tosin en taida olla edes nähnyt, mutta jotenkin tämä kuitenkin kiinnosti. Lähteenä siis Itunes Store ja luonnollisesti kyseessä Atmos elokuva.

Muistan tasan tarkkaan mistä olen tässä elokuvassa aikoinaan tykännyt, enkä koskaan tule unohtamaan ”Who let the dogs out”-kohtausta, ehkä parhaimpia yksittäisiä leffakohtauksia ikinä. Toisaalta muuten nämä elokuvat eivät ehkä sisällöltään ole koskaan ollut mitää kovin ylevää, mutta toisaalta, siihen aikaan kun MIB tuli teattereihin, ei örkkejä ehkä oltu aivan niin paljon nähty kuin nykyään. Tässäkin elokuvassa ehdottomasti parasta antia oli näiden koirien (ja muiden pikku örkkien) sutkautukset, jotka aina luovat mukavan leppoisan tunnelman elokuvaan.

Käsittääkseni kyseinen leffa taisi olla samalta ohjaajalta tai tuottajalta kuin Fast & Furious ja muutamat kohdat kyllä olivat hyvin tunnistettavissa. Muutenkin pitää todeta, että leffan ääniraitaan ja kuvaan oli kyllä satsattu. Olin positiivisesti jopa todella yllättynyt, ääniraita oli todella hyvä ja Atmos toimi loistavasti. Räjähdykset ja örkkiaseet toki aina luovat hyvän pohjan jykevälle alapäälle, mutta siitäkin huolimatta elokuvassa oli myös todella paljon hyvää atmoksen käyttöä esimerkiksi takakanavissa ja katossa. Olin todella positiivisesti yllättynyt tästä leffasta ja nautin, vaikkakin leffan kanssa kävi taas hieman vanhanaikaisesti. Viikko on ollut työrintamalla aika rankka, ja eilenkin eräs puhelu katkaisi leffatuokin niin, että muksujen nukkuma-aika iski pahasti päälle. Tällä kertaa ääniä ei kuitenkaan ollut varaa hiljentää, vaan siirsin leffan lopun suosiolla aamuun. Hyvä päätös, tämä todellakin piti katsoa nupit kaakossa.
Toinen yllättävä puhelu tuli aamulla juuri kun sain leffan loppuun ja se taas tiesi vierailua Helsinkiin. Päätin samalla käyttää tilanteen hyödyksi ja vierailla sitten samalla Audiokaupan uudessa liikkeessa keskustassa. Vierailut tämänkaltaisissa erikoiskaupoissa on usein todella vaivaannuttavia, tulee olo, että täällä ei oikein kehtaa käydä vain huvikseen juttelemassa, vaan aina pitäisi olla iso kukkaro mukana ja ostaa jotain, mielellään vielä kallista. Tällä kertaa kokemus oli kuitenkin jotain aivan muuta. Vastaanotto jo heti ovella oli todella miellyttävä ja tunsin, että minut otettiin ilolla vastaan. Hyvin nopeasti minut ohjattiin juuri sinne, miksi olin paikalle saapunutkin, eli leffahuoneeseen.

Leffahuoneessa samantien ensimmäinen kysymys oli että laitetaanko leffa pyörimään, no ei tarvinnut kahdesti kysyä. Ensimmäisenä katseltiin hetken aikaa Bohemian Rapsodyä, joka on kyllä hyvä leffa ja äänetkin toki ihan hyvät. Leffa ei ehkä kuitenkaan ole aivan sitä mitä halusin kuulla, joten nopeasti osattiinkin tarjota jotain muuta. Ready Player One, onkin sitten juuri sitä, mitä kutsutaan demomateriaaliksi. Leffahuoneesta löytyy Denonin 8500 malli, jota olen itsekin salaa haaveillut, tämä siis osui kuin se kuuluisa nenä päähän. Kaiuttimet eivät olleet sitä kalleinta heiendiä, vaan nimenomaan sitä luokkaa, jota itsellänikin huoneesta löytyy. Mielestäni hyvä valinta tälläisessä huoneessa nimeomaan esitellä hyvää tavaraa siinä hintaluokassa mistä moni varmasti aloittelee omaa harrastustaan.

Huoneessa oli kiinnitettynä SVS-SB16 subbari, jota itse en aikaisemmin ollut kuullut. Ihan kiva subbari, mutta ei kyllä ollut äänet lähelläkään sitä mitä kaksi SVS-PB16 omassa huoneessani antavat. Sanotaanko vaikka näin, että hyvin ymmärrettävää. Pitkään omassa huoneessani olen miettinyt sitä, että mitä isompi koko huoneessani antaisi (turha tosin jossitella, isommaksi se ei siitä muutu), mutta tässä huoneessa (mielestäni erittäin hyvän kokoinen), ainakin kaiutinten erottelu toimi loistavasti. Epäilin jopa, että esim takakaiuttimet olisivat jopa olleet paljon kalliimpaa hintaluokkaa, sen verran hyviltä ne kuulostivat. Valitettavasti ostohousut taas pyörivät jaloissa, pitäisikö ne omatkin surroundit sittenkin joskus vaihtaa vaikka olen vannonut itselleni että ne eivät vaihdu kyllä ikinä. Vaarallisia paikkoja nämä kaupat ja etenkin niiden demohuoneet.
Palatakseni takasin siihen kokemukseen vierailustani tänään Audiokaupassa, minulle ainakin jäi vierailusta todella hyvä maku. Tunsin todellakin olevani tervetullut, myyjällä ei ollut pienintäkään kiirettä saada minua käsistään vaan päin vastoin. Tämä siitäkin huolimatta, että ehkä tiesi, että en ole välttämättä mitään tällä kertaa ostamassa. Huonetta esiteltiin ammattitaidolla, ja mikä tärkeintä, tunteella. Kaikkeen mitä halusin tietää sain vastauksen ja mitään ei tuputettu. Niin, ja kyllähän se huonekin oli hieno, käykää ihmeessä tsekkaamassa.
Matka tästä jatkui sitten vieressä olevaan videodivariin. Palvelu kaupassa oli erittäin hyvää, mutta valitettavasti tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan. Hinnat olivat käytetyiksi mielestäni aavistuksen kalliita, siinä missä Jyväskylästä sai paljon leffoja 5-7 euroa, täällä hintataso oli 8-10 euron luokkaa. Liekö sitten ”Helsinkilisää” vai mistä johtui, joka tapauksessa laski jo lähtökohtaisesti intoa etsiä Atmosleffoja. Toinen mielenkiintoinen valinta liikkeessa oli se, että leffat oli lajiteltu aakkosten mukaan, ei genren. Itselleni hieman rasittavaa selata leffoja aakkosten mukaan, tietää että loppuun on pitkä matka ja iso osa leffoista ei kuitenkaan kiinnosta. Aavistuksen turhauttavaa.

Parasta tuossa vierailussa kuitenkin oli se, että tuosta liikkeestä osattiin ohjata loistavasti seuraavaan paikkaan, jota ehkä nimenperusteella luulin etsineenkin. Eli jotenkin siis minulla oli sellainen käsitys, että liike johon oli alitajunnassa tarkoitus joskus mennä sijaitsee tuossa Audiokaupan naapurissa, mutta kyseessä siis olikin Filmihullu-Leffakauppa ja sijainti Kampissa. Paikka oli aavistuksen vaikea löytää, koska ennen ei ole tullut käytyä, mutta ei varmasti jää viimeiseksi.
Tämä vierailu nimittäin todellakin kruunasi tämän reissun. Ensinnäkin palvelu oli todella hyvää ja innostunutta. Liikeessä oli koko vierailun ajan hyvä henki myyjän ja asiakkaiden välillä. En tiedä minkä verran liikkeessä liikkui varsinaisia kanta-asiakkaita, mutta tunnelma pienessä liikkeessä oli todella leppoisa ja keskustelua käytiin suuntaan jos toiseenkin koko vierailun ajan. Itselläkin tuli vaihdettua myyjän kanssa muutamia ajatuksia ja Filmihullu ei varmastikaan ollut väärä nimi liikeen nimeksi.

Liikkeen hintataso oli vähintäänkin kohtuullinen, tosin koska kyseessä oli pääsääntöisesti vain uusia leffoja, ei liikkeestä juurikaan löytynyt niitä etsimiäni ”vitosen” Atmosleffoja. Valikoimaa kuitenkin oli kivasti ja kyllähän sieltä sitten jotain hyvää tarttui käteenkin. Kahden kohtuullisen edullisen (toinen jopa se 5e) 3d leffan (Hobitti – an Unexpect Journey ja Transformers) lisäksi todellinen helmi, eli Game of Thrones season 8 UHD-levyillä. Luulin tuon tulevan myyntiin vasta joulukuussa, ja ajatuksena olikin tuon hankkiminen lähinnä itselleni joululahjaksi. No, joulu tulikin sitten tänä vuonna hieman ajoissa ja pakko se oli sieltä napata mukaan. Jaksot 1-7 löytyy hyllystä Bluraynä, ja pitkään oli mietinnässä onko tuohon UHD tasoon tässä tapauksessa tarpeellista satsata. Toisaalta nyt kuin näin nuo kaksi levyä hyllyssä vierekkäin, ja hintaero vain kymmenisen euroa, ajattelin, että kyllä minä tuon kymmenen euroa enemmän maksan sarjasta, joka kuitenkin kestää useita tunteja, ei vain yksi leffa.
Sen voin tässä sanoa, että äänten ja kuvan osalta odotukset tuota kohtaan nyt sitten ovat kyllä todella korkealla, ja toki sarjan huipennus muutenkin kiinnostaa. Sarjan viimeisestä osasta en ole pahemmin halunnut arvosteluja lueskella, lähinnä juonipaljastusten pelossa, mutta kaverien seiniltä sen verran lukenut, että kaikkia itse loppu ei ole vakuuttanut. Tässä saattaa nyt kuitenkin olla hieman sairaslomaa edessä, joten tämä saattaa tulla katsottua hyvinkin nopeasti. Mahtava vierailu, eikä varmasti jää viimeiseksi. Uusi pyhiinvaelluspaikka Helsingissä on löytynyt.